ilosanoma.munfoorumi.com

Oswald Chambers

Jumalan lapsi joutuu usein olemaan niin paljon yksin, että hän ei lopulta huomaa olevansa yksin.

Kristillisen elämämme varhaisemmissa vaiheissa me koemme pettymyksiä kun menetämme ihmisiä. Ihmiset, jotka olivat tukenamme ja valonamme katoavat läheltämme ja näkyvistämme ja ihmiset, jotka tavallisesti seisoivat rinnallamme ja apunamme, kääntyvät muualle ja jättävät meidät.

Tällaiseen meidän on totuttava niin, ettemme lopulta enää huomaa jääneemme yksin. Apostoli Paavali kirjoitti: "..ei kukaan tullut avukseni vaan kaikki jättivät minut yksin... Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua" (2. Tim. 4:16-17.)

Uskomme ei saa nojautua ihmisvaloihin, jotka voivat himmetä vaan Valoon, joka ei koskaan sammu. Kun meille tärkeät ihmiset jättävät meidät, me olemme surullisia kunnes me huomaamme, että juuri se olikin tarkoitus, jotta meille jäisi vain yksi, johon katsoa: Jumala.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja antaa luotettavan neuvon kun hän kirjoittaa: "juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle." (Hepr. 12:1-2).

Älä anna minkään estää sinua katsomasta kiinteästi Herraan kun on kyse kristillisestä opista ja sinusta itsestäsi ja pelastuksesta. Tämä koskee myös julistajia. Oikea Herran palvelija katsoo jatkuvasti Herran kasvoihin ja sitten hän menee julistamaan. Muut voivat meidät jättää, Herra pysyy uskollisena.

Oswald Chambers kirjoitti:
Jumalan lapsi joutuu usein olemaan niin paljon yksin, että hän ei lopulta huomaa olevansa yksin.

Kristillisen elämämme varhaisemmissa vaiheissa me koemme pettymyksiä kun menetämme ihmisiä. Ihmiset, jotka olivat tukenamme ja valonamme katoavat läheltämme ja näkyvistämme ja ihmiset, jotka tavallisesti seisoivat rinnallamme ja apunamme, kääntyvät muualle ja jättävät meidät.

Tällaiseen meidän on totuttava niin, ettemme lopulta enää huomaa jääneemme yksin. Apostoli Paavali kirjoitti: "..ei kukaan tullut avukseni vaan kaikki jättivät minut yksin... Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua" (2. Tim. 4:16-17.)

Jäädä yksin ja kuitenkaan ei ole yksin, vaan: Jeesus on vierellämme ja kanssamme. Onko tuttua? Useimmille varmasti on. Kun tulemme uskoon ja alamme kasvaa ja elää uskoamme todeksi, niin usein käykin niin, että ne, jotka olivat kanssamme kun emme vielä olleet pelastuneet, niin he kuin hylkäävät, välttelevät, poistuvat elämästämme. Se on nin kamalan vaikeaa ymmärtää/hyväksyä. Mutta niin se useimmiten vain on, että joudumme kuin hylätyiksi rakkaittemme keskellä, koska palvelemme eri Herraa. He maailman ruhtinasta ja me Jeesustamme, Jumalan Poikaa.

En tiedä, kumpiko on pahempaa; joutua hylätyksi/oudoksi omien, omaistensa ja ystäviensä, ym keskellä? Vaiko joutua hylätyksi ja oudoksi, pakanaksi, luopion nimen niskaan saaden omien uskon sisarten ja veljien keskellä? Sekin kun voi tapahtua, kun he kokevat sinut ns "ylihengelliseksi" ja sit alkaa kateudesta Herran lähellä olemisesi takia sadella pilkkaavia sanoja, toistenkin niihin mukaan saamista, rakkaudettomuutta ja selän sinulle kääntämistä.

Kun he haluavat elää vain itselleen, sekä maailmalle, tai eivät vain edes haluakaan; kuolla lihansa tahdolle, opettavat väärin: korvasyyhyyn ja ajattelevat toisin, , kuin mitä Raamattu opettaa, ja mieltyvät kompromisseihin maailman kanssa... Kun sanot eläväsi päivittäin ristin juurella rukoillen, Sanaa tutkien, niin he eivät tahdokaan pitää sinua uskovana, vaan vain niuhottajana, ylpeilevänä, ym..Niin he eivät koe tarvetta muuttua etsimään Herran kasvoja, vaan heille riittää se puolihengellisyys, jossa ei tahdota kuolla lihansa tahdolle, eikä maailman tarjonnale, vaan edessäpäin ollaan niin hurskaita, mutta arjessa melkein jo kuin hylätään uskovan vaellus, uskovana olemisen osa.

Ja jos yhä pysyt Raamatun Sanan totuudessa, niin kas vain, et olekaan enään kiva, uskova, vaan sinua aletaan painostaa, vaatia hylkäämään heidän mielestään; "väärät ajatuksesi" ja mieltymään/yhtymään heidän ei raamatullisin ajatuksiinsa tai opetukseensa, heidän tapaansa elää uskoaan todeksi. Ja lopulta tulet valinnan eteen; Joko pysyt Raamatun Sanan totuudessa nöyrällä mielellä, tai miellyttääksesi veljiä, siskojasi ja suostut luopumaan ehdottomuudestasi. Mutta jälkimmäistä en suosittele, koska se on sama kuin luopuisi samalla uskostaankin ja menisi maailmaan (egyptiin) takaisin. Älä koskaan tee niin! Sillä se ei ole Jumalan tahto, että teet kompromisseja, jotta yhteys heihin säilyy, vaikka sitten valheessa ja väärennetetyssä evankeliumissa eläen..Silloin kiellät Mestarisi ja Vapahtajasi Jeesuksen Kristuksenkin, sekä Hänen sinun puolestasi tehdyn työn ristillä, Golgatalla, mitätöit sen turhana, tarpeettomana.

Oswald Chambers kirjoitti:Uskomme ei saa nojautua ihmisvaloihin, jotka voivat himmetä vaan Valoon, joka ei koskaan sammu. Kun meille tärkeät ihmiset jättävät meidät, me olemme surullisia kunnes me huomaamme, että juuri se olikin tarkoitus, jotta meille jäisi vain yksi, johon katsoa: Jumala.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja antaa luotettavan neuvon kun hän kirjoittaa: "juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle." (Hepr. 12:1-2).

Älä anna minkään estää sinua katsomasta kiinteästi Herraan kun on kyse kristillisestä opista ja sinusta itsestäsi ja pelastuksestasi. Tämä koskee myös julistajia. Oikea Herran palvelija katsoo jatkuvasti Herran kasvoihin ja sitten hän menee julistamaan. Muut voivat meidät jättää, Herra pysyy uskollisena.

Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessamme, Sanon sinulle, joka olet allapäin, kun tuntuu ettet enää jaksa tätä uskon kilvoitusta, taisteluita lihasi, sekä maailman tarjontaakin vastaan, tai mukavan ja helponkin kuuloisia opettajia, seurakuntiakin, joissa on kyllä lihallesi mieluista ruokaa, mutta joissa ei kukaan voi kasvaa, rakentua uskossaan, kun on vain ylistystä, lihalle mieluisia puheita, kaiken hyvänkin lupaamista, sitä mitä Sana ei kuitenkaan lupaa, vaan niin kuin veljemme tuossa kirjoittaakin, että; "ON vain opittava vaeltamaan ja elämäänkin, yksin Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa, Häneen kaikessa aina turvaten, luottaen, uskoen niinkuin Raamattu lupaa: uskollisille ja nöyrille iankaikkisen elämän kerran taivaassa, jne.."

Älä jätä paikkaasi kaidalla tiellä, vaikka jäisitkin yksin taistelemaan Totuuden puolesta, koska Et koskaan kuitenkaan ole ihan yksin, sillä Jeesus Kristus on koko ajan kanssasi, lähelläsi, vaikka et sitä välttämättä niin koekkaan. Ja muista, että Hän antoi sydämeesi asumaan Pyhän Henkensä, joka; lohduttaa, rohkaisee, sekä ohjaa sinua aina sille paikalle, tielle, joka on Isän Jumalammekin tahto omiaan kohtaan!

Älä luovuta!! Vaikka itkien ja kontaten, heikkona, mutta perille mennään, vain Jeesukseen turvaten, sekä katsoen!!

Vain yksin Jeesus ~ Tuula Palola

Lasse Heimonen - Kun Herran Käteen Aina Luotan

Oswald Cambers kirjoitti:Jumalan lapsi joutuu usein olemaan niin paljon yksin, että hän ei lopulta huomaa olevansa yksin.

Kristillisen elämämme varhaisemmissa vaiheissa me koemme pettymyksiä kun menetämme ihmisiä. Ihmiset, jotka olivat tukenamme ja valonamme katoavat läheltämme ja näkyvistämme ja ihmiset, jotka tavallisesti seisoivat rinnallamme ja apunamme, kääntyvät muualle ja jättävät meidät.

Tällaiseen meidän on totuttava niin, ettemme lopulta enää huomaa jääneemme yksin. Apostoli Paavali kirjoitti: "..ei kukaan tullut avukseni vaan kaikki jättivät minut yksin... Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua" (2. Tim. 4:16-17.)

Kuinka tuttua varmasti monille Herran omille; jäädä kuin yksin, toisten hylkäämäksi, inhoamaksi, tms, näin uskoisin.

Siksi otan tämän vielä uudestaankin kuin mielen virkistämiseksi asian tärkeyden suhteen.

Jo pelkästään se, jos ja kun haluamme pysyä totuudessa, pyrkiä tottelemaan vain yksin Jumalaa ja uskaltaa kyseenalaistaakin asioita, sekä opetuksia, niin sen myötä meidät voidaan nakata yli laidan srk veneestä ja hupsista; olemmekin yksin, kun meitä pidetään: väärähenkisenä, outona, kiivailijana, tai vain harhaan menneenä, joka uskalsi vastustaa vanhemmistoa, olla heidän kanssaan eri mieltä, tai varoittaa heitä vaarasta, eksymisestä, tms...

Mutta Hei! Eihän se olekaan lopulta niin paha ja kamala asia jäädä yksin. Jäädä vain kulkemaan Jeesuksen kanssa kahdestaan. Ehei! Vaan se voi olla jopa siunattukin asia, ja meidän parhaaksemme, jotta me yhä vain lujemmin juurtuisimme Kristukseen ja pysyisimme vain hänen tahdossaaan ja Sanassaan kiinni. Usko pois ystävä kallis, yksin jääminen voi olla usein jopa hyväksikin, kun ei ole muita, vaan meillä on vain; yksin Jeesus Kristus! Oletko pysähtynyt ajattelemaan näin asiaa?

Laitampa tämän Raamatunpaikan joka kuin nousi sydämelleni tähän hetkeen asiaa ajatellessani;

1. Joh. 2:
15 Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.
16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.
17 Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

18 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.
19 Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

20 Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.
21 En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.

Oswald Cambers kirjoitti:Uskomme ei saa nojautua ihmisvaloihin, jotka voivat himmetä vaan Valoon, joka ei koskaan sammu. Kun meille tärkeät ihmiset jättävät meidät, me olemme surullisia kunnes me huomaamme, että juuri se olikin tarkoitus, jotta meille jäisi vain yksi, johon katsoa: Jumala.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja antaa luotettavan neuvon kun hän kirjoittaa: "juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle." (Hepr. 12:1-2).

Älä anna minkään estää sinua katsomasta kiinteästi Herraan kun on kyse kristillisestä opista ja sinusta itsestäsi ja pelastuksesta. Tämä koskee myös julistajia. Oikea Herran palvelija katsoo jatkuvasti Herran kasvoihin ja sitten hän menee julistamaan. Muut voivat meidät jättää, Herra pysyy uskollisena.