Armo ja totuus ovat molemmat Jeesuksen kädessä
Lähetetty: 04.05.2025 07:59Petri Malk
Armo ja totuus kulkevat kristinuskossa käsi kädessä, voisi jopa sanoa, että Jeesuksen käsissä. Armo ja totuus eivät milloinkaan ole olleet eivätkä ole erillään Jeesuksesta. Kun Jeesus itki kaupungin totuuden edessä, hän toivoi samalla, että hän voisi armahtaa sitä.
Totuus meistä ihmisistä on, että me uskovinakin olemme syntisiä ja tarvitsemme armoa joka päivä. Kristillinen kilvoittelu on kristillisten elämänarvojen toimeen panemista. Sen avulla emme lähesty Jumalaa, vaan palvelemme lähimmäisiämme ja koetamme elää kilvoitellen itsemme ja himojemme ja halujemme kanssa.
Jeesus ei milloinkaan julistanut armoa ilman totuutta eikä totuutta ilman armoa. Meille totuus valkenee esimerkiksi, kun Pyhä Henki ilmaisee synnin, vanhuskauden ja tuomion.
Pyhän Hengen ilmaistessa synnin, tämä saa ihmisen näkemään oman syntisyytensä ja myös armon tarpeensa. Ihminen tajuaa, että vain vanhurskas kelpaa Jumalalle.
Tämän jälkeen Pyhä Henki osoittaa syntipoloiselle Vanhurskauden, joka on Jeesus Kristus itse. Hän on uskovan vanhurskaus, joka kelpaa Jumalalle. Miksi kelpaa? Siksi, koska synti on jo tuomittu Jeesuksessa. Tuomiota ei enää ole sille, jolle totuus itsestä on valjennut ja armo kelpaa.
Nämä asiat ymmärtänyt ihminen ei milloinkaan leiki synnillä tai selitä syntiä suvaitsevaisuuden nimissä ”ei- synniksi”. Hänelle synti on kuolemanvakava asia, vaikka hän tietääkin saavansa syntinsä joka hetki anteeksi. Tehtyään syntiä hän ymmärtää tekonsa, mutta ei ryhdy puolustelemaan sitä.
Jos totuus ihmisen syntisyydestä hylätään ja Raamatun todistus ihmisestä hylätään tai väärennetään, kuten kirkon nykyjulistuksessa tehdään, jäljelle jää pelkkää ilmassa leijuvaa armonhattaraa, suvaitsevaisuutta, hyväksyntää, kehitysyhteistyö-hankkeita ja ihmisoikeuksia. Kristinuskosta on poistettu ristin pahennus, lähetyskäskyyn perustuva lähetystyö ja henkilökohtainen kilvoittelu.
Jäljelle jää pelkkää itsensä toteuttamista ja hyvää, tai siksi tarkoitettua, elämää. Valitettavasti samalla on poistettu kristillinen armo, koska kristillinen armo kohdistuu vain syntisiin ja niihin, jotka eivät voi olla tekemättä syntiä. Muuthan sitä eivät omasta mielestään edes tarvitse, koska he ovat hyviä ja suvaitsevaisia ihmisiä.
Armo ja totuus kulkevat kristinuskossa käsi kädessä, voisi jopa sanoa, että Jeesuksen käsissä. Armo ja totuus eivät milloinkaan ole olleet eivätkä ole erillään Jeesuksesta. Kun Jeesus itki kaupungin totuuden edessä, hän toivoi samalla, että hän voisi armahtaa sitä.
Totuus meistä ihmisistä on, että me uskovinakin olemme syntisiä ja tarvitsemme armoa joka päivä. Kristillinen kilvoittelu on kristillisten elämänarvojen toimeen panemista. Sen avulla emme lähesty Jumalaa, vaan palvelemme lähimmäisiämme ja koetamme elää kilvoitellen itsemme ja himojemme ja halujemme kanssa.
Jeesus ei milloinkaan julistanut armoa ilman totuutta eikä totuutta ilman armoa. Meille totuus valkenee esimerkiksi, kun Pyhä Henki ilmaisee synnin, vanhuskauden ja tuomion.
Pyhän Hengen ilmaistessa synnin, tämä saa ihmisen näkemään oman syntisyytensä ja myös armon tarpeensa. Ihminen tajuaa, että vain vanhurskas kelpaa Jumalalle.
Tämän jälkeen Pyhä Henki osoittaa syntipoloiselle Vanhurskauden, joka on Jeesus Kristus itse. Hän on uskovan vanhurskaus, joka kelpaa Jumalalle. Miksi kelpaa? Siksi, koska synti on jo tuomittu Jeesuksessa. Tuomiota ei enää ole sille, jolle totuus itsestä on valjennut ja armo kelpaa.
Nämä asiat ymmärtänyt ihminen ei milloinkaan leiki synnillä tai selitä syntiä suvaitsevaisuuden nimissä ”ei- synniksi”. Hänelle synti on kuolemanvakava asia, vaikka hän tietääkin saavansa syntinsä joka hetki anteeksi. Tehtyään syntiä hän ymmärtää tekonsa, mutta ei ryhdy puolustelemaan sitä.
Jos totuus ihmisen syntisyydestä hylätään ja Raamatun todistus ihmisestä hylätään tai väärennetään, kuten kirkon nykyjulistuksessa tehdään, jäljelle jää pelkkää ilmassa leijuvaa armonhattaraa, suvaitsevaisuutta, hyväksyntää, kehitysyhteistyö-hankkeita ja ihmisoikeuksia. Kristinuskosta on poistettu ristin pahennus, lähetyskäskyyn perustuva lähetystyö ja henkilökohtainen kilvoittelu.
Jäljelle jää pelkkää itsensä toteuttamista ja hyvää, tai siksi tarkoitettua, elämää. Valitettavasti samalla on poistettu kristillinen armo, koska kristillinen armo kohdistuu vain syntisiin ja niihin, jotka eivät voi olla tekemättä syntiä. Muuthan sitä eivät omasta mielestään edes tarvitse, koska he ovat hyviä ja suvaitsevaisia ihmisiä.