Lain alta armon alle

[rita4]

Rantasaari Liisa 29.12.2013.

Useat ihmiset elävät uskovina lakihenkistä elämää. He elävät lain pelokasta elämää.

Jumala kuva muodostuu jo varhaislapsuudessa. Vanhempamme ovat meidän ensimmäisiä kuvia Jumalasta. Jos kasvatus on ankaraa, muovautuu myös Jumala kuvasta ankara ja vaativa.

Ankaria vanhempia emme kykene koskaan miellyttämään tarpeeksi hyvin. Aina alkaa lapsen omatunto syyttää, olinko tarpeeksi hyvä vanhemmilleni. Tästä alkaa jatkuva suorittamisen tarve, tunne, ettei koskaan ole tarpeeksi kelpaava vanhemmille, ei opettajille koulussa, ei kenellekään.

Aina tunteet sanovat, ettet kelpaa vieläkään ja oma yrittäminen jatkuu. Tämä sama kuva tulee uskovan elämään mukaan, tavalla tai toisella. Uskova ei elä armosta vaan hän yrittää miellyttää Jumalaa. Heille tulee tunne, Jumala vaatii enemmän kuin kykenemme antamaan Hänelle.

Laki vaatii aina mutta ei anna voimaa lain toteuttamiseen. Laista saamme normit mutta ei anna armoa ja uskoa täyttää niitä. Lakihenkiseltä uskovalta puuttuu ilo ja sisäinen vapaus. Laki on tällaiselle uskovalle, kuin Vanhan Testamentin kivitaulut, raskaita ja painavia. Lakihenkisyys onkin Vanhan Testamentin elämää ja ajattelua. Laki paljastaa aina synnin ja tuomion mutta se ei anna sitä, mitä Jumala Jeesuksessa on tullut antamaan. Jeesus tuli, että ihminen pääsisi lain kuormasta, armoon ja iloon. Tuomiosta, vapauteen syntitaakoista, jotka laki tuo omaantuntoon taakaksi. Raamatussa sanotaan, että laki osoittaa meille Kristukseen. Kun laki tuo synnintunnon, meidän ainut vapautuksen paikka kuormastamme, on Kristuksen luona.

Lakihenkinen uskova, on myös vaativa uskova. Hän on arvosteleva, tuomitseva, epävarma ja kaikki ja kaikessa tällainen ihminen näkee vain vikoja ja epäonnistumisia. Tällaisesta uskovasta voisi sanoa, että muita armolahjoja hän ei hyväksy, kuin ”vikoilemisen” armolahjan,

Lakihenkinen uskova on raskas soutuinen lähimmäinen. Tällaisen henkilön lähellä on vaikea elää.

Jos katsomme asiaa Raamatusta, mikä ero on fariseusten opetuslasten ja Jeesuksen opetuslasten välillä?

Fariseusten opetuslapset pyrkivät olemaan hyviä ja pyhiä Jumalan silmissä, noudattamalla lain tuomia vaatimuksia. Heillä oli ainainen pelko, että he eivät kelpaa Jumalalle. He pelkäsivät, etteivät koskaan olisi yhtä Jumalan kanssa, heillä ei ollut turva Jumalassa. Turvallinen Jumalasuhde puuttui.

Fariseusten opetuslapset olivat, kuin ankaran isän lapsia, tai orjia, pelokkaita ja voimattomia. He oppivat laista normit, olivat kurinalaisia ja ponnistelivat kovasti saadakseen hyväksynnän. Kuitenkin heiltä puuttui todellinen hyväksyntä ja rakkaus. Kuten lapsi joka kasvaa ankarien vanhempien lapsena, kasvaa kieroon, hänestä tulee alituinen hyväksynnän ja rakkauden etsijä, suorittaja. Etenkin suomalaisissa on taipumusta tähän suoritususkoon. He elävät lain alla, koska heillä on ollut ankarat vanhemmat, kasvatus on ollut pelottelua ja vaatimuksilla höystettyä.

Pelko tuomituksi tulemisesta, että tekee jotakin väärin tai tekee liian vähän, kelvatakseen Jumalalle. Laissa on aina pelkoa ja tuomiota, ei uskoa ja vapautta.

Laki on suoritusta, lihallista yrittämistä sillä se ei keskity Kristukseen. Puuttuu uskon henki, joka johtaisi riippuvuuteen kaikessa Jeesukseen. Lakihenkinen uskova ponnistelee omassa voimassa, eikä koskaan pääse tahtomaansa päämäärään. Vuosienkaan uskossa olo, ei tuota, iloa, pyhyyttä, eikä voittoja.

Jokaisen uskoon tulleen tulisi, ymmärtää Jumalan armo ja Golgatan työ. Kyllä Jumala tietää, ihmisen itsekkyyden, kuinka olemme sidottuja tässä ajassa syntiin. Ja itsekäs luontomme tuottaa vain lisää syntiä ja itsekkyyttä. Jumala ei odota meiltä mitään hyvää. Tämä on järkyttävää tietää, omat ponnistelumme eivät auta yhtään eivätkä johda mihinkään. Järkyttävä on tämä tieto sellaiselle uskovalle, joka on itse itsensä pyhittänyt. Jumala näkee sisäisen hengellisen tilan ja että olemme läpeensä mätiä omassa itsekeskeisyydessämme. Hedelmistään puu tunnetaan, jos se on huono, se tuottaa myös huonoa hedelmää.

Siksi jokaisen uskovan on kuoltava syntiselle luonnolle, ennen kuin voi kokea yhteyttä Kristuksen kanssa ja täyttää hengelliset normit.

Lakiuskovaiset ovat opettaneet meitä jo lapsuudesta saakka. Liian runsas on se joukko uskovia, jotka eivät ole saaneet tervettä opetusta armosta. Armossa elävän uskovan taakka on kevyt ja usko on täynnä iloa, joka saadaan Jeesukselta. Kristittyjen tulee nähdä ja kokea Isän rakkaus, kokea täysi yhteys Kristuksen kanssa, lepo ja rauha Pyhässä Hengessä.

Monien käsitys uskosta on, että uskovan tulee täyttää raskaita vaatimuksia ja elää kylmän tuomion alla.

Saakoon Jumala avata silmämme, että nähdään Jeesus. Jeesus elää!

Laki oli Mooseksen aikaan ja Vanhan Testamentin aikaan. Mooses on kuollut. Siirrytään Jeesuksen joukkoihin, Hänen luokseen.

Jumala ratkaisi huonon puun ongelman. Golgatalla huono puu tapettiin juurineen, Jumalan tahdosta.

Jeesus kuoli puolestasi, tämän kaikki tietävät. Tämä on evankeliumin alkuosa. Saat synnit anteeksi ja puhdistut synneistäsi Jeesuksen veressä. Kristuksen veri puhdistaa meidät tehdyistä synneistä. Tässä menneisyytemme ongelma on selvitetty. Mutta Jeesuksen veri ei hoida synnin voimaa, mikä on kaiken synnin takana. Niin kauan kuin synti asuu meissä, se tuottaa uutta syntiä.

Jeesuksen kuollessa ristillä me kuolimme Hänessä.

”me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut.” Room. 6:3. KR.33/ 38.

Mitä tapahtui Jeesukselle ristillä, tapahtui myös meille. Meidän vanha ihmisemme joka elää synnin voimasta, se ristiin naulittiin. Ihminen joka oli syntiä täynnä, se kuoli ristillä Jeesuksessa.

Meillä on ihmeellinen käsitys, että odotamme päivää jolloin oma minämme olisi kuollut. Se on jo kuollut. Sisäinen ihmisemme on uskovalla uudestisyntyneellä, kuollut synnille ja elää Jumalalle.

Silti synti on kiusanamme. Roomalaiskirjeen 7. luvussa sanotaan, synti vaikuttaa edelleen ruumiissamme. Synti elää ruumiissamme mutta ei hengessämme. Synti ei kiusaa henkeämme vaan ruumistamme, ruumiille synti kuiskuttaa, tee sitä tai tätä, ei haittaa.

Koska tiedämme tämän tosiasian, niin meidän elämämme uusi piste on tässä.

”Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. ”
Gal. 2: 19–20 KR 33/38.

Miksi siis orjuuttaa itsensä koska Kristus tekee vapaaksi. Hänen Sanansa ja Pyhä Henki meissä vahvistaa meitä, kasvattaa ja opettaa, niin ettemme ole enää kuuliaisia synnin äänelle. Me Hengellä kuoletamme lihan teot. Pyhä Henki on toinen puolustajamme ja Hän ohjaa meitä kaikkeen totuuteen.

Siksi täyttykäämme Pyhällä Hengellä, päivittäin ja hetkittäin. Ja lopetetaan lain täyttäminen, raskaan kivireen vetäminen. Usko, on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Halleluja!