Minä tein väärin!

[rita4]

Erkki Kuisma

Ihmiset pyytävät anteeksi, jos he ovat jääneet kiinni jostain rikkomuksesta. Usein anteeksipyytäjän suusta ei kuitenkaan kuulla tilanteen tärkeintä lausetta: "Minä tein väärin". Katumattoman anteeksipyyntö pilkkaa hänen uhriaan. Anteeksi voi saada pyytämättäkin, muttei koskaan ilman katuvaa tunnustusta.

Anna anteeksi!

Ihmiset on opetettu pyytämään anteeksi, jos he jäävät kiinni jostain rikkomuksesta. Sitä pidetään yleisesti jo melkoisena nöyryyden ilmauksena, jos joku pyytää anteeksi. Usein anteeksipyytäjän suusta ei kuitenkaan kuulla sitä tärkeintä lausetta, jonka tunnustuksen vastaanottaja haluaisi kuulla. He eivät sano: "Minä tein väärin."

Ehkä anteeksipyytäjä koki syyllisyytensä aidosti sydämessään, mutta hänellä ei ole nöyryyttä sanoa ääneen väärän tekonsa nimeä hänelle, jota vastaan hän on rikkonut.

Rikkomuksen oikea nimi

Usein tunnustus annetaan kierrellen, koska totuus koetaan liian nöyryyttäväksi. Jotta rikollinen voisi tulla sovintoon uhrinsa kanssa, on tärkeää tunnustaa rikkomuksensa sen oikealla nimellä. Itseään puolusteleva tunnustus estää anteeksisaamisen. Rikoksensa peitteleminen johtaa valehtelemiseen.

Valhe on kuin liima, joka liittää rikokset yhdeksi linnoitukseksi. Tuosta vankilasta ulosmurtautumiseen tarvitaan ehdotonta rehellisyyttä.

Oikeudenmukainen tuomio on terveydeksi

Koska kaikkea pahuutta ei maailmassamme yleisesti tuomita, niin ihmiset eivät myöskään osaa katua pahoja tekojaan. Teon totuuden mukainen tuomitseminen antaa mahdollisuuden terveeseen katumukseen. Epämääräinen syyllisyys johtaa helposti sairaisiin katumusharjoituksiin tai itsesääliin.

Aikamme epäoikeudenmukaista ajattelua kuvastaa se, että urheilijoiden doping halutaan Suomessa kirjata rikoslakiin, vaikka sieltä puuttuu aviorikos ja yhdyntä saman sukupuolen kanssa. Jumalan silmissä aviorikoksen tekijät ja homot ja lesbot ansaitsevat kuolemanrangaistuksen. Ihmisten vääristyneestä oikeuden tajusta kertoo myös se, että dopingia harjoittanut valmentaja kertoi saaneensa tappouhkauksia. Urheilun säädökset ovat vain ihmisten tekemiä, mutta sukupuolista käyttäytymistä koskee Jumalan laki.

Koska Jumala on lykännyt kuolemantuomiot viimeiselle tuomiolle, niin rikoslakiin voitaisiin laittaa edes jonkinlainen tuomio aviorikoksesta, että teon pahuus saisi osakseen yleistä tuomiota. On todella sairasta, että homouden ja lesbouden rikos hyväksytään lailla, vaikka se pitäisi lisätä rikoslakiin. Sodoman ja Gomorran elämäntyyli on päässyt valtaan.

Tunnustuksen oikea kohde

On tärkeää tunnustaa rikkomuksensa tekonsa uhrille. Monesti käy niin, että syyllisyytensä kanssa kamppaileva tunnustaa rikoksensa jollekin ystävälleen, muttei sille, jota vastaan on rikkonut. Yleisesti mainostetaan, että kerro jollekin, mikä sinua painaa, niin saat helpotusta oloosi. Niin teki Juudas Iskariotkin ja päätyi itsemurhaan. Hän oli rikkonut Jeesusta vastaan, mutta meni tunnustamaan syntinsä papeille, eikä Jeesukselle.

Jos rikkomus on tehty julkisesti, niin silloin tulee myös tunnustaa julkisesti, mutta vasta sen jälkeen, kun se ensin on tunnustettu teon uhrille.

Jokainen synti lähimmäistä vastaan on myös synti Jumalaa vastaan. Jos ensin tunnustat syntisi Jumalalle ja saat häneltä puhdistuksen, niin sinun on helpompi sen jälkeen tunnustaa syntisi lähimmäiselle. Usein käy niin, että Jumala antoi sinulle anteeksi, mutta lähimmäisesi ei antanut. Silti molemmille tunnustaminen on tärkeää, koska totuus tekee vapaaksi eikä ihmisten armollisuus.

Minä tein väärin!

Teeskentelevä kristillisyys on luonut anteeksipyytämisen kulttuurin, vaikka Raamattu puhuu hyvin vähän anteeksipyytämisestä. Sen sijaan se puhuu paljon anteeksiantamisesta ja syntiensä tunnustamisesta. Katumattomalla ihmisellä ei ole edes oikeutta pyytää anteeksi. Tuolla pyynnölläänkö hän yrittää sovittaa pahan tekonsa? Nöyrtyköön hän ensin kertomaan, kuinka pahoillaan hän on siitä, että teki väärin. Sitten hän etsiköön, millä voisi sovittaa tekonsa, ja lopuksi hän voi pyytää anteeksi.

Muodollinen kristillisyys on niin sokea anteeksipyytämisen korostamisessa, että he lukevat jopa Raamattua väärin. He sanovat: "Jeesushan opettaa, että sinun pitää antaa anteeksi vaikka seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa päivässä, jos veljesi pyytää sinulta anteeksi." He luovat näillä puheillaan sellaisen mielikuvan, että pitää saada anteeksi loputtomasti, kun sitä vain pyytää. Mutta kuule, mitä Jeesus sanoo: "Vaikka hän seitsemästi päivässä tekisi syntiä sinua vastaan ja seitsemästi kääntyisi sinun puoleesi ja sanoisi: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi." Luuk.17:4

Katuva saa anteeksi pyytämättäkin

Jumala antaa anteeksi sille, joka tunnustaa syntinsä, eikä sille, joka pyytää niitä anteeksi. Anteeksipyyntöä ei tarvita, sillä Hän antaa anteeksi pyytämättäkin. "Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1Joh.1:9

Kaikki ihmiset joskus katuvat, mutta vain harvat uskaltavat kääntyä tekonsa uhrin puoleen ja sanoa: 'Minä kadun tekoani. Minä tein väärin'.

Kaikki ihmiset tietävät, että ovat rikkoneet Jumalaa vastaan, mutta vain Jeesukseen uskovat uskaltavat tunnustaa syntinsä Jumalalle niiden oikeilla nimillä - koska he tietävät Jeesuksen sovintoveren olevan riittävä sovitusmaksu Jumalalle.

Käytetty raamatunkäännöstä: Raamattu Kansalle 2012

[rita4]

Ihmiset pyytävät anteeksi, jos he ovat jääneet kiinni jostain rikkomuksesta. Usein anteeksipyytäjän suusta ei kuitenkaan kuulla tilanteen tärkeintä lausetta: "Minä tein väärin". Katumattoman anteeksipyyntö pilkkaa hänen uhriaan. Anteeksi voi saada pyytämättäkin, muttei koskaan ilman katuvaa tunnustusta.

Mietin tuota veljen kirjoitusta ja löysin siitä itseni..Voin kyllä pyytää anteeksi, mutta en sanoa koskaan, tai juuri koskaan;"Minä tein väärin!" Tänään juuri olisi aihetta sanoa tuo lause hänelle jota olen loukannut ja Minä olen siihen syyllinen. Ottaako hän sanojani vastaan, sitä en tiedä, mutta minun täytyy se hänelle sana, otti sanojani vastaan tai ei, niin jo omatuntoni takia ja sovun luomiseksi haluan sanoa; "Minä tein väärin"!

Kol. 3:
12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
15 Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.

Kumpa päivämme olisivatkin: oman sydämemme tutkimista ja Voiih miten petollinen onkaan tuo lihamme tahto.On niin kovin helppoa sanoa jotain ikävää toiselle, ja sydämemme tarkkailu unohtuu ja tulipa mieleeni tämä Raamatun paikka;

Sananl. 4:23-24
Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.

Pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi ja sanotaan, kun syy on itsessä, että: "Minä tein väärin, anna anteeksi!"