Sivu 1/1

Vihasta sovintoon

ViestiLähetetty: 19.01.2022 15:03
Kirjoittaja rita4
Kuva
Juhani Karvinen

"Tunteet ovat tärkeä ja luonnollinen osa ihmisen elämää. Tunteet voidaan määritellä henkilökohtaisiksi kokemustiloiksi, jotka ohjaavat ja motivoivat meitä eteenpäin. Nykykäsityksen mukaan perustunteita ovat ilo, viha, suru ja pelko." (Mielenterveysseuran nettisivusto)

Terapeutti Anne-Mari Jääskisen mukaan vihan tarkoitus on olla terve voimavara. Sisukkuus auttaa silloin, kun joudumme tekemään epämieluisia asioita.

Se auttaa yrittämään uudestaan ja uudestaan, vaikka olisimme epäonnistuneet jo monta kertaa ja haluaisimme luovuttaa.

Anteeksi ennen auringonlaskua

Paavalin mukaan vihastuminen ei itsessään ole synti, ellei se jämähdä vihaksi ja jää asumaan sydämeemme. Apostoli opastaa efesolaisia: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli, Älkääkä antako perkeleelle sijaa." (Ef.4:26-27)

Vaikka Raamattu opettaa vihan hylkäämsitä samana päivänä, ennen kuin aurinko laskee, kuohuvan vihan voittaminen ei ole helppoa. Ihminen voi kuitenkin tahdollaan ja ymmärryksellään antaa anteeksi ennen nukkumaan käyntiä. Kun pysyn lujana tässä päätöksessäni, tunteet tulevat kyllä perässä.

Ensin kahden kesken

Jeesus opettaa anteeksiannon merkityksestä Matteuksen luvussa 18 jakeesta 15 alkaen luvun loppuun saakka. Lyhyesti kerrottuna asia on seuraava.

Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, sinun tulee pyrkiä sopimaan asia rikkojan kanssa kahden kesken. Jos sopiminen ei näin onnistu, yritetään parin todistajan läsnä ollessa päästä yhteisymmärrykseen kyseisessä asiassa.

Lopulta, jos tämäkään ei paranna tilannetta, ilmoitetaan asia seurakunnalle. Kokemukseni mukaan tavallisesti on parasta, että asia kerrotaan seurakunnan johtajille, ei koko seurakunnalle. Nämä harkitsevat sitten jatkotoimenpiteet.

Anteeksi loputtomasti

Jos tämäkään ei johda suotuisaan lopputulokseen, olet vapaa asiasta, ja rikkonut jää Jumalan mahdollisuuksien varaan.

Pietari hermostui tästä opetuksesta ja kysyi, monestiko pitäisi antaa anteeksi. Jeesus vastasi, että pitäisi antaa katuvalle anteeksi loputtomasti.

Tämän jälkeen hän kertoi vertauksen kahdesta velallisesta. Tässä tapauksessa vertaus tulee ymmärtää edellä mainitussa yhteydessä.

Kovasydäminen palvelija

Huomio kiinnittyy kovasydämiseen palvelijaan. Hän ei itse armahdettuna osoittanut armeliaisuutta kanssapalvelijalleen, jolla ei ollut millä maksaa velkaansa hänelle.

Tässä yhteydessä se tarkoittaa sitä, että ihminen ei pysty sopimaan sydämestään asioitaan toisen kanssa, vaikka tahtoisikin. Tarvitaan aikaa, että Jumala voisi tehdä työnsä sisimmässämme ja muuttaa asenteemme toista ihmistä kohtaan.

Armoton velkoja

Tätä tarkoittaa edellä mainitun luvun jae 29: "Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.

Hän oli valmis sovintoon ymmäryksellään ja tahdollaan, vaikka sydän ei vielä voinutkaan yhtyä siihen.

Velkoja pysyi kovasydämisyydessään eikä osoittanut armoa ja pitkämielisyyttä veljelleen. Tämä ei ole mieleen Jumalalle, ja kovasydämisille miehelle kävi huonosti.

Rakkaus peittää synnit

Pietari oppi läksynsä elämän koulussa, ja ensimmäisessä kirjeessään hän palaa tähän ihmissuhde aiheeseen useasti.

Olkoot esimerkkinä seuraavat lainaukset:"Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä. Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden". (1 Piet. 1:22 ja 4:8)

Täydessä sovussa

Olen nähnyt vakavia ihmissuhdeongelmia seurakuntaelämässä.

Tapahtumat ajautuivat siihen pisteeseen, että kahden veljen elämä jumiutui tilaan, jossa sovintoa ei tullut.

Kumpikin oli kuitenkin vilpitön uskova, ja sain nähdä vuosien jälkeen, että nämä kaksi johtavaa veljeä kulkivat täydessä sovussa, rinta rinnan, kunnes Jumala korjasi heidät taivaan kotiin.

"Matkalaulu; Daavidin virsi. Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi." (Ps. 133)

Lähde; Ristin Kansa lehti nro 1/2022