Ristikirja
Lähetetty: 31.12.2013 15:17Petri Malk
Nelivuotias poikamme sanoi eräänä päivänä lainaavansa isin ristikirjaa. Hätkähdin mielessäni, kun kuulin tuon ilmauksen. Enhän ollut sellaista ilmausta koskaan käyttänyt.
Katsoin pientä mustakantista kirjaa, jonka kannessa oli uppopainettu risti. Tajusin, kuinka syvällisen viisauden tuo nimitys "ristikirja" sisälsikään. Koko Raamattu viittaa vain yhteen asiaan: ihmiseksi tulleeseen Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen, ja hänen ristiinsä. Ilman ristiä Jeesuksella ei nimittäin olisi meille mitään annettavaa, vaan hän voisi olla meille korkeintaan upea esikuva, parantaja, opas, kanssakulkija ja johtaja, muttei Vapahtaja.
Jeesuksen jumaluutta ja ihmisyyttä ollaan eri aikakausina yritetty ymmärtää ja selittää eri tavoin. Erään selityksen mukaan Jeesus jumalallistui ja sai Pyhän Hengen kasteessa (ikään kuin hän ei olisikaan siinnyt Pyhästä Hengestä ja olisi muka ollut erossa Pyhästä Hengestä kasteeseensa saakka), kun Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen.
Näin ajatteleville ihmisille ei ilmeisesti ole tullut mieleen, että Pyhä Henki ei laskeutunut Jeesuksen päälle Jeesuksen tähden, vaan ihmisten tähden ja suoritti silloinkin sitä ikiaikaista tehtävää, joka Pyhälle Hengelle on aina kuulunut: näyttää, todistaa ja ilmaista ihmisille, kuka on Jeesus Kristus ja mistä Hänet voi löytää.
Johannes Kastaja sanoi aiemmin: "Minä en tuntenut häntä" (Joh.1:31) ja jatkoi: "Minä näin Hengen taivaasta laskeutuvan niin kuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. - ja hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Ja minä olen sen nähnyt, ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.'"
Seuraavana päivänä Johannes jo tunsikin Jeesuksen, ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen hän sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa!" Pyhä Henki saa siis ihmisen katseen kiinnittymään Jeesukseen, ei itseensä. Johanneksen ei kerrota joutuneen ekstaasiin nähdessään Pyhän Hengen laskeutuvan taivaasta niin kuin kyyhkysen.
Erääseen kirkkoon lensi kerran valkoinen kyyhkynen, mutta se ei voinut laskeutua minnekään, koska kirkossa ei ollut ristiä. Ilman Jeesusta Pyhällä Hengellä ei ole paikkaa, ei mitään merkitystä, koska Henki osoittaa aina Jeesuksen tarpeellisuuden. Toisaalta ilman Pyhää Henkeä me olisimme aivan sokeat synneillemme, ja olisimme tyytyväisiä itseemme, emmekä ymmärtäisi tarvitsevamme Jeesusta.
Jeesuksen jumaluus ei ole kuin joku takki, jonka hän olisi voinut pukea yhdessä elämänvaiheessa ja riisua hieman ennen kuolemaansa (doketismi). Jeesus oli ja on täysi Jumala ja ihminen sikiämisestään aina kuolemaansa saakka. Ristillä kuoli Jumala ihminen, ihminen Jumala. Juuri siksi apostoli Paavali saattoi kirjoittaa: "Jumala sovitti maailman itsensä kanssa." Sovituksessa siis sekä subjekti ja objekti on Jumala. Taivas kosketti maata Golgatan pimeydessä. Se on ainoa kohtauspaikka, jossa mekin voimme turvallisesti lähestyä Jumalaa ja saamme pelastuksen sielullemme. Tämän takia Jumala on antanut meille ristikirjan.
Nelivuotias poikamme sanoi eräänä päivänä lainaavansa isin ristikirjaa. Hätkähdin mielessäni, kun kuulin tuon ilmauksen. Enhän ollut sellaista ilmausta koskaan käyttänyt.
Katsoin pientä mustakantista kirjaa, jonka kannessa oli uppopainettu risti. Tajusin, kuinka syvällisen viisauden tuo nimitys "ristikirja" sisälsikään. Koko Raamattu viittaa vain yhteen asiaan: ihmiseksi tulleeseen Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen, ja hänen ristiinsä. Ilman ristiä Jeesuksella ei nimittäin olisi meille mitään annettavaa, vaan hän voisi olla meille korkeintaan upea esikuva, parantaja, opas, kanssakulkija ja johtaja, muttei Vapahtaja.
Jeesuksen jumaluutta ja ihmisyyttä ollaan eri aikakausina yritetty ymmärtää ja selittää eri tavoin. Erään selityksen mukaan Jeesus jumalallistui ja sai Pyhän Hengen kasteessa (ikään kuin hän ei olisikaan siinnyt Pyhästä Hengestä ja olisi muka ollut erossa Pyhästä Hengestä kasteeseensa saakka), kun Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen.
Näin ajatteleville ihmisille ei ilmeisesti ole tullut mieleen, että Pyhä Henki ei laskeutunut Jeesuksen päälle Jeesuksen tähden, vaan ihmisten tähden ja suoritti silloinkin sitä ikiaikaista tehtävää, joka Pyhälle Hengelle on aina kuulunut: näyttää, todistaa ja ilmaista ihmisille, kuka on Jeesus Kristus ja mistä Hänet voi löytää.
Johannes Kastaja sanoi aiemmin: "Minä en tuntenut häntä" (Joh.1:31) ja jatkoi: "Minä näin Hengen taivaasta laskeutuvan niin kuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. - ja hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Ja minä olen sen nähnyt, ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.'"
Seuraavana päivänä Johannes jo tunsikin Jeesuksen, ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen hän sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa!" Pyhä Henki saa siis ihmisen katseen kiinnittymään Jeesukseen, ei itseensä. Johanneksen ei kerrota joutuneen ekstaasiin nähdessään Pyhän Hengen laskeutuvan taivaasta niin kuin kyyhkysen.
Erääseen kirkkoon lensi kerran valkoinen kyyhkynen, mutta se ei voinut laskeutua minnekään, koska kirkossa ei ollut ristiä. Ilman Jeesusta Pyhällä Hengellä ei ole paikkaa, ei mitään merkitystä, koska Henki osoittaa aina Jeesuksen tarpeellisuuden. Toisaalta ilman Pyhää Henkeä me olisimme aivan sokeat synneillemme, ja olisimme tyytyväisiä itseemme, emmekä ymmärtäisi tarvitsevamme Jeesusta.
Jeesuksen jumaluus ei ole kuin joku takki, jonka hän olisi voinut pukea yhdessä elämänvaiheessa ja riisua hieman ennen kuolemaansa (doketismi). Jeesus oli ja on täysi Jumala ja ihminen sikiämisestään aina kuolemaansa saakka. Ristillä kuoli Jumala ihminen, ihminen Jumala. Juuri siksi apostoli Paavali saattoi kirjoittaa: "Jumala sovitti maailman itsensä kanssa." Sovituksessa siis sekä subjekti ja objekti on Jumala. Taivas kosketti maata Golgatan pimeydessä. Se on ainoa kohtauspaikka, jossa mekin voimme turvallisesti lähestyä Jumalaa ja saamme pelastuksen sielullemme. Tämän takia Jumala on antanut meille ristikirjan.
