On kulunut neljäkymmentäviisi vuotta diakonissaopintojeni aloittamisesta. Aiemmin tänä vuonna osallistuin kurssikokoukseen. Keskustelumme olivat iloisia ja humoristisia, mutta myös syvän surun sävyttämiä. Joku oli joutunut luopumaan puolisostaan, joku toinen lapsestaan kuoleman kautta. Miten paljon onkaan jouduttu huutamaan Herran puoleen hädän hetkellä
Päällimmäisenä oli kuitenkin kiitollisuus Herran uskollisuudesta ja hyvyydestä. Usko on heittäytymistä Jumalan varmojen lupausten varaan
Eikö liene niin, että koettelemukset vievät meitä läheisempään yhteyteen Auttajamme kanssa? Sitä voisi kutsua uskon uudistumiseksi.
Olen lukemassa kirjaa Paavali Tarsolai- sesta. Hänen elämästään ei tapahtumia puutu. Hän olisi voinut puheissaan hehkuttaa ihmeellisiä ilmestyksiä tai sairaiden parantamisia tai kertoa hurjia kertomuksia monenlaisista vaaroista ja seikkailuista. Hän kuitenkin mainitsee niistä vain lyhyesti, mutta keskittyy pelastussanomaa.
Kirjeessään korinttilaisille hän sanoo: ”Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.” (1. Kor. 2:2)
Toisessa paikassa Paavali kehottaa: "Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." (2. Kor. 5:20, 21.)
Mitä enemmän luemme Jumalan Sanaa, sitä enemmän me juurrumme siihen. Tutkiessamme Raamattua alamme nähdä yhä selvemmin pelastuksen varmuuden ja valtavuuden.
Vanha virsi kutsuu meitä turvaamaan Herran armoon nyt adventin ja joulunkin aikaan.
Ken uskoo Herraan Jeesukseen,
saa armon osaksensa,
sen ottaa Isä omakseen,
rakkaaksi lapseksensa.
Ei Jeesus tullut taivaasta
maailmaa tuomitsemaan
vaan pelastamaan ja meitä kaikkia
autuuteen johdattamaan.
Se elämän saa ikuisen
ja taivaan ilon kerran,
ken elää, kuolee turvaten
vain yksin armoon Herran.
Suo, Isä, meidän uskossa
Jeesukseen toivo panna,
Henkesi anna, ja kerran
armosta rauhaasi meidät kanna!
Siunattua talvea teille! Meeri Auramo
