Sovitus tapahtui hetkenä jolloin Jeesus antoi henkensä

[rita4]

Jos Jumala ei olisi ratkaisevasti puuttunut ihmiskunnan syntiongelmaan, olisimme kaikki tuhon omia. Vaikka Jumala on pyhä ja kiivas, hän on myös rakkaus ja hänen rakkautensa kohdistuu siihen, mikä on mennyt pilalle.

Jumalan rakkaus poikkeaa ihmisen rakkaudesta siinä, että se kohdistuu sellaiseen, mikä ei ole hänen rakkautensa arvoista. Jumala ei katsonut toimettomana ihmisen ahdinkoa, vaan hän näki hyväksi pelastaa ihmisen. Se tapahtui sovittamalla kaikkien ihmisten kaikkina aikoina tekemät synnit yhdellä kerralla.

Paavali ilmaisee tämän koko maailmaa koskevan Jumalan pelastustyön selvästi ja ytimekkäästi: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan” (2. Kor. 5:19).

Sovitus on valmis. Siksi meille sanotaan: ”Antakaa sovittaa itsenne.”

Risti on ollut loukkaus sekä juutalaisille että pakanoille. ”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” (1. Kor. 1:21-24.)

Nykyisin esiintyy opetusta, että evankeliumin ydin ei olisikaan sovituksen hetki, vaan jokin muu tapahtuma. Siksi on alettu korostaa muita sinänsä oikeita asioita. Mutta samalla on pääasia, sovitus, hämärtynyt.

On huomattava, ettei sovitus tapahtunut tyhjässä seimessä, tyhjällä ristillä, tyhjässä haudassa, ei myöskään ylösnousemuksessa eikä helluntaissa. Sovitus tapahtui sillä hetkellä, jolloin Jeesus antoi henkensä ja jolloin temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti.

Uudelleen muotoillut ”evankeliumit” eivät salaa ristin työtä, Kristusta meidän edestämme, vaan siirtävät painopisteen siihen, mitä meissä tapahtuu. Kuin huomaamatta Kristus meissä syrjäyttää Kristuksen meidän edestämme.

Varsinkin nuoria ihmisiä houkutellaan Jumalan valtakuntaan painottamalla sitä, että heistä tulee merkittävä muutosvoima ja että he tulevat luomaan kokonaan uuden ”kulttuurin”, joka muuttaa maailman.

Paavalin evankeliumin ydin on sana rististä. ”Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan- ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1. Kor. 1:17-18).

Kaikki evankeliumin nimessä tapahtuvat julistukset ovat väärennöksiä, ellei sana rististä ole niissä pääsanoma. Paavali kirjoitti galatalaisille: ”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?” (Gal. 3:1).

Paavo Lievonen.
Ote kirjasta Armo on koti. 2010