Armon tie

[rita4]

Meeri Auramo

Afrikkalainen sananlasku sanoo: ”Tie ei kerro kulkijalle, mikä edessä odottaa.” Monen elämäntaival on ollut varsin mutkainen ja yllätyksiä täynnä. Emme tiedä, mitä seuraavan kaarteen takana odottaa.

Monesti olen miettinyt, miten ihmiset, jotka eivät pane turvaansa Jumalaan, rohkenevat ja jaksavat taivaltaa elämän louhikoissa. Kuuntelin radiosta erään kovia kokeneen miehen haastattelua. Kaiken menetyksen ja ahdistuksen keskellä hän luotti Taivaan Isään, joka tuntee parhaiten hänen asiansa. Mies oli saanut jo nuorena ottaa vastaan Jeesuksen elämänsä johtajaksi.

Ajoittain tulemme tilanteisiin, joissa on tehtävä valintoja. Silloin on pyydettävä, että Jumala selvästi näyttäisi tien eteenpäin. Matkan tulee jatkua Sanan viitoittamaa väylää. On hyvä rukoillen tutkia Raamattua ja kysellä saman tien kulkijoilta ohjeita eteenpäin. Psalmin kirjoittaja rukoilee: ”Sillä sinuun minä turvaan. Osoita minulle tie, jota minun tulee käydä!” (Ps.143:8).

Saakoon Raamattu olla elämämme matkan paras ja ehdoton suunnannäyttäjä!

Olemme kesän aikana saaneet olla mukana hengellisillä kesäjuhlilla. Niillä toteutuvat Pyhän Kirjan sanat: ” Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!” (Ps.84:6). Miten mahtavaa olikaan veisuu Saaren Orpokotijuhlilla: ”On riemu, kun saan tulla sun Herra temppeliis.”

Jumalan kansan yhteiset kokoontumiset ovat keidashetkiä maallisella matkallamme. Saimme jälleen kuulla monen todistajan suulla, että Herra on hyvä. Myös se tuli selväksi, että uskomme perusta on Jeesus Kristus.

Vanha Paavali kirjoittaa Tiitukselle: " Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat."(2. Tim. 4:7,8.)

Matkamme päämäärä on Isän koti.

”Taivas on uskoni määrä, matkalle en tahdo jäädä. Kaukaa jo siintävät rannat, autuaan ihanan maan. Auta, oi Herrani kallis, niin että oisin mä valmis, kun saavut pilvissä kerran, kansaasi pois noutamaan."

Siionin Kanteleen laulu osoittaa meille tien taivaaseen, ainoan tien Isän luo.

Veri Jeesuksen meidät taivaaseen
täältä murheiden maasta vie.
Sana ilmoittaa aivan tarkalleen,
että sinne on yksi tie.
Muuta tietä ei ole taivaaseen,
ikivanha vain armon tie.
Minut kerran se kodin autuuteen
kanssa uskovan joukon vie.

Veren armosta kiitos valtavin
kerran taivaassa täysin soi.
Kuoro uskovain luona Jeesuksen
vasta kirkkaimmin laulaa voi.
Muuta tietä ei ole taivaaseen,
ikivanha vain armon tie.
Minut kerran se kodin autuuteen
kanssa uskovan joukon vie.

Siunattua taivasmatkaa!