Evankeliointiveneen kaksi airoa

[rita4]

Pentti Erkkilä

Jos kuvittelemme evankeliumin soutuveneeksi, tarvitsemme eteenpäin päästäksemme kaksi airoa. Toinen niistä on passiivinen ja toinen aktiivinen evankeliointi.

Tulemme usein painottaneeksi aktiivista evankeliointia, puhumalla todistamisesta, ja unohtaneet passiivisen, elämäntapojemme avulla tapahtuvan evankelioinnin. Sitä me kuitenkin jokainen teemme huomaamattammekin.

Meitä tarkkaillaan jatkuvasti ja hyvin kriittisesti. Jos tarkkailun tulos on evankeliumille kielteinen, sitä on vaikea korjata minkäänlaisilla saarnoilla. Sinut nähdään, ja ensivaikutelma syntyy ennen kuin olet sanonut sanaakaan.

"Et ole kuin muut!"

Autokorjaamon asiakas tuli korjaamopäällikön huoneeseen ja kysyi:" Mikä sinä olet? Et ole niin kuin muut!" En ollut ikinä todistanut hänelle enkä muillekaan korjaamolla sanallisesti. Olin tietämättäni käyttänyt passiivisen evankelioinnin airoa, ja nyt sain tilaisuuden käyttää sitä toistakin.

En silloin edes ymmärtänyt muunlaisen todistamisen mahdollisuutta. Sanoille tulee vuoronsa. "Vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla." (1 Piet. 3:15)

Kysymyksiin on helpompi vastata kuin tehdä aloite keskustelulle. Ilman tietoista tarkoitustakin olemme arkisessa elämässämme Kristuksen kirjeitä. Se toinenkin airo tulee kyllä joskus esille. Meissä on eri Henki, ja henget tuntevat toisensa.

Elämällä todistaminen

Haluan herättää uskovia huomioimaan, että kuvaamallani toisella airolla on suurempi merkitys kuin yleensä ymmärretään. Ihmisiä kehotetaan tuomaan kokoukseen, mutta tulisi painottaa sitä, että olemme itse arkielämässä monelle ainoa Raamattu, jota he lukevat.

Todistaminen on melkein kokonaan ymmärretty puhumiseksi. Haluan korostaa näkyvän elämän tärkeyttä. Näen vahingollisena uskovien eristäytymisen ulkopuolisista. Eräs uskova joutui vankilaan, suureen selliin, jossa oli muitakin vankeja.

Nämä huomasivat pian hänen erilaisuutensa, ja pian tämä erilaisuus tarttui muihinkin. Vankilan johto edisti tietämättään evankeliumin leviämistä siirtämällä veljen toiseen selliin. Siellä kävi samalla tavalla.

Teiden risteyksiin

" Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa." (Matt. 5:16) Olisikohan otollisempaa voittaa Jeesukselle uusia ylistäjiä kuin johtaa uskovat ylistämään?

Miten ihmiset näkevät meidän hyviä tekojamme, jos me eristäydymme ulkopuolisista? Pitäisi elää heidän kanssaan ja tilaisuuden tullen kutsua Kuninkaan pojan häihin. Kokouksemme eivät ole sitä.

Eräs pastori kirjoitti:" Alamme suunnata toimintaa ulospäin. Kesän jälkeen aloitamme tiistai-illan kokoukset. Ne ovat ylistyspainotteisia, mutta tarkoitus on, että evankeliumi on myös esillä. Olisi hyvä, jos seurakuntalaisille tulisi käsitys, että uskosta osattoman kaverin voi tuoda tällaiseen kokoukseen."

Tässä näkyy virallinen ja pitkään vallalla ollut toimintamalli. Tuolla toiminnalla ei evankeliumi etene. Sen voi todeta omista tilastoistamme. Jeesus esitti toimintamallin: " Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte." (Matt. 22:9) Mistä raamattukoulusta lienee tuo pastori oppinsa saanut? Miksi meille ei kelpaa Raamatun neuvoma malli? Se on kyllä selvää, että ei missään ole niin helppo "todistaa" kuin uskoville rukoushuoneella. Tienristeyksissä voi saada vaikka selkäänsä.

Kohtaamisen kulttuuri

Erään lehden toimituspäällikkö kirjoitti:" Seurakunnat eivät silti tunnu sen puoleensavetävimmiltä kuin ennenkään, pikemminkin päinvastoin. Vaikka nyt on värivaloja ja rytmimusiikkia, kokoukset eivät vedä ihmisiä. Lisäksi uskovat ovat yhä arempia vaikuttamaan ja jakamaan sydäntään omassa elinympäristössään. Vaikka panostuksia kokoustoimintaan on tehty paljonkin, kohtaamisen kulttuuri ei ole kehittynyt."

Hengellistä elämää etsivä ihminen ei helposti lähde värivalojen ja rytmimusiikin perään! Entä jos panostettaisiin Jeesuksen neuvomaan kohtaamisen kulttuuriin (Matt. 22:9)? Toimittaessa seurakunnan Herran ohjeiden mukaan voisi hänen lähettämänsä Pyhä Henki poistaa arkuuden ja antaa tilalle luvatun voiman ja tarpeelliset sanat.

Jeesuksen todistaja

"Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani." (Apt. 1:8) Meitä on käsketty - jos olemme Jumalan palvelijoita - kutsumaan ihmisiä Jumalan Pojan häihin. Tässä kutsussa on takana itse Jumala.

" Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?" (Room. 10: 13-14)

Uskon Jumalan odottavan, että ottaisimme tietoisesti käyttöön toisenkin airon. Se on kuitenkin kaikilla käytössä, vaikka tiedostamatta. Sen merkitystä ei ehkä ymmärretä eikä arvosteta.

Jokainen Pyhän Hengen saanut Jumalan lapsi on elämänsä loppuun asti Jeesuksen todistaja - tajusi sen tai ei.

Lähde: Ristin Kansa lehti 10/20219