OLETKO USKOLLINEN KRISTUKSEN PALVELIJA?

[rita4]

Mordokai kieltäytyi kumartamasta Haamania. Meidänkään ei tule kumartaa muita kuin Herraamme.

Esterin kirja kertoo, kuinka amalekilainen, agagilaisen kuningas suvun jäsen Haaman sai valtaa kuningas Ahasveroksen hovissa. Mordokai oli juutalainen, seurakunnan edustaja. Mordokai ei suostunut kumartamaan Haamania. Tämä satutti pahasti Haamania. Vanha luonto aina haluaisi kunniaa ja arvotusta. Meidän ylpeässä luonnossamme tämä istuu hyvin syvällä.

Jumalan Irsraeliin kuuluva kumartaa vain Jumalaa. Herra on lippumme, muita ei ole. Tilanne kehittyi niin tiukalle, että säädettiin uusi laki. Näinhän se nykyäänkin tapahtuu. Muutetaan lainsäädäntöä niin, että saadaan hankaluuksiin ne, jotka eivät ole alamaisia.

Aarne Ylppö ja lakiesitys

Aarne Ylppö teki lähes 40 vuotta työtä Konnunsuon vankilassa, ja satoja vankeja pelastui. Hänen syntymäpäivillään oli mukana hänen veljensä arkkiatri Arvo Ylppö ja paljon herrasväkeä. Aarne kuitenkin myöhästyi omista juhlistaan. Hän tuli napit levällään ovesta sisään ja sanoi ensimmäiseksi: "Hän pelastui!" Hän oli ollut sairaalassa serkkunsa kuolinvuoteen ääressä ja saatteli tämän taivastielle. Se oli hänelle suurinta juhlaa.

Sota-aikana Aarne Ylppö sai Jumalalta sanoman: "Mene sanomaan arkkipiispalle; 'Varo väärää isänmaallisuutta.'" Ylppö oli arkkipiispan kanssa tuttu jo ennestään. Hän soitti tämän ovikelloa ja sanoi: " Varo väärää isänmaallisuutta! Näkemiin!"

Muutaman päivän kuluttua arkkipiispan pöydälle tuli lausunnolle lakiesitys, että määrätty uskonsuunta kiellettäisiin Suomessa. Aseistakieltäytyjät olivat silloin Suomessa suurissa vaikeuksissa.

Lukiessaan lakiesitystä arkkipiispa muisti, mitä Ylppö oli käynyt hänelle sanomassa, ja ruttasi lakiesityksen heittäen sen roskakoriin. Sen eteenpäin meno pysähtyi siihen.

On sanottu, että piru valitsee komitean, mutta Jumala valitsee henkilön. Jumala oli valinnut palvelijansa oikeaan paikkaan oikeana hetkenä, kun oli tekeillä laki, jonka perusteella uskovat olisivat joutuneet hengellään maksamaan vakaumuksestaan.

Maallinen ja tavaallinen laki

Eräs saarnamies toimi aikaisemmin kirkon piirissä, mutta sitten hän otti vastaan uskovien upotuskasteen. Hän toimi loppuelämänsä helluntaiherätyksen piirissä. Hän kertoi myöhemmin, että eräs kapteeni tuli hänen eteensä pistooli kädessään ja sanoi:" Nyt se on sitten sinun lähtö!" Saarnamies ei ollut suostunut tappamaan toisia. Hänen olemuksensa täytti valtava rauha. Jostakin syystä asia jäi vain pelotteluasteelle.

Gunnar Westin mainitsee kirjassaan "Vapaan kristillisyyden historia" Martti Lutherin kannanotosta, että jos uudestikastajat eivät taivu, heidät on tapettava. Luther oli vain kuuliainen aikansa laille. Tätä vastoin babtistit sanoivat, että kun maallinen laki on ristiriidassa Jumalan lakien kanssa, Jumalan lait ovat niiden yläpuolella.

En ihmettelisi, jos Jumala vielä joutuisi sallimaan samalaiset tilanteet rakkaassa Euroopassamme. On vain ajan kysymys, milloin laaditaan tiukat lait, jotka määräävät, mihin tulee kuulua ja mitä hyväksyä. Se, joka ei allekirjoita määrätynlaista tunnustusta, on rikollinen. Sielujen pelastumisen vuoksi tällaisen ajan on ehkä pakko tulla.

Uskollinen Jumalan äänelle

Meidän tulee olla rohkeita pitämään kiinni Jumalan Sanasta. Emme me tahallamme suututa ihmisiä, mutta kun suoritamme julkista julistustehtävää, meidän on oltava uskollisia Jumalan pyhälle Sanalle ja Pyhän Hengen äänelle. Kuulkoot ihmiset tai olkoot kuulematta. Nouskoon vastaan tai tehköön parannuksen. Se on heidän ratkaisunsa. Meidän tehtävämme on julistaa Jumalan Sanaa niin kuin se on kirjoitettu.

Jouduin lähtemään eräästä seurakunnasta ulos, kun kysyin veljiltä: " Onko teillä ehtoolliskäytäntöä muutettu?" He vastasivat: " No on. Otimme käyttöön vierasvaran siksi, että kun tulee kirkollinen vierailija julistamaan ehtoolliskokoukseen, pitäisikö meidän jättää hänet ilman ehtoollista?"

On kummallista, millaisiin kompromisseihin uskalletaan ryhtyä yhtäkkiä. Jos tulee kirkollinen puhuja, muutetaan koko seurakunnan ehtoolliskäytäntöä niin, että hänkin voi osallistua!

Lähdin tuosta tilanteestsa syvästi murheellisena. Sanoin veljille: "Minä haluaisin keskustella tästä asiasta teidän kanssanne. " Kului kaksi vuotta, mutta kukaan ei ottanut minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Asia oli päätetty näin.

Olin järkyttynyt. Sain Herran sanan Psalmien kirjasta:"Kun sinä vain olet minun kanssani, en minä mistään muusta huoli." Tämä lohdutti ja rohkaisi minua. Nouskoon vaikka koko maailma vastustamaan Jumalan Sanaa, Herran kanssa oleminen keskellä koetuksia on parasta, mitä voimme kokea.

Meidän tulee varautua siihen, että joudumme tulevaisuudessa luopumaan monista meille rakkaista yhteyksistä, koska rakastamme Jeesusta ja kunnioitamme Jumalan Sanaa. Jumala tahtoisi painaa tämän tulikirjaimin meidän sydämiimme. Meillä on rukouksen aihetta.

Esterin kirjassa kerrotaan, kuinka Herran kansa kuulutti paaston. Koko Israel rukoili, paastosi ja etsi Herraa. Murheellisen tilanteen takia itkettiin, mutta Jumala kuuli rukoukset ja piti kansastaan huolen.

Meidän tehtävämme tässä ajassa ja tilanteessa on nostaa lippu korkealle. "Herra on lippuni!" Jumalan Sana on meidänkin auktoriteettimme, ja muut auktoriteetit väistykööt!

Veljesrakkauden salaisuus

Esterin kirjan viimeinen luku kuuluu: "Kuningas Ahasveros saattoi työveron alaiseksi sekä mannermaan että meren saaret. Ja kaikki hänen valta-ja urotyönsä ja kertomus Mordokain suuruudesta, johon kuningas hänet korotti, ne ovat kirjoitettuna Meedian ja Persian kuningasten aikakirjassa.

Sillä juutalainen Mordokai oli kuningas Ahasveroksen lähin mies ja oli suuri juutalaisten keskuudessa ja rakas lukuisille veljillensä, koska hän harrasti kansansa parasta ja puhui koko heimonsa onnen puolesta."

Ei voi mahtavampia sanoja Mordokain elämän kaaresta kirjoittaa. Hän oli veljiensä rakastama. Keskinäisen yhteyden, veljesrakkauden, Jumalan perheeseen kuulumisen syvä salaisuus on siinä, että olemme valmiit luopumaan kaikesta. Jeesus sanoi: "Joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen."

Vertti Tarkiainen
Jyväskylä

[rita4]

Mordokai kieltäytyi kumartamasta Haamania. Meidänkään ei tule kumartaa muita kuin Herraamme.

Esterin kirja kertoo, kuinka amalekilainen, agagilaisen kuningas suvun jäsen Haaman sai valtaa kuningas Ahasveroksen hovissa. Mordokai oli juutalainen, seurakunnan edustaja. Mordokai ei suostunut kumartamaan Haamania. Tämä satutti pahasti Haamania. Vanha luonto aina haluaisi kunniaa ja arvotusta. Meidän ylpeässä luonnossamme tämä istuu hyvin syvällä.

Jumalan Irsraeliin kuuluva kumartaa vain Jumalaa. Herra on lippumme, muita ei ole. Tilanne kehittyi niin tiukalle, että säädettiin uusi laki. Näinhän se nykyäänkin tapahtuu. Muutetaan lainsäädäntöä niin, että saadaan hankaluuksiin ne, jotka eivät ole alamaisia.

Niinpä, kuinka tuo viheliäinen, joskus jopa ihan viholliseltamme tuntuva lihamme tahto ja mieli pyrkii aina aivan toiseen, kuin se, mikä on Jumalamme tahto sekä Sana [Raamatun Sana]. Oletko jo huomannut sen?

Tuossa kerrotaan Haamanista, joka oli varmaankin sellainen joka halusi päteä, olla ylhäinen siis: ylpeä, jota muiden oli kumarrettava ja toteltava, palvottava, alistuttava tahtoonsa ja suunnitelmiinsa, ym... Mutta, niin; eikös juuri tuota tapahdu nykyäänkin? Kyllä, on aina noita hamaaneita, jotka pyrkivät pääsemään parempaan ja ylhäisempään asemaan seurakunnissa, sekä sen myötä käskyttämään ja jopa halveksimaan toisia, niitä, jotka tahtovat elää uskoaan toisin, kuin mitä tuo ylhäältäpäin toisia katsova tahtoisi. Ja kun sitten joku ei alistukaan tahtoonsa, niin; voi voi!

Mutta, meidän Ei tule kumartaa, eikä edes pelätä toisia, luotuja, vaan meidän tulee pelätä, kumartaa sekä totella, ja palvella vain yksin Jumalaamme, joka on Kaikkivaltias Jumalamme! Toki voi olla hankalaa, kun seurakunnassa on joku tai joitakin, joilla on noussut pätemisen tarve, halu, sekä suuri luulo itsestään päähän, sekä palvelustehtävästäänkin (vanhin tms) ja joka sitten kaikin mahdollisin ja mahdottominkin keinoin haluaa itse päättää; miten toimitaan, opetetaan, eletään, jne.. Mutta sittenkään meidän ei tule koskaan alistua toisen tahtoa tottelemaan ja alkaa kuin aristella, pelätä sanoa sen mikä on totuus. Sillä jo Raamattukin sanoo, että: Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon! Mieluimmin nöyränä Jumalan pelossa, kuin ..

Ja tämä ei ole syytös ketään kohtaan, vaan niin kuin jokainen itse hyvin tiedämme kuinka helposti lihamme tahto meillä itsekullakin nousee ja alkaa tai ainakin koittaa alkaa päteä, sekä olla kuin muka parempi, tai pyhempikin muita. Mutta totuus on kuitenkin se, niin vaikeaa kuin se onkin lihalle uskoa ja tunnustaa, alistua, niin Kukaan EI OLE toistaan parempi, ei pyhempi, ei enempää edes Herran käytössäkään oleva, vaan me Kaikki olemme Jumalan edessä, silmissä samalla viivalla; olipa sitten kysymys siitä, miten kauan on ollutkin uskossa, tai miten on päässyt jo ylenemään (saanut viran) seurakunnassa, tms.. Niin se on kuitenkin vain Jumalan suurta armoa, että on saanut kasvaa niin uskossa, kuin palvelemisessakin ja olla iloksi, sekä hyödyksi Isälle.

2. Kor. 9:
8 Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää;
9 niinkuin kirjoitettu on: "Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti".
10 Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät,
11 niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.

12 Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta,
13 kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.

Valit. 3:
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

Uskollinen Jumalan äänelle

Meidän tulee olla rohkeita pitämään kiinni Jumalan Sanasta. Emme me tahallamme suututa ihmisiä, mutta kun suoritamme julkista julistustehtävää, meidän on oltava uskollisia Jumalan pyhälle Sanalle ja Pyhän Hengen äänelle. Kuulkoot ihmiset tai olkoot kuulematta. Nouskoon vastaan tai tehköön parannuksen. Se on heidän ratkaisunsa. Meidän tehtävämme on julistaa Jumalan Sanaa niin kuin se on kirjoitettu.

Jouduin lähtemään eräästä seurakunnasta ulos, kun kysyin veljiltä: " Onko teillä ehtoolliskäytäntöä muutettu?" He vastasivat: " No on. Otimme käyttöön vierasvaran siksi, että kun tulee kirkollinen vierailija julistamaan ehtoolliskokoukseen, pitäisikö meidän jättää hänet ilman ehtoollista?"

On kummallista, millaisiin kompromisseihin uskalletaan ryhtyä yhtäkkiä. Jos tulee kirkollinen puhuja, muutetaan koko seurakunnan ehtoolliskäytäntöä niin, että hänkin voi osallistua!

Lähdin tuosta tilanteestsa syvästi murheellisena. Sanoin veljille: "Minä haluaisin keskustella tästä asiasta teidän kanssanne. " Kului kaksi vuotta, mutta kukaan ei ottanut minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Asia oli päätetty näin.

Olin järkyttynyt. Sain Herran sanan Psalmien kirjasta:"Kun sinä vain olet minun kanssani, en minä mistään muusta huoli." Tämä lohdutti ja rohkaisi minua. Nouskoon vaikka koko maailma vastustamaan Jumalan Sanaa, Herran kanssa oleminen keskellä koetuksia on parasta, mitä voimme kokea.

Meidän tulee varautua siihen, että joudumme tulevaisuudessa luopumaan monista meille rakkaista yhteyksistä, koska rakastamme Jeesusta ja kunnioitamme Jumalan Sanaa. Jumala tahtoisi painaa tämän tulikirjaimin meidän sydämiimme. Meillä on rukouksen aihetta.

Esterin kirjassa kerrotaan, kuinka Herran kansa kuulutti paaston. Koko Israel rukoili, paastosi ja etsi Herraa. Murheellisen tilanteen takia itkettiin, mutta Jumala kuuli rukoukset ja piti kansastaan huolen.

Meidän tehtävämme tässä ajassa ja tilanteessa on nostaa lippu korkealle. "Herra on lippuni!" Jumalan Sana on meidänkin auktoriteettimme, ja muut auktoriteetit väistykööt!