Olemmeko mekin lumotut?

[rita4]

Paavo Lievonen

“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia...”(2. Tim. 4:3).

Paavali oli julistanut galatalaisille yksinkertaisen evankeliumin ja kuvannut heidän silmiensä eteen
heidän tähtensä ristiinnaulitun Kristuksen ja he olivat ottaneet lapsenomaisesti vastaan tämän Jumalan evankeliumin.

Kohta tämän jälkeen heidän keskuuteensa tuli hämmentäjiä, jotka selittivät heille, että heiltä puuttui jotain hyvin oleellista, josta Paavali ei ollut heille mitään maininnut. Hämmentäjien mukaan heidän tuli jättää jo taakseen tuo lapsenomaisuus ja tehdä “täyttä totta” pelastuksensa asiassa.

Paavalin opettama tie oli heidän mielestään liian helppo ja liian yksinkertainen.

Hämmentäjien “evankeliumi” oli kuitenkin ihmistekoista ja kaikesta näennäisestä “hengellisyydestään” huolimatta se oli täydellinen vastakohta sille armon evankeliumille, jota Paavali julisti. Ihminen “hengellisine” tekoineen tuli kaiken keskukseksi. Siksi Paavali oli aivan suunniltaan kirjoittaessaan heille: “Oi te älyttömät galatalaiset, kuka on lumonnut teidät...”

Galatalaiskirjeen sanoma on tänään ajankohtaisempi kuin ehkä koskaan aiemmin. Siksi nytkin tarvittaisiin niitä, jotka olisivat suunniltaan puhtaan evankeliumin puolesta (2. Kor. 5:13)

Miksi näin? Evankeliumiahan julistetaan kaikkialla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mistä nyt siis tämä ahdinko ja huoli?

Huoli tulee siitä, että evankeliumi ei saa olla sitä mitä se on.

Evankeliumia ei voida ymmärtää oikein ilman lain ymmärtämistä. Jumalan laki on täydellinen ja vaatii ihmiseltä täydellisyyttä (Matt. 5:48). Evankeliumi puolestaan on hyvä uutinen siitä, että Jumalan armo on myös täydellinen. On siis olemassa täydellinen laki ja täydellinen armo.

Nyt lähes kaikkialla kristikunnassa on vallalla vesitetty laki ja vesitetty armo. Kumpaakaan ei ymmärretä. Kaikki on tehty suhteelliseksi. Tämä ilmenee siten, että Jumalalle olisi annettava jotain ihmisestä itsestään lähtevää, että Jumala hänet hyväksyisi ja että ihminen näin pääsisi Jumalan “läsnäoloon”.

Nämä vaadittavat asiat näyttävät hyvin hengellisiltä. Varsinkin tänä aikana korostetaan ylistystä “avaimena” korkeamman hengellisyyden tasolle ja menetelmänä Jumalan kohtaamiseksi. Jonain aikakautena tällainen avain on rukous, raamatunlukeminen, paasto, palvelu tai jokin muu itsessään hyvä asia.

Meidän tekomme — olkoot sitten kuinka hengellisiä tahansa — ovat kuitenkin vastakohtia ilmaiselle ja ansiottomalle Jumalan armolle.

Jumala on armollinen meille ainoastaan ristiinnaulitun Jeesuksen loppuunsuoritetun lunastustyön perusteella. Siinä on pelastuksemme kulmakivi ja perusta ja sitä ei voida siirtää meihin. Pelastus tulee ulkopuoleltamme. Tältä perustalta syntyy myös oikea kristittyjen yhteys ja ilman tätä perustaa todellista kristittyjen yhteyttä ei synny.

Kaikki senkaltainen opetus, että pelastus on vastikkeellista, on harhaoppia julistipa sitä kuinka arvostettu julistaja tahansa. Vaikka enkeli taivaasta julistaisi tällaista oppia, hän joutuisi kirotuksi (Gal. 1:8,9). Näin oleellisesta erosta on siis kysymys.

- - -
Edellisen suhteen useat kristityn nimeä kantavat ovat samaa mieltä. On kuitenkin paljon niitä, jotka siirtävät vastikkeellisuuden uskonelämään. He opettavat, että saat Jumalan siunauksen vastikkeeksi kuuliaisuudestasi ja näitä kuuliaisuuden askeleita onkin julistajilla varastossaan erilaisia valikoimia.

Armo siis rajataan vain uskoontuloon, mutta sitten astuvat kuvaan “hengellisen elämän lait” (hienompi ilmaisu lainalaisuudelle). Ihminen tekemisineen on jälleen kaiken keskuksena eikä Golgatalla tapahtunut sovitus, jota ei nähdä enää keskipisteenä vaan ainoastaan kerran tapahtuneena historiallisena asiana. Näin uskovat johdetaan elämään armon vaikutuksista — ei enää yksin armosta. Siksi monet ahdistuvat ja nääntyvät matkalla.

- - -
Nämä opetukset leviävät kulovalkean tavoin eikä kukaan näytä asettavan niille esteitä. Varoittajan tehtävä on kuitenkin aina ollut epäkiitollista vastavirtaan kulkemista.

Toinen evankeliumi on houkuttelevampaa, voihan siinä ihminen saada jopa kunnioitetun ja ihaillun asemankin, kunhan riittävästi “panostaa” hengelliseen elämäänsä.

Kuinka vähäiseksi kerskaus itsestämme jääkään, jos perustamme kaiken — sekä pelastuksemme, että vaelluksemmekin — ainoastaan Hänen armoonsa.

Paavalikin joutui jopa ystäviensä hylkäämäksi, sillä niin vastakkainen hänen oppinsa oli ihmisluonnolle.

Joudummeko mekin muiden hylkäämäksi, jos asetamme kaiken toivomme yksinomaan Jumalan armon evankeliumiin?

Se on hyvinkin mahdollista.

“Sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut”
(Gal. 2:21)

[rita4]

“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia...”(2. Tim. 4:3).

Paavali oli julistanut galatalaisille yksinkertaisen evankeliumin ja kuvannut heidän silmiensä eteen
heidän tähtensä ristiinnaulitun Kristuksen ja he olivat ottaneet lapsenomaisesti vastaan tämän Jumalan evankeliumin.

Kohta tämän jälkeen heidän keskuuteensa tuli hämmentäjiä, jotka selittivät heille, että heiltä puuttui jotain hyvin oleellista, josta Paavali ei ollut heille mitään maininnut. Hämmentäjien mukaan heidän tuli jättää jo taakseen tuo lapsenomaisuus ja tehdä “täyttä totta” pelastuksensa asiassa.

Paavalin opettama tie oli heidän mielestään liian helppo ja liian yksinkertainen.

Nyt on aika, jolloin harvat enään kärsivät totuuden sanaa, niin kuin sen Raamattu ilmoittaa. EI! Vaan he etsivät helpoimpia teitä, mukavampaa elämää, jossa lihaa ruokitaan, ei henkeämme. Etsitään uusia juttuja, joilla muuttaa jumalanpalvelusta, saada uusia ihmisiä Sanan kuuloon, jne..

Kuinka nyt juuri etsitäänkin korvasyyhyyn opettajia, saarnamiehiä. Mitä enemmän pastori sallii, sitä "rakastetumpi" hän on porukoille. Mutta tuleeko levottomuus, loppuuko uhrit, kaatuko seurakuntakin, kun rahat loppuu? Kyllä! Me ihmisinä usein saatamme kuvitella, ettei se nyt enään ole uskoville tarpeen julistaa parannuksen saarnoja, kun tietäähän ne jo kaiken sen ja osaavat sen lukea ramatuistaankin, miksi siis enään saarnata ristiä ja syntiensä tunnustamista, hylkäämistä, siis parannusta ja sen tärkeyttä uskovalle.

Meistä uudestisyntyneistä on varmasti kaikki, niin ainakin uskoisin/toivoisin lähtenyt sieltä ristin juurelta liikkeelle, kun on saanut syntinsä anteeksi, kun on saanut kuulla evankeliumin ja se on laittanut omantunnon soimaan, joka johti parannuksen tekoon ja uskoon tulemiseenkin. Hyvä niin.

Mutta ajan oloon, jos ei hoida Jumala suhdettaan, tarkkaa sydäntään ja jos ei suostu kuolemaan omalle tahdolleen, sekä maailman tarjonnalle/houkutuksille, niin se kuolettaa uskommekin lopulta ja näin jäämme kuivina kannikkoina uskonnollisuuteen. Kaikki uskovan jutut kyllä osataan ja harjoitetaankin, käydään seurakunnassa, ym.. Mutta sydän ei susotu kuolemaan synnille ja mammonalle, lihaamme ei haluta ristiinnaulita. Ja silloin on uskommekin kuollutta uskoa ja se ei vie meitä voittamaan sieluja taivaaseen, vaan pitämään vain huolta itsestämme ja tarpeistamme, tai ehkä jossain määrin jopa srk asioista. Mutta sydän, tuo josta lähtee kaikki ajatukset ja suunnitelmat, ym, niin hyvät, kuin pahatkin, on laiskistunut ja nauttii, kun on helppoa ja mukavaa ja saa mieltää olevansa pelastettu ja taivaskelpoinen, vaikka ei enään haluakkaan elää; nöyryydessä, arkuudessa, Jumalan pelossa, jne.. Riittää, kun kerran sai tulla uskoon ja kuuluu seurakuntaan.

Mihin katosi se ensirakkaus? Missä on halu palvella Herraa arkuudessa ja nöyrtyen Isän tahtoon, sallien Herramme kuin kiskoa meistä pois se kaikki, mikä oli siellä egyptissä vielä eläessämmekin. Missä ovat maan hiljaiset ja nöyrät, joiden ainoa halu ja ajatus on saada palvella Herraa ehyellä ja aralla sydämellä/tunnolla?

Laitan tämän mieleeni nousseen Raamatunpaikan linkkinä, niin kukin saa käydä lukemassa sen halutessaan; Gal. 5:16-

Niin nythän tulee seurakuntiin noita hämmentäjiä, jotka itsekään eivät halua elää, niin kuin uskovana tulisi elää. Vaan he tuovat vierasta tulta alttareille ja opettavat toista jeesusta, sekä toista evankeliumia, puhuvat osan oikein ja niin kuin sanotaan, että: pieni annos myrkkyä sokerin seassa tappaa. Niin samoin nämäkin tuovat mukanaan sitä myrkkyoppia, valhetta joka tappaa sielun ja saa uskovan kuolemaan ristiinnaulitulle Kristuksellemme ja ottamaan sen kaiken sallivan ja mukavan jeesuksen matkaansa, joka ei koskaan syytä, moiti, varoita, tms mistään. Sen jeesuksen henki ei ole Pyhä Henki, vaan valheen henki, joka eksyttää, vie poispäin verisen ristin luota: elämään itselleen ja kuolemaan Jumalan todelliselle tahdolle ja Sanalle. Vesitetään Raamattua ja uskotaan valhe, miellytään mukavaan persoonaan ja ei välitetä mitä se opettaa ja missä voimassa toimii/liikkuu, kunhan on tunnelmaa ja ihmeitä.

Nyt on LUOPUMUKSEN AIKA! Laitoin sen kissan kokoisilla kirjaimilla, jotta se kolahtaisi ja herättelisi ihmisiä. Sanotaan mitä sanotaan, niin vain yksin lapsenomainen usko pelastaa taivaan kotiin asti. On siis parempi olla heikko, vajaa ja lapsenomainen, kuin vahva, suuri, voimakas, mahtimies, tai nainen, kaiken jo tietävä ja osaava, mutta sydän on kuin kovaa ja kylmääkin kiveä, josta puuttuu; nöyrä Herran tahdon etsiminen ja siihen myöskin suostuminen, kun Isä puhuu ja haluaa palauttaa takaisin Poikansa ristin juurelle rukoilemaan, sekä tekemään reilua parannusta. Lähtemään siitä eteenpäin; uudessa voimassa ja miksei voitelussakin.

Hämmentäjien “evankeliumi” oli kuitenkin ihmistekoista ja kaikesta näennäisestä “hengellisyydestään” huolimatta se oli täydellinen vastakohta sille armon evankeliumille, jota Paavali julisti. Ihminen “hengellisine” tekoineen tuli kaiken keskukseksi. Siksi Paavali oli aivan suunniltaan kirjoittaessaan heille: “Oi te älyttömät galatalaiset, kuka on lumonnut teidät...”

Galatalaiskirjeen sanoma on tänään ajankohtaisempi kuin ehkä koskaan aiemmin. Siksi nytkin tarvittaisiin niitä, jotka olisivat suunniltaan puhtaan evankeliumin puolesta (2. Kor. 5:13)

[rita4]

Evankeliumia ei voida ymmärtää oikein ilman lain ymmärtämistä. Jumalan laki on täydellinen ja vaatii ihmiseltä täydellisyyttä (Matt. 5:48). Evankeliumi puolestaan on hyvä uutinen siitä, että Jumalan armo on myös täydellinen. On siis olemassa täydellinen laki ja täydellinen armo.

Nyt lähes kaikkialla kristikunnassa on vallalla vesitetty laki ja vesitetty armo. Kumpaakaan ei ymmärretä. Kaikki on tehty suhteelliseksi. Tämä ilmenee siten, että Jumalalle olisi annettava jotain ihmisestä itsestään lähtevää, että Jumala hänet hyväksyisi ja että ihminen näin pääsisi Jumalan “läsnäoloon”.

Nämä vaadittavat asiat näyttävät hyvin hengellisiltä. Varsinkin tänä aikana korostetaan ylistystä “avaimena” korkeamman hengellisyyden tasolle ja menetelmänä Jumalan kohtaamiseksi. Jonain aikakautena tällainen avain on rukous, raamatunlukeminen, paasto, palvelu tai jokin muu itsessään hyvä asia.

Meidän tekomme — olkoot sitten kuinka hengellisiä tahansa — ovat kuitenkin vastakohtia ilmaiselle ja ansiottomalle Jumalan armolle.

Otampa wikipedian mukaan siitä, mikä on Jumalan laki.

Jumalan laki

Jumalan laki on uskonnollisissa kirjoituksissa esiintyvä laki, jonka katsotaan saavan alkunsa suoraan Jumalan tahdosta. Jumalan lain katsotaan olevan ihmisen tahdosta riippumaton samoin kuin luonnollinen laki eikä ihminen voi muuttaa sitä omilla toimillaan.

Kristinuskossa
Jumalan laki on niin sanottu rakkauden laki, joka kehottaa ihmisiä rakastamaan Jumalaa, lähimmäisiään ja myös itseään. Lain suurimmat käskyt ovat: ”rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi” ja ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Näin opetti Jeesus.

Jumalan laki pitää sisällään myös kymmenen käskyä, jotka Jumala julisti Hoorebin vuorelta Israelin kansalle pian heidän Egyptin orjuudesta vapautumisen jälkeen Kymmenen käskyä selvittää tarkemmin miten ihmisten tulisi rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. Edelleen Mooseksen kirjoissa, myös osittain Uudessa Testamentissa, olevat useat kymmenet moraalisäännöt selventävät kutakin käskyä tarkemmin. Esimerkiksi vuorisaarnassa Jeesus opetti käskyn ”älä tapa” kieltävän myös toisen ihmisen ”tappamisen ja nujertamisen” vihaamalla ja halveksivilla sanoilla.

Jeesus opetti, että Jumalan laki ja jokainen sen käskyistä on voimassa ikuisesti ja että mikään käskyistä ei muutu. Jumalan laki ilmaisee miten Jumala haluaisi ihmisten elävän ja kohtelevan toisiaan. Sen tutkiminen paljastaa myös synnin, jota ei saisi tehdä. Apostoli Johannes kirjoittaa synnin olevan Jumalan lain rikkomista.
----------------------------------------------------------------------------
Minusta tuossa on ihan hyvin sanottu ihan ymmärrettävästi; mikä on Jumalan laki.

Jumalahan kyllä tietää, ettei meistä yhdestäkään ihmispoloisesta voi koskaan tulla täydellistä. Siksi Hän antoikin meille armon ja kun tulemme uskoon, eli uudestisynnymme elävään uskoon siitä siihen asti vallinneesta kuolleesta uskonnollisuudesta, niin silloin me opimme; mitä on armo: Jumalan rakkaus, sekä anteeksianto syntistä lastaan kohtaan, kun Hän armahtaa ja antaa anteeksi kaiken; Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimen, sekä ristin veren kautta. Se on rakkautta, ja lain vaativuus joutuu lähteen käveleen, koska sille ei enää ole sillai tilaa, mikäli ihminen vain haluaa elää uskollisesti lähellä Herraansa, totellen Häntä noyryydessä, ei nöyristellen.

Armo on kristinuskon peruskiviä, jolla tarkoitetaan pelastuksen syntymistä ”yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden”. Armosta tai pelastuksesta ei voi käydä kauppaa Jumalan kanssa, vaikka joskus mieli tekisi. (Lainaus Kotimaa)

Niin me voimme tehdä itsestämme mukamas paremmin Jumalalle kelpaavan, kunhan vain kovasti ylistämme, (sitä nyt oikein tuolla yuo tubessakin kehutaan ja koroitetaan) tai rukoileminen, tai teemme hyviä laupeuden tekoja, tai se mikä niin monille on niin valtavan iso asia, että siitä pitää puhua ja julistaa; Miten minä olen paastonnut niin ja noin kauan. Tai nyt kun luin seurakuntalaisen sivulta siitä; mikä hänen mielestään on tärkeää paastoamista...Niin minulla tuli voimakas tunne kaikkien niiden kohdalle, jotka kertoilevat paastoamisestaan, kuin itseään hyvänä uskovana koroittaen, niin kysyn nyt sinulta ystäväni; "Onko oikein kertoa ja kehua kaikille paastoamistaan?"

Ei ole! Mikä paasto se sellainen on, jota pitää kuuluttaa kaikille ja ottaa kuin siitä itselleen kunniaa, ehkä kiitostakin, tai mainetta paastoajana. Voisin sanoa niille kaikille, jotka kuuluttavat kaikille milloin ja miten ja mitä varten paastoavat, että; NYT STOP!

Mitä sanookaan Raamattu paastoamisesta?

Matt. 6:
16 Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
17 Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi,
18 etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Saiko siitä kertoa muillekin? Ei saanut. Vaan sellainen paastoaminen, jota kuulutetaan mediassa, tai niin kuin hyvin itsekin muistan entisessä seurakunnassani, niin kuinka usein veljet aivan kuin kilpailivat siitä, kuka paastoaa pisimpään ja parhaiten. Siellä ne kerskuivat miten he paastoavat jne..Minua se aina häiritsi. Silloin jo se tuntui väärältä tavalta, kun olisi pitänytkin vain olla hiljaa koko asiasta, ja olla vain siinä paastoamisessaan yksin vain ja ainoastaan Jumalan kanssa puheväleissä, mutta sitä Ei olisi saanut tuoda julki, eikä muuten saa tänäkään päivänä. Se on ihmisen ja Jumalan välinen salaisuus, josta muut eivät saa tietää, kuulla.

Paasto, josta puhutaan kaikille, niin sellainen paasto on aivan turha, merkityksetön, koska se salaisuus uskovan ja Jumalan välillä on tuotu julki ja se on aivan kuin sanoisin silloin; Mitätöity. Sellainen paasto hyödyttää vain ehkä kehon puhdistumista, muttei sillä hengellisessä merkityksessä ole mitään arvoa. Siitä ei siunauksia silloin heru, ei.

Laitampa vielä lopuksi tällaisen Raamatunpaikan;

Jes. 58:
1 Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niinkuin pasuna, ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.
2 Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:

3 "Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?" Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.
4 Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.

5 Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?

6 Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
7 Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?

8 Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
9 Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen". Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,

10 jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.
11 Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.