Uusi luomus Kristuksessa

[rita4]

Rantasaari Liisa 6.11.2013.

2. Kor. 5. 17 ”Siis jo joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut.” KR 33/38

Uudesti syntyessämme me saamme syntimme anteeksi ja Jeesuksen veri puhdistaa meidät puhtaaksi kaikesta synneistä ja saastasta. Meistä tulee tässä hetkessä uusia luomuksia, puhtaita ja Jumalalle kelpaavia. Meissä alkaa sisäinen prosessi joka johtaa kasvuun, Kristuksen kaltaisuuteen. Kasvaminen sellaiseksi kuin ihmisen olisi alussa pitänyt olla. Tosin tämä lihassa oleminen on hidaste kasvulle, sillä täällä alhaalla eläessämme meissä on turmeltunut liha, eikä se alistu kokonaan Kristuksen hallintaan.

Jopa Paavali sanoi: – Voi minua viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä synnin ruumiista.- Room. 7: 24. KR 33/38

Uudesti syntyessämme tulemme Jumalan lapsiksi. Ja meihin tulee asumaan Pyhä Henki. Meistä tulee täysin uusia luomuksia, ihmisiä jotka olemme Kristuksen täytetyn työn ansiosta Kristuksessa täydellisiä vaikka lihan puolesta olemme hyvinkin vajavaisia ja puutteellisia.

Me olemme oksastettu jaloon öljypuuhun Kristukseen.

Nykyisin puhutaan Jeesuksen lähellä olosta. Sinänsä asia ei ole väärä. Uskova on lähellä Herraa kun hän päivittäin seurustelee rakkaimpansa kanssa ja syö Sanan leipää Raamatusta.

Mutta on eri asia olla lähellä Jeesusta kuin olla Kristuksessa.

Kun olemme Kristuksessa, me tunnemme sisäisesti Hänet ja Kristus meidät. Yhteistyö on molemmin puoleista ja puolustajamme Pyhä Henki kolmantena, auttajana, lohduttajana, viisauden ja tiedon aarteet, kaikki on Hänessä kätkettynä. Pyhä Henki kirkastaa aina Kristusta.

Kristus on meissä ja me Kristuksessa. Tämä on armoa.

Armoa jonka Jumala lahjoitti Golgatalla uhraamalla Poikansa Jeesuksen, että kaikki vihollisuus Jumalan ja ihmisen väliltä poistettiin. Se mikä tuli ensimmäinen ihmisen lankeemuksen seurauksena. Nyt elämme siis armosta, emme laista.

Jeesus täytti kaiken lain Golgatalla. Me olemme nyt uudestisyntymisen jälkeen armon lapsia, emmekä lain alaisia. Meidän synnit on jo kerran uhrattu, ne on tuomittu. Tuomarina on se Sana, joka on Raamatussa. Meitä ei enää tuomita. Meidät vanhurskautetaan Kristuksessa.

Synti on tänä aikana paha sana. Harvoinpa enää liikaa saarnataan synnistä ja parannuksesta. Kuitenkin parannus ja syntien katuminen ovat välttämättömiä, että uusi elämä Kristuksessa pääsee kasvuun. Jos vanhoja rikkaruohoja ei kitketä ensin pois, ei kasvuun pääse hyväkään hedelmä. Onko tässä syy siihen, ettei liioin ole herätystä.

Hengellisellä rintamalla on kuin aselepo. Ei tapahdu mitään. Joku paukku siellä täällä mutta kunnon saalista sota rintamalta ei saada. Jumalan lapsia ei ole liikaa vanhemmilla uskovilla hoidettavina. Aneemisuus ja turhaantuneisuus on kaikkialla läsnä. Olemmeko jo niitä neitsyitä jotka nukumme, omahyväisyyden syvää unta, vanhoilla öljyillä voideltuina. Käymme kokouksissa tavan vuoksi kuin harrastuksessa ainakin. Harrastekristillisyys ei tuota satoa. Vain elävä uudestisyntynyt Kristuksessa elävä uskova tuottaa hedelmiä.

Jos elämme jotakin lähellä, me olemme vieressä mutta emme sisällä. Siksi tänä aikana opetus lähellä Jeesusta olosta johtaa harhaan. Lähellä on helppo olla ja elää. Lähellä ollessa on vaara joutua etäälle tai hitaasti etääntyä poispäin Jeesuksesta. Lähellä olevaa uhkaa monet vihollisen juonet ja ansat. Jopa syntiä voi suvaita koska armo peittää kaiken. Lähellä oleva tuntee kyllä Jeesuksen läsnä olon ja usein tunteet ovat korkealla. Ylistyksessä etsitään Jeesuksen läsnäoloa, mutta ei Kristusta ja Hänen sisäistä tuntemista.

Ylistys on soveliasta, kuten Raamatussa sanotaan. Se on huulten uhria Jumalalle. Mikäli ylistys on Pyhän Hengen läsnäolon seurausta, eikä siinä ole tunnekuohuntaa tai väkisin pumppauksen elementtejä, se on kaunista ja ihanaa palvontaa. Pyhä Henki on läsnä ja virvoittaa sieluamme.

Tunteissakin on virvoittava vaikutus mutta ei se kanna kuin rukoushuoneen kynnykselle saakka. Ulos astuttuamme meissä on se sama vanha löyhkä kuin kokoukseen mennessämme. Mitään muutosta ei tapahdu sisäisesti.

Tunteet tulee ja menee mutta Herran koskettaessa Pyhällä Hengellään, meistä näkyy se voitelu ulospäin. Meistä lähtee Kristuksen valo ja tuoksu. Tämä valo muuttaa meitä ja se häikäisee syntisen ihmisen jonka lähellä olemme päivittäin kanssakäymisessä. Aikansa tällainen henkilö meitä seuraa ja koska hän näkee meissä sellaista, joka synnin siteissä olevalta puuttuu. Kiinnostus alkaa herätä uskovien elämää kohtaan. Ja näin me alamme sanoittakin voittaa ihmisiä Kristukselle.

Mikäli ”astia” ei ole sisältä puhdistettu, se valo, joka meistä näkyy onkin pimeyttä. Vaikka puhuisimme miten hienoin sanakääntein uskosta, ei se herätä kiinnostusta. Koska sanat ja meistä näkyvät teot, ovat ristiriidassa. Olemme luotaan työntäviä, emme magneetteja jotka vetäisimme Kristuksen rakkauden täyttäminä syntisiä puoleemme.

Kuka on täydellinen uskova? Täydellistä ei meistä täällä ajassa tule. Mutta me kasvamme Kristuksen tuntemisessa, juurrumme Sanassa Kristukseen, uskon alkajan ja täyttäjään. Mitä enempi luemme sanaa ja seurustelemme Jeesuksen kanssa, sitä varmempaa on, että tämä luettu Sana tekee työtään meissä.

Sana alkaa elää sisäisesti kauttamme. Näin herätys alkaa kuin itsestään ympäristöstä jossa elämme päivittäin.

Siksi nyt suunta kohti Golgatan ristiä. Tosi parannukseen meillä jokaisella on varaa. Jätetään kaikki mikä on maailmassa, se on Jumalan näkökulmasta katsottuna toisarvoista ja pois laitettavaa. Se aika minkä uskova käyttää tv:n katseluun, sen voimme käyttää Kristuksen kasvojen katseluun Hänen Sanastaan Raamatusta.

Takuu varmaa on se, että sielumme ja henkemme saa ravintoa ja virvoitusta, enempi ja jaksamme kaikella tavalla paremmin, mikäli tutkimme Sanaa ja Raamatun opetuksia. Kuin jos istumme tv:n ääressä jotakin saippuaoopperaa katselemassa tai ”tanssia tähtien kanssa”, kuten eräskin uskova sanoi katselevansa.

Mikä saa uskovan viihtymää tällaisten ohjelmien parissa? En käsitä. Jopa urheilu on nykyisin niin likaista peliä, ettei siitäkään uskova virvoitu mitenkään. Itse, joka en sano olevani malli uskova, jäi uskoon tuloni jälkeen tv:n lähes himo katselu, kokonaan pois. Tv:stä tuli vastenmielinen kapistus. Sen veressä en enää viihtynyt. Olen useaan otteeseen yrittänyt ottaa jotakin tuosta tarjonnasta irti mutta tulos on yhtä luotaan työntävän kuvottavaa. Uutiset ja asiaohjelmat ovat toinen asia, pitää aikaansa seurata jostakin uskovankin.

Runsaasti on Jumalan valtakunnan työssä olevia, jotka tahtovat nollata aivonsa tv:n ääressä. Toinen joka ihmetyttää on se, että uskovat käyvät elokuvateattereissa. Olen käynyt itse tasan kaksi kertaa elokuvissa. Toinen filmi oli hengelliselle pohjalle perustuva, siitä nauttikin. Jopa elävöitti Sanaa Raamatusta. Olihan kyse Mooseksen kymmenestä käskystä ja israelilaisten paosta Egyptistä. Toisella kertaa kyse oli maallisesta filmistä ja sain tarpeekseni siitä ja se riitti minulle.

Nyt joku lukija voi sanoa. – Joka luulee seisovansa katsokoon ettei lankea.- Aivan, en sano tätä itseni korottamiseksi ja varuillani saan olla ja nöyrällä paikalla. On suurta Jumalan armoa, ettei ole näihin huveihin tarvinnut turvautua. Ihmettelen vain, mitä ravintoa uskova saa maallisesta viihteestä?

Parasta on lähteä lenkkipolulle ja puhua Herran kanssa uusin kielin, siinä virvoittuu mieli, sielu kuin ruumis. Se on kuin palsamivoitelua rasittuneelle ihmiselle.

Ennen saarnamiehet jaksoivat tehdä päivän fyysisesti raskasta työtä. Illalla lähtivät kymmenien kilometrien taipaleelle polkupyörällä seuroja pitämään? Eivät he tunteneet väsymystä.

Tässä asioita, joita sain sydämelleni. Armoa se on, että saa olla Jumalan lapsi ja pelastettu. Armoa myös se, että Jumala on tähän saakka pitänyt huolen, ettei maailma ole saanut pauloihinsa. Armoa on, ettei ole maailman kanssa samassa riettauden lätäköissä. Kuitenkaan ei armo varjele jos tahallamme altistamme itsemme maailmallisille tavoille tai huveille.

On valvottava elämäämme ja vaellustamme, ettei vihollinen pääse yllättämään, matalasta muurinaukosta.

Siksi palava haluni on sydämessäni, että kaikki me Jumalan lapset jotka olemme matkalla Taivaaseen, tekisimme parannusta ja pyytäisimme uudistumista ensirakkauteen, joka on kadonnut. Jeesus ottaa jokaisen lapsensa avosylin syleilyynsä ja tahtoo uudistaa ja antaa uutta ilo öljyä elämäämme masentuneen hengen sijaan.

Antaa tahraantuneen vanhurskauden vaatteen sijaan uuden verellään puhdistetun vaatteen. Puhdas vaate yllä saamme odottaa pian alkavia Karitsan häitä. Veri Ylkämme Jeesus tulee ja noutaa morsiamensa tuuliin ja pilviin ja näin saamme olla aina Herran luona.

Armotalouskausi on loppumassa, siksi nyt kaikki valmistelut kuntoon, että hääsalin ovet meille aukeavat, ettei kukaan jäisi joukostamme pois.

Kaikki mikä ei rakenna ja vahvista uskoamme Jeesukseen, ei ole hyväksi, se on syntiä ja maailmallisuutta. Jeesuksen veren suojissa ei vihollisella ole mitään otetta meihin. Jumalan armo kasvattaa meitä ja tunnustetut ja hylätyt synnit hukutetaan armonmereen.

Kuitenkaan armolla emme voi peittää syntiämme tai tekojamme jotka ovat Jumalan tuntemista vastaan. Armo ei ole pääsylippu Taivaaseen, niin kuin se nykyisin annetaan ymmärtää.

”Mutta sinun armossasi on minulle kyllin, sanoi Paavali. Niin se on meillekin jos me elämme Kristuksessa ja Kristus meissä. Hän kasvaa ja minä vähenen, jos olet oksastettu jaloon öljypuuhun Kristukseen. Me tuotamme hedelmää josta näkee, mitä tekoa uskomme on. Hedelmästään puu tunnetaan. Ja mitkä ne hedelmät ovat?

Niistä mainitaan Gal. 5:22. ”Mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen. Efs. 5:9. ”Sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä. Pyrkikäämme tähän, niin kauan kuin päivä on. KR 33/38

Kasvu on hidasta mutta sitä tapahtuu kun Sana saa antaa kasvuun voiman. Pyhä Henki voitelee meidät ja opettaa meitä ja Kristus-kalliosta virtaa kasteleva vesi, pääsemme vähitellen nilkkavesistä uimaan armonmereen. Itsessämme olemme heikkoja mutta Jumala on heikoissa väkevä. Hän antaa kasvun ja nostaa ja kantaa perille saakka Taivaan kotiin.

[rita4]

Tässä kirjoituksessa on paljon tärkeää asiaa, jonka me varmasti kaikki jo tiedostammekin, mutta.. Miten on uskosi laita, kai pitäisi huikata, niin itsellenikin, kuin toisillekin!

Minulla ei ole minkäänlaista halua sanoa siitä, miten kunkin kuin tulisi elää, vaan enneminkin pyydän; katsokaamme omaa vaellustamme ja sitä miten elämme uskovina tässä maailmassa. Näkyykö ja kuuluuko uskomme ulkopuolisillekin? Olemmeko samaistuneet maailman kanssa, niin ettei kukaan ulkopuolinen edes huomaa elämästämme, sitä, että: olemme verellä synneistämme puhtaaksi pestyjä Herran omia, siis uskovia. Miten on? Sanotko amen?

Kun muistelen uskoontuloani ja sitä ihanaa ja valtavaa iloa, sekä rauhaa joka valtasi sydämeni, kun luovutin elämäni aivan kokonaan Herralleni Jeesukselle Kristukselle, ja sain Häneltä kaikki syntini siinä hetkessä anteeksi. Niin usein kuin kaipaan sitä mahtavaa aikaa, (ensirakkauttani Herraani:) kun mikään epämieluisa teko, tai paha sana, ilkeä käytöskään, ei siis yhtään mikään asia, tai ihminen voinut horjuttaa sitä iloa ja rauhaa Herrassani Jeesuksessa Kristuksessa jonka olin saanut; Lahjaksi! Olinhan uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa! 2. Kor. 5:17- Ja laitampa tämänkin vielä tähän; Paavalin kirje Galatalaisille 6:12-16

Syntyykö tänä aikana ihmisiä Elävään uskoon? Paljon on kyllä touhua ja ääntä, mutta miten on Raamatun totuuden, eli Sanan Totuuden pitämisen kanssa? Pidetäänkö kiinni Raamatusta ja opetetaanko porukoita rukoilemaan, ja etsimään Herran kasvoja, sekä Hänen tahtoaan? Vai taputellaanko vain päähän: Ei mitään hätää, kyllä sä saaat elää, toimia, puhuakin noin, vaikka se oiskin täysin väärin, valhettakin, Jumalan Sanaa tutkittuamme ja sen ymmärrettyämme.Säälitään väärällä tavalla, joka ei ollut, tai ei ole Jeesuksen mukaista sääliä, ja katsotaan syntiä sormien läpi ja sanotaan ettei he mukamas voi muuttua, koska he ovat niin rikki menneitä, tai arkoja, heikkoja, tms..? Höpö höpö, sillä juuri sellaisiahan varten Jeesus tulikin, että arat ja sairaat ym paranisivat ja saisivat uuden voiman, elämänsä elää Isän tahdon mukaan.

Kun ihminen tulee Jeesuksen ristin juurelle synteineen ja puutteineen, ym.. Niin siinä saadaan jättää aivan kaikki sinne ristinsä juurelle, ja ottaa se syntisäkki selästämme pois painamasta ja katsoa rakastaviin ja helliin Jumalan Pojan kasvoihin, kun hän katsoo meitä säälien ja samalla rakastaen, haluten Muuttaa ja Auttaa, tehdä UUTTA! Jeesus ottaa syntimme kantaakseen, koska hän suostui kerran Golgatalla menemään ristille ja kärsimään meidän kaikien syntivelat, jotta meillä Hänen kauttaan ja Hänen nimessään on pelastus ja pääsy sen kautta taivaan kotiin, Karitsan hääjuhlaan. Minkään muun sakramentin, tai vain hyvän elämän kautta ei taivaan ovet aukea..

Jeesus on tie, totuus ja elämä ja vain Hänen kauttaan ja Hänen nimessään, sekä Hänen maahan vuotaneessa sovintoveressään saadaan synnit anteeksi, puhdistutaan verilähteellä, sekä tullaan uusiksi luomuksiksi: Kristuksessa Jeesuksessa. Halleluja! Se mikä oli vanhaa, se jätettiin ristille ja uusi on sijaan tullut, jonka kautta meitä kehotetaan lähtemään kulkemaan kaitaa taivastietä. Se ei aina ole se helpoin tie, ei todellakaan. Mutta se ainoastaan on se siunatuin ja pelastukseen, sekä taivaan kirkkauteen vievä tie ja siksi sitä kannattaa lähteä kulkemaan ja pysyä sillä kaidalla tiellä loppuun asti.

Nykyisin puhutaan Jeesuksen lähellä olemisesta. Sinänsä asia ei ole väärä. Uskova on lähellä Herraa, kun hän päivittäin seurustelee rakkaimpansa kanssa ja syö Sanan leipää Raamatusta. Mutta on eri asia olla lähellä Jeesusta kuin olla Kristuksessa.

Kun olemme Kristuksessa, me tunnemme sisäisesti hänet, ja Kristus tuntee meidät. Yhteistyö on molemminpuolista, ja Puolustajamme Pyhä Henki on kolmantena. Hän on auttaja ja lohduttaja, ja kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat hänessä kätkettyinä. Pyhä Henki kirkastaa aina Kristusta.

Juuri näin! Ei riitä, että olemme lähellä Jeesustamme, vaan meidän tulee olla Hänessä; Kristuksessa! Meidän siis tulee ojentautua/pyrkiä pääsemään läheisempään suhteeseen, Jeesuksen tuntemiseen ja hänen kauttaan elämiseen joka päivä. Olemmehan hänen seuraajiaan uudestisyntymämme kautta ja siksi meidän on hyvä oppia ymmärtämään ja tuntemaan hänen tahtonsakin ja sen löydämme Raamatuistamme. Lue siis Raamattua ja lue sitä rukouksen hengessä, eikä vain, kun on mukamas pakko, sitä uskovana lukea..Pakkoa ei ole, vaan sen pitää olla vapaaehtoista ja sydämiemme halu ja tahto! Silloin se onnistuu ja maistuu, kasvattaa meitä..

Synti on tänä aikana paha sana. Harvoinpa enää liikaa saarnataan synnistä ja parannuksesta. Kuitenkin parannus ja syntien katuminen ovat välttämättömiä, että uusi elämä Kristuksessa pääsee kasvuun. Jos vanhoja rikkaruohoja ei kitketä ensin pois, ei pääse kasvuun parempikaan hedelmä. Onko tässä syy, ettei herätystäkään ole tänä aikana?

Niin, kuinka mielellään sana synti nollattaisin ja haudattaisiin vanhanaikaisiin sanoihin joita ei enään tartte käyttää. Mutta synti on meissä loppuun asti, halusimmepa sitä sitten tai emme, niin lihamme on heikko ja taipuvainen vastustamaan jopa Jumalaa ja Hänen tahtoaankin, mutta lihamme useinkin estää uskonkasvummekin, koska se ei alistu Isän Jumalan tahtoon, voi kuinka usein se koittaakin kammeta vastaan, se on se totuus, josta niin harvoin kuitenkaan puhutaan, tai rohkaistaisiin, kuolettamaan lihamme tahto, kiitoksella sekä rukouksella, nöyrtyen ja suostuen siihen mikä on Isän tahto, sekä Raamatun opetuskin. Niin ettei meitä rangaistaisi tottelemattomuudestamme, uppiniskaisuudestamme, tms..Liha on aina Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan, näin sanoo Raamattukin. Gal. 5:16-

Ja parannusta on saarnattava, vaikka se riipaiseekin monien sydämiä ja saa usein jopa kiukkua täyteen. Mutta ilman parannuksentekoa ei ole elämääkään Kristuksessa, vaan se muuttuu kuolleeksi uskoksi, uskonnollisuudeksi, jossa on yhä kyllä Raamattu ja srk, mutta ei enää elävää yhteyttä Jumalan Poikaan; Jeesukseen Kristukseen, vaan usein enää vain tieto pohjaista uskoa, eikä enään sydämen tasolla tapahtuvaa. Kun kaikki saa kasvaa sydämen kasvustossa, niin hyvät, kuin huonot ja väärätkin asiat.

Näin Ei saa olla ystäväni vaan siitä on sanouduttava irti; Jeesuksen nimessä ja ristinsä veren voittovoimassa! Olemme Jeesuksen seuraajia ja meistä tulee näkyä, kuulua, aistia, ja kuin haistaa se valtava Jumalan rakkaus jokaista ihmistä kohtaan, sekä halu elää vaatimattomuudessa, ja nöyryydessäkin. Ei ylpeillen, itseään koroittaen, luullen olevansa joku muita parempi tai siunatumpi, ei niin, vaan joka hetki, eri tilanteissa etsien vain yksin Herran tahtoa, sekä Hänen kasvojaan, voiden tuoda vain yksin Hänelle kunniaa ja kiitosta, ei itsellemme, ei!

Laitan vielä tämän Raamatun paikan meille tähän lopuksi: 1. Kor. 15:49-

Uusi Luomus