ilosanoma.munfoorumi.com

Markus Malk

Etelä-Suomessa jouduttiin odottamaan pitkään talven lumia. Tiesimme kokemuksesta, että lumen aika oli jo tullut. Tiesimme kalentereita katsomalla, että talvi oli jo pitkällä, kunnes luonto peittyi valkeaan. Viimein odotus päättyi.

Kristityn elämä on usein odottamista. Kärsiessään ihminen kääntyy Kristuksen puoleen, rukoilee Jumalaa, mutta ei saa odottamaansa apua. Saatamme kuitenkin tietää kokemuksesta, että Jumala on ennenkin auttanut. Raamatusta luemme niistä lupauksista, jotka hän omilleen antaa.

Tiedostamme ja ymmärryksestämme huolimatta Jumalan vastauksen ja avun odottaminen tuntuvat usein kestävän pitkään. Silloin ihmistä koetellaan, häntä riisutaan ja hänet murretaan. Kivussa ja kivun kautta ihmisestä tehdään ei-mitään. Hän kohtaa elämänsä pimeimmän puolen, puutteensa ja vajavaisuutensa. Kannamme ristiä, kuka meistä mitäkin - tavallisesti sitä kaikkein kipeintä (Matt. 10:38, 16:24, Mark. 8:34, Luuk. 9:23, 14:27).

Kun Jumalan vastaus viimein saapuu, emme ymmärrä sitä. Emme tunnista sitä, koska Jumala vastaa meille tavalla, joka ei vastaa odotuksiamme.

Teologiassa tällaista Jumalan tapaa toimia kutsutaan ristin teologian mukaiseksi. Ristin teologian mukaan Jumala kätkee pelastavan toimintansa sen vastakohtaan. Jumala peittää hyvän ja rakastavan toimintansa niin syvälle kuin hyvä voidaan vain kätkeä. Siksi kaikki näyttää pahalta; näemme, että meille tapahtuu vain huonoja asioita - niitä, joita luonnostamme kartamme. Kun Jumala sallii tämän, hän ei näytä Jumalalta vaan Jumalan viholliselta.Jumalan teot näyttävät saatanan teoilta.

Ahdistavuudestaan huolimatta meidän kokemuksemme eivät ole verrattavissa siihen, mitä Kristus joutui syyttömänä puolestamme kohtaamaan. Hän huusi ristillä, miksi Jumala hylkäsi hänet (Matt. 27:46).

Koska Jumala hylkäsi Poikansa, Jumala ei hylkää meitä, vaikka hän sallii meidän joutua kuinka pimeään tahansa. Koska Jumala hylkäsi Poikansa, hän ei hylkää sinua. Jeesus käy sinun kanssasi, hän on sinun vierelläsi joka päivä maailman loppuun asti. Käännä siis katseesi Jeesukseen, sillä hän on sinun luonasi.

Vaikka meillä tässä ajassa on itkumme, kipumme, ahdistuksemme ja kärsimyksemme, kerran ne loppuvat ja silloin me saamme ilon ja rauhan. Siihen saakka saamme luottaa armahtavaan ja anteeksiantavaan, jokaisena elämämme hetkenä luonamme olevaan Vapahtajaan.

Kristityn elämä on usein odottamista. Kärsiessään ihminen kääntyy Kristuksen puoleen, rukoilee Jumalaa, mutta ei saa odottamaansa apua. Saatamme kuitenkin tietää kokemuksesta, että Jumala on ennenkin auttanut. Raamatusta luemme niistä lupauksista, jotka hän omilleen antaa.

Tiedostamme ja ymmärryksestämme huolimatta Jumalan vastauksen ja avun odottaminen tuntuvat usein kestävän pitkään. Silloin ihmistä koetellaan, häntä riisutaan ja hänet murretaan. Kivussa ja kivun kautta ihmisestä tehdään ei-mitään. Hän kohtaa elämänsä pimeimmän puolen, puutteensa ja vajavaisuutensa. Kannamme ristiä, kuka meistä mitäkin - tavallisesti sitä kaikkein kipeintä (Matt. 10:38, 16:24, Mark. 8:34, Luuk. 9:23, 14:27).

Kun Jumalan vastaus viimein saapuu, emme ymmärrä sitä. Emme tunnista sitä, koska Jumala vastaa meille tavalla, joka ei vastaa odotuksiamme.

Otampa pikkasen tästä puhuttelevasta kirjoituksesta. Jo senkin takia koska mietin elämääni ja elämää yleensäkin ja kuinka sitä kuin haluaa katsoa sinne kauas tulevaan, jossa kaikki kärsimys päättyy, kivut lakkaa ja Jeesus tulee noutamaan omansa; taivaan kotiin. Voi sitä riemua, kun saa nähdä Mestarinsa kasvot ja elää ikuisesti paikassa, jossa ei enää kolota, eikä ole vaikeuksia, ei kylmää, tm,kaan kurjaa..Vaan on hyvä ja turvallista olla.

Mutta, niin.. kuinka helposti väsymme, annamme kuin periksi kun koetus vain kestää, jatkuu, paheneekin..Emme jaksakaan enään ajatella tulevaa, ei kotiin pääsyä, ei sitä, että: Hän Jumala rakastaa minua, vaikka salliikin minulle tällaista elämääni. Emme kuin näe sen kaiken läpi, että siinä on Jumalan rakkaus, kun on vaikeaa, että: se laittaa meidät (toivottavasti ainakin) menemään polvilleen, tunnustamaan syntisyytemme ja ettemme jaksa/osaa ilman Jeesustamme.

Siis se vaikeus/kärsimys, niin sen tarkoitus on näin uskoisin, ainakin useimmiten keino saada meidät irti siitä tutusta, tottumuksestamme: vain valittaa vaikeuksista, .. Nyt siis onkin Herramme tahto, että suostuisimme menemään ristinsä juurelle rukoilemaan, tunnustamaan omat tekomme ja voimamme, sekä etsimään tahtoaan, kasvojaan, saamaan uuden voiman elämäämme ja Jumalan avun.

Herra kuin irroittaa meitä siitä tavasta elää ja toimia, kokea asioita, mihin olemme jo kuin tottuneet/oppineetkin. Hän haluaa meidän muuttuvan ja opettelevan aivan uuden tavan elää ja toimia, sen mukaan; mikä on Hänen tahtonsa meitä kohtaan. Eikä enään sen mukaan mikä on Meidän tahtomme ja ajattelumme..tms.

Kuinka helposti ja äkkiä saatamme kyllästyä rukoilemaan, koska koemme sen turhana, kun vastausta ei vain kuulu. Niin.. harvoin edes tajuammekaan vaikka vastaus tulisikin, koska emme odottaneet sitä sellaisena kuin se sitten tuli. Meillä oli selvä ajatus, miten Jumalan pitää meille vastata ja kun niin ei tapahdukaan, niin voiih; "Ei se Jumala halua edes vastata minulle, kun olen näin kurja ja huono uskova varmastikin hänenkin mielestään; kun ei vastaa vaikka kuinka vuodatan huutoni ja kyyneleenikin hänen puoleensa!" Onko kenties tuttu ajatus..?

Mutta ystäväni kallis, se on Väärä ajatus. Koska jokainen joka on ottanut Jeesuksen sydämeensä asumaan uudestisyntymänsä kautta/hetkellä, niin on otollinen Jumalalle, ja Jumala ei katso henkilöön, niin kuin me valitettavasti ihmisinä katsomme. Vaan hän vain koettelee, rakastatko sinä häntä koko sydämelläsi ja tosissasi ja kestätkö hänen voimassaan ne kurjatkin koettelemukset mitä on tullut ja varmasti vielä tuleekin. Sillä valmiitahan meistä ei tule koskaan täällä ajassa..Parhaan avun ja voiman saat vain pysymällä lähellä veristä Golgatan keskimmäistä ristiä ja katsoen vaikeuksienkin kohdatessa: vain yksin Jeesukseen! Tahdothan!?

Katso sinne tulevaan ja näe kuinka iloinen hetki on kerran päästä Jeesuksen syliin, kun hän noutaa sinut kotiin ja toivottaa sinut tervetulleeksi kotiin!

Katso lapseni - Vetelin tytöt

Markus Malk kirjoitti:
Ahdistavuudestaan huolimatta meidän kokemuksemme eivät ole verrattavissa siihen, mitä Kristus joutui syyttömänä puolestamme kohtaamaan. Hän huusi ristillä, miksi Jumala hylkäsi hänet (Matt. 27:46).

Koska Jumala hylkäsi Poikansa, Jumala ei hylkää meitä, vaikka hän sallii meidän joutua kuinka pimeään tahansa. Koska Jumala hylkäsi Poikansa, hän ei hylkää sinua. Jeesus käy sinun kanssasi, hän on sinun vierelläsi joka päivä maailman loppuun asti. Käännä siis katseesi Jeesukseen, sillä hän on sinun luonasi.

Vaikka meillä tässä ajassa on itkumme, kipumme, ahdistuksemme ja kärsimyksemme, kerran ne loppuvat ja silloin me saamme ilon ja rauhan. Siihen saakka saamme luottaa armahtavaan ja anteeksiantavaan, jokaisena elämämme hetkenä luonamme olevaan Vapahtajaan.

Niinpä, siis, vaikka tuntuis miten kurjalta tahansa ja toivottomaltakin, niin kuin ikävän, ja kamalan usein tuntuukin, tosi synkältä ja kurjalta, niin siltikään se, mitä me koemmekin ei ole verrattavissa Jeesuksen kärsimyksiin ja kun Hän huutaa ristiltä: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!"

Niin usein voimme kokea hylkäämistä, kun vanhemmat eivät ymmärrä, välitä: miltä minusta tuntuu, tai aviopuoliso ei haluakkaan käsittää, miten minuun sattuu hänen sanat tai käytös..Tai koulussa kun kohdellaan eri arvoisesti, tai työpaikalla koet olevasi täysi nolla toisten rinnalla, tai ihan mitä vain..Ehkä koet alamittaisuutta, hylkäämistä, arvostelun henkeäkin omassa seurakunnassasikin, ja et saa silloin sieltä mitään hyvää, tai rakentavaa?

Jotenkin tämä seuraava Raamatunpaikka nousi ylitse muiden tähän hetkeen;

Hepr. 13:
1 Pysyköön veljellinen rakkaus.
2 Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.
3 Muistakaa vankeja, niinkuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis.
4 Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.
5 Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä";
6 niin että me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?"

Herra ei hylkää, eikä jätä sinua, eikä minua, ei ketään omaansa elämään yksin, toivotonna, tai harhailemaan ihan minne vain, vaan Hän lähtee heti etsimään kadoksiin joutunutta, joka ei enää jaksanut elää, kun kukaan ei välitä, ymmärrä, auta..Koska Herran Jeesuksen sydän on Aina alaspainettujen, särkyneiden, sairaiden, ym puolella ja Hän ymmärtää sekä säälii ihmislasta ja siksi Hän tahtookin olla aina lähellään, sekä auttaaa, lohduttaa sekä rohkaista jaksamaan, kulkea vielä pikkuisen eteenpäin tällä kaidalla tiellä, kohti taivaan kotia, jossa ei sitten enää ole mitään kurjaa, on vain iloa ja rauhaa. Amen!

Hesekiel 34:15-16
Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa...

Tuossa Raamatun kohdassa on Rakastavan Isän sydämen laatu..

Koitetaan jaksaa perille asti, siellä on luvassa voittopalkinto; Ikuinen ilo ja rauha, lämpö sekä Jumalamme rakkauden läheisyys. Jaksetaan kilvoitella ja eletään joka päivä parannuksessa, niin silloin aina saamme siihen hetkeen uuden voiman jaksaa, selvitä. Katsotaan vain yksin Jeesukseen, ei maailmaan, ei itseemmekään, eikä olosuhteisiin, sillä Herra Jeesus on joka ikinen sekunttikin sinun vierelläsi ja lähelläsi, Hän ei sinua jätä. Älä jätä sinäkään Häntä elämäsi ulkopuolelle, vaan anna Hänen elää kanssasi joka ainoa elämäsi päivä. Sinua Siunaten!