HÄNEN OMA KÄSIVARTENSA

[rita4]

Veikko Antikainen

Ja hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa häntä tuki.(Jes. 59:16)

Aadamin lankeemus

Paratiisissa Perkele käärmeen muodossa sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut..."(1 Moos. 3:1). Seurauksena oli Jumalan Sanan epäileminen ja kielletyn hedelmän syöminen. Näin ensimmäinen ihmispari lankesi syntiin. Pian tämän jälkeen kuulemme Jumalan huudon syntiin langenneelle ihmiselle, miehelle: "Missä olet?" (1 Moos. 3:8).

Tämä kutsuhuuto "Missä olet?" kuuluu läpi aikakausien ja edelleen tänäkin päivänä, koska vielä on armon aika. Jumala ei tahdo kenenkään syntisen hukkuvan vaan kääntyvän ja tekevän parannuksen. "Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?"(Hes. 18:23; vrt. 2 Piet. 3:9)

Synti on tullut maailmaan ja synnin seurauksena kuolema kaikkien osaksi. Syntiä seuraa lopulta myös kadotustuomio, sillä Jumala vihaa syntiä. Jokainen ihminen on kuvaannollisesti selkä Jumalaan päin, eli me olemme luonnostamme vihan lapsia.

Aabrahamin koettelemus

Siirrymme ajassa eteenpäin ja tapaamme Aabrahamin yhdessä lupauksen pojan Iisakin kanssa Moorian vuorella, jonne he olivat rakentaneet kivisen polttouhrialttarin ja latoneet sen päälle Iisakin kantamat polttopuut. Silloin Aabraham tarttui poikaansa Iisakiin, sitoi hänet puiden päälle ja tarttui veitseensä valmiina uhraamaan hänet Jumalan antaman käskyn mukaan. Sillä hetkellä Jumalan enkeli huusi hänelle taivaasta: "Älä satuta kättäsi poikaan."

Kun Aabraham nosti silmänsä, hän huomasi oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta (1 oos. 22:9-13).

Aabrahamin uhrin, Iisakin, tilalle löytyi sijaisuhri, oinas. Jumala koetteli Aabrahamin kuuliaisuutta hänen äänelleen näin äärimmäisen tuskan kautta. Uskon isää Aabrahamia kutsutaan Jumalan ystäväksi (Jes. 41:8).

Aabraham kesti koetuksen, ja hänen uskon tekonsa tuli yhdeksi selkeimmistä esikuvista sille, että taivaallinen Isä uhrasi oman Poikansa lähes pari vuosituhatta myöhemmin.

Johannes Kastaja

Tapaamme vanhan liiton viimeisen profeetan kamelin karvoista tehdyssä puvussa, samankaltaisessa kuin profeetta Elialla, Jordan-joen rannalla saarnaamassa ympärillä olevalle kansalle.

Tämä erämaan profeetta, Johannes, sanoi: Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle." Ne kuulijat, jotka tunnustivat syntinsä, hän kastoi Jordan-virrassa parannuksen kasteella (Matt. 3:1-6).

Eräänä päivänä Johannes Kastaja näki Jeesuksen, ihmiseksi syntyneen, Jumalan Pojan. Johannes sanoi: "Katso, Jumaln Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1;28-29)

Seuraavana päivänä Jeesus tuli Johannes Kastajan luokse ja pyysi ja saikin häneltä kasteen (Matt. 3: 13-15). Tämän pyhän hetken todisti Jumalan kolminaisuus;Isä, Poika ja Pyhä Henki olivat selkeästi läsnä ja havaittavissa.

Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". (Matt. 3:16-17)

Näin oli rakennettu silta Uuden ja Vanhan testamentin välille. Kaikki, mitä Jeesuksen toiminnan kautta tapahtui, rakentui Vanhan testamentin varaan, ja useat siellä kirjoitetut Messias-ennustukset ja profetiat saivat täyttymyksensä Jeesuksen maanpäällisen elämän kautta ja hänessä.

Hänen oma käsivartensa auttoi häntä.

Nikodeemus

Fariseus Nikodeemus tuli keskustelemaan Jeesuksen kanssa rauhalliseen yöaikaan. Hänelle Jeesus välitti Jumalan, taivaallisen Isänsä tahdon syntiin langenneen ihmiskunnan pelastamiseksi.

Jeesus sanoi: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."(Joh. 3:16, Raamattu Kansalle -käännös)

Jumala itse antoi taivaasta oman ainutsyntyisen Poikansa Jeesuksen, josta Johannes Kastaja käytti nimeä "Jumalan Karitsa"Meidän syntikysymystämme ei voi lopullisesti ratkaista mikään muu kuin täydellinen uhri, jonka verellä synnit on pesty pois.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: "Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista." (Hebr. 9:22)

Tämä Jumalan omaisuuskansalleen säätämä uhri-eläinten uhraaminen päättyi Jeesukseen, jonka täydelliseen uhriin vanhan liiton aikaiset eläinuhrit viittasivat.

Herramme ja Vapahtajamme Jeesus kulki taivaallisen Isänsä tahdosta kärsimystiensä ristinkuolemaan saakka Golgatalle. Hänelle ei enää löytynyt sijaista, vaan hän itse kuoli meidän edestämme.

[rita4]

Lueskelin noita vertauksia tuossa ja tuli sellainen ihana varmuus, että: olipa asiamme sitten millainen tahansa ja kuinka vaikea, raskas, jota emme ehkä pysty käsittämään ihmisjärjellä, että miksi tää elämä on vähän väliä yhtä taistelua, niin siinä on ihana ja rohkaiseva lupaus; Hänen (Jumalan) käsivartenesa auttoi ja auttaa jokaista Jeesuksen puoleen kääntyvää.

Eikö olekin jotenkin lohdullista, että vaikka Isä antaakin ja sallii elämäämme hankaluuksia, vaikeita ihmissuhteita, taloudellista huolta, sairautta, tai mitä vain, niin Hän kuitenkin on kaiken yläpuolella ja tietää/näkee kaiken ja kun vain tahdomme olla kuin Aabraham, että uskomme vaikka kuoleman kautta tuovan takaisin kuolleen poikansa ja oli valmis jopa uhraamaan hänet Jumalalle, niin sekin oli vain koetus. Jota tosin ja tuskin kukaan meistä vanhemmista pystyisimme tekemään tänä päivänä ja uskomaan vain että Jumala herättää kuolleita. Ja eihän meidän tarvitsekaan sellaiseen ryhtyä, koska Jeesus kuolemallaan poisti sen uhraamisen ja uhrautui itse meidän syntiemme tähden ja puolestamme kerran Golgatan keskimmäisellä ristillä huutaen; Se On Täytetty!

Isän Jumalan käsivarsi auttaa ja vahvistaa heikkoa lastaan. Koska hän rakastaa omiaan!

Laitan tähän lopuksi yhden Raamatunpaikan; lohduttakoon se sinua ja vahvistakoon sinua rakas ystäväni!

Jes. 40:
1 "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne.

2 "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä."

3 Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.

4 Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi.

5 Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut."

6 Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun pitää julistaman?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:

7 ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa.

8 Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.

9 Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katso, teidän Jumalanne!"

10 Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.

11 Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.