ilosanoma.munfoorumi.com

Elämä maailmassa on niin täynnä murheita, että jo Vanhan testamentin pyhät kutsuivat tätä maailmaa milloin "itkun laaksoksi", milloin "pimeäksi laaksoksi" ja milloin "kuoleman varjon maaksi". Tällaisen maailman kautta Jumalan lastenkin on vaellettava kunnian valtakuntaan.

Hyvin ahtaalla Jumalan kansa joutuu usein olemaan. Sen tähden apostoli antoikin vastakääntyneille antiokialaisille tämän muistutuksen: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan" (Apt. 14:22).

Mutta kaikkien vaivojen keskellä meillä on kuitenkin jalo auttaja. Hänen nimensä on Jeesus. Hän pystyy kuoleman varjossakin, lapsensa juuri menettäneelle äidillekin, sanomaan: "Älä itke!"

Synkkä oli Nainin lesken kohtalo. Kuolema oli riistänyt häneltä hänen ainoan poikansa. Kukaan ihminen ei voinut häntä lohduttaa. Hän kulki rakastettunsa jäljessä hautausmaalle järkyttyneenä ja aivan toivottomana.

Tämän näki Jeesuksen tarkkaava silmä. Hän meni murheen murtaman äidin luokse ja sanoi: "Älä itke!" Sinä hetkenä Elämä tuli kuolemaa vastaan ja Elämä näytti, minkälainen valta sillä on kuoleman suhteen.

"Älä itke!" Näin Jeesus sanoo nykyisinkin monille sureville lapsilleen, jotka ajallisten murheiden ja hengellisten ahdistusten tähden itkevät ja kysyvät mielessään:Onko Herra lakannut olemasta minulle armollinen?

Ehkä joku on juuri tätä lukiessaan suuren surun alla. Sinä ehkä kärsit toimeentulon vaikeuksista tai ehkä sairaus ja kova tuska vaivaa ruumistasi. Moni sanoo ahdistuksissaan: Herra, tämä on jo liian paljon. Olenko tehnyt jotakin erityisen pahaa kun sinä Herra minua näin lyöt?

Saatatko kärsimyksessäsi ymmärtää, että Jeesus tämän keskellä huutaa sinulle: Älä itke! Tämä on juuri se tie, jolla minä omiani kuljetan. Muista kanaanilaista äitiä, muista synagogan esimiestä Jairusta,
muista sadanpäämiestä, spitaalista, Bartimeusta ja monia muita. Enkö minä tullut näillekin avuksi oikeaan aikaan. Jos oikea aika on sellainen, etten enää annakaan sinulle ruumiin terveyttä, niin minä teen oikealla ajalla sinulle vielä paljon enemmän. Minä otan sinut luokseni taivaaseen, jossa ei enää ole mitään sairautta eikä kipua eikä kyyneliä.

Usein Jumalan lapset itkevät syntiensä tähden, sillä he kyllä tietävät, kuinka toisenlaisia heidän pitäisi olla. Heillä on tahto tehdä hyvää, mutta ei voimaa hyvän tekemiseen. Kyynelsilmin he itkevät. Silloin Jeesus tulee taas. Ja hän sanoo, että hän on tullut ollakseen syntisten Vapahtaja.

Frans Hannula (1855-1914)
kirjassa Uskollinen kuolemaan asti, joka julkaistiin Hannulan kuolinvuonna.

Elämä maailmassa on niin täynnä murheita, että jo Vanhan testamentin pyhät kutsuivat tätä maailmaa milloin "itkun laaksoksi", milloin "pimeäksi laaksoksi" ja milloin "kuoleman varjon maaksi". Tällaisen maailman kautta Jumalan lastenkin on vaellettava kunnian valtakuntaan.

Hyvin ahtaalla Jumalan kansa joutuu usein olemaan. Sen tähden apostoli antoikin vastakääntyneille antiokialaisille tämän muistutuksen: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan" (Apt. 14:22).

Mutta kaikkien vaivojen keskellä meillä on kuitenkin jalo auttaja. Hänen nimensä on Jeesus.

Murhelaakson kautta käy Herran oman tie, niin kovin usein. Ja tuntuu kuin, ettei puntit ole oikein maailman ihmisten kanssa tasan, koska ne tuntuu pääsevän niin helpolla ja me uskovina joudumme itkemään ja suremaan, koetuksiin ja koettelemuksiin. Onko sama noussut muiden mieliin?

Tämä, minusta valheellinen ja korvasyyhy, kaiken tavoitteleminen (terveys, rikkaus, ym) on ikävää seurattavaa, koska Jumala ei ole luvannut meille, omilleen, mitään ruusuista tai helppoa tietä. Ei edes terveyttä pursuavaa elämää, vaan aika usein se on sairautta, koetusta, itsensä uskovana huonoksi ja heikoksi tuntuvaa... elämää, jossa ei hip hurraata juurikaan huudella.

Ja Kuitenkin, niin juuri, kuitenkin meillä on maailman paras Auttaja, ja hän on Jeesus Kristus, Poika Jumalan, joka on luvannut olla kanssamme maailman loppuun saakka ja Hän auttaa, Hän varjelee, Hän vahvistaa, ja Hän ennen kaikkea rakastaa, sekä antaa syntimme anteeksi, kun vain niitä Häneltä anteeksi tahdomme pyytää..Toivottavasti!

Sekä tahdomme muuttua Kristuksen kuvan kaltaisuuteen, olla seuraajinaan: valona/ suolana maailmassa. Rakkauden evankeliumin jakajina. Olkapäinä, korvina, tsemppaajina alaspainetuille.. Silloin ei kerkiä liiaksi katsoa itseensä ja itseään murehtia, siis kurjuuteensa,... Kun On halu auttaa kanssakulkijoita, sekä vielä maailmassa tallaajia..Löytämään avun, Auttajan elämäänsä; Pelastajansa, Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen!

1. Piet. 3:
12 Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan."
13 Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään?
14 Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. "Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö",
15 vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,
16 pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat.
17 Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.

1. Piet. 2:
19 Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.
20 Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.
21 Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
22 joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut",
23 joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,
24 joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".
25 Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö.