ilosanoma.munfoorumi.com

Väsyneille ja murtuneille kulkijoille
Petri Malk

”Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Astukoon hän, Kristus, Israelin kuningas, nyt alas ristiltä, että me näkisimme ja uskoisimme.” (Mark. 15: 30, 31 KR 38.)

Olivatko ylipapit ja kirjanoppineet oikeassa näin sanoessaan?

Ajallisen elämänsä aikana Jeesus paransi sairaita ja herätti kuolleita. Näistä löytyy monia kertomuksia evankeliumeista. Usein tällaista toimintaa pidetään osoituksena tekijän jumalallisesta voimasta. Ajatellaan, että tällaisia tekoja voi tehdä vain sellainen henkilö, joka on oikeassa suhteessa Jumalaan. Hänen tekonsa kertovat hänen Jumala-suhteestaan. Hänellä on jumalallinen tai hengellinen auktoriteetti.

Joskus ihmisiä kehotetaan uskonnollisissa kokouksissa ja kirjoissa käyttämään hengellistä auktoriteettia heitä vaivaavien sairauksien ja henkivaltojen ylitse. Pidetäänpä kristityille jopa hengellistä auktoriteettia käsitteleviä kurssejakin.

Uusi testamentti puhuu usein Kristuksen kaltaisuudesta ja siihen pyrkimisestä. Jos ajattelemme Kristuksen kaltaisuuden olevan voimatekojen tekemistä ja jumalallisen voiman osoittamista, emme kuitenkaan tee oikeutta Raamatulle emmekä Jeesukselle, vaan käännämme kaiken päälaelleen.

Jeesuksen luonteessa on eräs piirre, josta harvoin kuulee puhuttavan. Jeesus ei koskaan käyttänyt jumalallista valtaa omaksi hyväkseen. Esimerkiksi Getsemanessa Jeesus sanoi, että voisi rukoilla Isältä enemmän kuin 12 legioonaa enkeleitä – mutta hän ei tehnyt niin.

Erämaassa – jonne Henki vei Jeesuksen – perkele kiusasi Jeesusta. Perkeleen jokainen kiusaus liittyi jumalallisen vallan käyttämiseen omaksi hyödyksi. Kiusauksethan alkoivat sanoilla: ”Jos sinä olet Jumalan Poika...”.

Ensin perkele käski – aivan niin, käski – neljäkymmentä päivää paastonneen ja nälkäisen Jeesuksen muuttaa kivet leiviksi – omaksi ravinnokseen. Jeesus kieltäytyi ja vetosi Jumalan sanaan.

Seuraavaksi perkele kiusasi Jeesusta Jumalan sanalla mainetekoon ja oman kunnian saamiseen. Olisihan ollut tavatonta, jos joku olisi heittäytynyt alas temppelin harjalta loukkaantumatta. Jeesus kieltäytyi ja vetosi Jumalan sanaan.

Viimeinen kiusaus liittyi valtaan. Perkele tarjosi Jeesukselle kaikkia maailman valtakuntia, jos tämä kumartaisi häntä. Jeesuksen valta oli ja on kuitenkin toisenlaista eikä hän halunnut sellaista valtaa, jota perkele tarjosi. Jeesus kieltäytyi ja vetosi taas Jumalan sanaan.

Auktoriteettiopetus on jumalanpilkkaa

Eräiden kristinuskon liepeillä liikkuvien ihmisten mukaan uudestisyntyneellä ihmisellä on hengellinen auktoriteetti ja hän ei ainoastaan saa, vaan hänen täytyy osoittaa uskoaan käyttämällä valtaansa. Uskovan tulee komentaa sairauksia ja herjata henkivaltoja, jopa puhua olosuhteille! Ei tule mieleen, että enkeleilläkin on tuhansia kertoja enemmän auktoriteettia kuin ihmisillä tai henkivalloilla. Enkelit eivät kuitenkaan puhu olosuhteille, sairauksille, eivätkä henkivalloille. (”Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja, vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä” (2. Piet. 2:10b-11).

Monet ovat sortuneet näihin kiusauksiin, jotka näyttävät osoittavan mitä suurinta hengellisyyttä.

Tällaiseen hengellisyyteen ei Raamatussa kehota kuitenkaan kukaan muu kuin perkele. Jumalallisen vallan käyttö omaksi hyväkseen on magiaa.

Jumala tekee onnen ja onnettomuuden

”’Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?’ Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.” (Job. 2:10.)

Job ei tehnyt huulillaan syntiä lausuessaan, että ihminen ottaa Jumalalta sekä hyvän että pahan. Raamattu siis alleviivaa, että Job lausui Jumalasta oikean todistuksen.

Tiedämme, että kaikki hyvä ja paha tulee kristitynkin elämään Jumalalta. Meidän ei silti tarvitse pitää siitä pahasta, jonka kohtaamme – ei Jobkaan pitänyt. Otamme pahankin Jumalan kädestä, mutta meidän ei tarvitse teeskennellä onnellista kohdatessamme pahaa. Saamme ja meidän tulee pyrkiä onnettomuuksista eroon.

Jeesus on äärimmäinen esimerkki ihmisestä, Jumalasta, jota kohtasi ääretön pahuus – Jumalan tahdosta. Emme kuitenkaan voi sanoa Jeesuksen rakastaneen tehtäväänsä. Getsemanessa hän rukoili, että se ”malja”, kärsimyksen ja kuoleman malja, menisi pois – ei kuitenkaan niin kuin Jeesus tahtoi vaan niin kuin Isä.

Tämä on rukous, jota harvoin kuulee nykyisin. Olemme niin tietävinämme mitä Jumala tahtoo elämäämme, ja kunnon kristittyinä arvelemme sen olevan yksinomaan hyvää – tai mikä vielä pahempaa, sitä, minkä me itse ajattelemme olevan meille hyvää.

Jeesuksen elämässä sielunvihollinen tarjosi hänelle hyvää, mutta Jumalan tahto vei hänet ristille – ja lopulta Jumalan hylkäämäksi, äärimmäiseen pimeyteen ja pahaan.

Lopuksi

Kun kuulee uskovien komentavan sairauksia ja herjaavan henkivaltoja (2.Piet. 2:11), voi olla vaikeaa ottaa omaan elämään tulleet vaikeudet, menetykset ja sairaudet Jumalan kädestä. Saamme kuitenkin olla turvallisella mielellä. Jumala tuottaa sekä onnen että onnettomuuden.

Jeesuksen ajallinen elämä päättyi inhimillisesti katsoen katastrofiin ja niin voi käydä meillekin, jos pysymme uskollisina Jumalalle. Jeesus kuoli Jumalan hylkäämänä – kohtalo, jota yksikään Jeesukseen uskova ei joudu kokemaan siksi, että Jeesus on kokenut sen meidän puolestamme.

***************************

Kirjanoppineet ilkkuivat ristin juurella: Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Jeesus olisi voinut auttaa itseään ristillä, mutta juuri se, että hän ei tehnyt niin, on mitä suurin todistus hänen jumalallisesta alkuperästään ja loppuun saakka kiinni pitämästään vakaumuksesta, että hän ei elänyt eikä kuollut itsellensä vaan Jumalalle: hylättynäkin hän uskoi henkensä Isän haltuun.

Kuinka moni meistä uskaltaa hylättynäkin uskoa itsensä Jumalalle, ilman yhtään voimatekoa, yhtäkään osoitusta Pyhän Hengen voimasta, ilman mitään auktoriteettia?

Jeesus teki niin. Siksi sinäkin saat tehdä niin. Väsyneen ja murretun ei tarvitse jaksaa. Jeesus kantaa armossa kotiin ne, joilla ei ole mitään.

Uusi testamentti puhuu usein Kristuksen kaltaisuudesta ja siihen pyrkimisestä. Jos ajattelemme Kristuksen kaltaisuuden olevan voimatekojen tekemistä ja jumalallisen voiman osoittamista, emme kuitenkaan tee oikeutta Raamatulle emmekä Jeesukselle, vaan käännämme kaiken päälaelleen.

Jeesuksen luonteessa on eräs piirre, josta harvoin kuulee puhuttavan. Jeesus ei koskaan käyttänyt jumalallista valtaa omaksi hyväkseen. Esimerkiksi Getsemanessa Jeesus sanoi, että voisi rukoilla Isältä enemmän kuin 12 legioonaa enkeleitä – mutta hän ei tehnyt niin.

Erämaassa – jonne Henki vei Jeesuksen – perkele kiusasi Jeesusta. Perkeleen jokainen kiusaus liittyi jumalallisen vallan käyttämiseen omaksi hyödyksi. Kiusauksethan alkoivat sanoilla: ”Jos sinä olet Jumalan Poika...”.

Ensin perkele käski – aivan niin, käski – neljäkymmentä päivää paastonneen ja nälkäisen Jeesuksen muuttaa kivet leiviksi – omaksi ravinnokseen. Jeesus kieltäytyi ja vetosi Jumalan sanaan.

Seuraavaksi perkele kiusasi Jeesusta Jumalan sanalla mainetekoon ja oman kunnian saamiseen. Olisihan ollut tavatonta, jos joku olisi heittäytynyt alas temppelin harjalta loukkaantumatta. Jeesus kieltäytyi ja vetosi Jumalan sanaan.

Viimeinen kiusaus liittyi valtaan. Perkele tarjosi Jeesukselle kaikkia maailman valtakuntia, jos tämä kumartaisi häntä. Jeesuksen valta oli ja on kuitenkin toisenlaista eikä hän halunnut sellaista valtaa, jota perkele tarjosi. Jeesus kieltäytyi ja vetosi taas Jumalan sanaan.

Oletko koskaan pysähtynyt oikein kunnolla aatteleen noita em asioita..? Nythän monet seurakunnissa, mediassa, massakokouksissa, ym haluavat käyttää valtaa ja voimaa, olla jotakin suurta Jumalan miestä, tai naista ja olla sillai ihmisten silmissä ja mielissä myöskin jokin erikoinen voideltu ja armoitettu Herran palvelija. He tekevät sitä useimmiten hyötymis tarkoituksessa, saadakseen valtaa ja rahaa, kunniaa ja mainettakin. Löytyneekö heistä nöyryyttä enää laisinkaan? En käytä nimiä, vaan annan sinulle mahdollisuuden itse miettiä: Keitä tällaiset julistajat, pastorit, evankelistat ym ovat?!

Toki meitä kehotetaan ja rohkaistaan muuttumaan yhä enemmän Kristuksen kuvan kaltaisisksi. Mutta en todellakaan usko, että se tarkoittaisi sitä voimaa millä Jeesus paransi ja toimi, ei! Vaan Hänen mielenlaatuaan kohti, jossa oli ja on; armollisuus, sääli, rakkaus, kärsivällisyys, anteeksiannon kyky ja suostua palvelemaan, eikä olla palveltavana, ja jonain suurena: Ei! Vaan pieninä, heikkoina, vajavaisina, jolloin ilman Jeesustamme emme pysty, osaa, jaksa.. Mutta Hänessä ja Hänestä/Hän kauttaan ja avullaan: me saamme sen tarvittavan avun, voiman, rohkeuden ja innon olla lähimmäisillemme rinnallakulkijoina ja rukoilla heidän puolestaan, ym..Rukous voi Paljon, kun se on harras ja on aito halu auttaa, välittää, lohduttaa, ym..

Me opimme kyllä, jos todella tahdomme löytämään juuri ne asiat Herrastamme, joita on hyvä itsekin tavoitella. Hän, Jeesus ei varmasti halua meidän janoavan jotain esillä olevaa, suurta, kuuluisaa, voimatekoja tekevää ja niillä sitten rahastavan, tai ainakin ylpeilevän ja egoamme nostattaen, ei! Vaan suostua kuolemaan lihansa tahdolle (itselleen). Kuin kuolla maailman tarjonnalle ja pyrkiä siitä enenmminkin poispäin, kuin maailman tarjoamaa virikettä ja tarjontaa kohden. On hyvä muistaa, että: Alasti me tulimme tänne ja alasti lähdemmekin täältä. Emme saa täältä mitään mukaamme kun aikamme täyttyy. Siis miksi sitä edes tavoitella. Paremminkin olisi hyvä tavoitella sydämen rauhaa, lepoa Herrassamme ja saada olla käytössään; pieninä, nöyrinä, aina ensin toisen huomioiden ja nostaen heikkoja, uupuvia, kaikkensa menettäneitä, jne..

Mä oon miettinyt tuota sielunvihollisen keinoa saada uskovia lankeamaan ja hamuamaan jotain suurta ja mahtavaa; rikkauksia, mainetta, kunniaa, erikoisasemaa.. Joka ei kuitenkaan loppujen lopuksi sittenkään tuo yhdellekään ihmiselle, olipa sitten millainen ja mistä säädystä tahansa, niin se ei tuo oikeanlaista iloa ja sydämen rauhaa, ja rikkaudet, esillä oleminen ym: ei tuo sitä, mihin saatana ovelasti uskoviakin houkuttelee ja hamuamaan vain lisää, tuulia tavoitteleen... Kun samalla he kylmentyvät useimmiten sydämiltään ja alkavat elää, kuin he olisivat jotain erikois tapauksia ja että vain he muka olisivat Jumalan suosiossa ja käytössä, tms.. He alkavat pitää itseään parempina ja pyhempinä ja samalla he huomaamattaan alkavat valikoida ihmisiä, arvostella, tuomita, syyttää ja syyllistää ihmisiä heikosta uskosta ja vaikka mitä, mistä..

Ja annas olla, jos joku menestyy ilman mainetta, pienenä ja vajaana, heikkona ollen ja eläen, toimien, etsien vain yksin Jeesuksen kasvoja ja pysyen verisen ristinsä juurella neuvotteluissa, puhdistumassa päivittäin ja hetkittäin, haluten vain elää Herralle Jeesukselle Kristukselle ja Häntä koroittaen, kirkastaen PH kautta, niin sellainen painetaan nopeasti maahan ja mustamaalataan.. Syntyy kuin kilpailu; kuka saa olla Herran käytössä, esillä seurakunnassa, ym.. Mutta se joka ei kaipaa mainetta, eikä kunniaa, niin sellainen uskova kiusaantuu vain kun huomaa toisten koittavan kuin olla kilpasilla hänen kanssaan, jotta srk näkisi kuka se tässä nyt on herra ja idalgo, toisin sanoen; vain Herran käytettävissä oleva ja hurskas.. Minä en ainakaan lähde kilpailemaan kenenkään kanssa. Minua sellainen ahdistaa ja suututtaakin vain..Haluan sydämestäni iloita, kun joku saa olla Herran käytössä, ja kun joku haluaa tosissaan pitäytyä Jumalan Sanan totuudessa, etsimättä uutta ilmestys- tai muutakaan tietoa, oppia, toimintaa ohi Sanan. Tai kun joku masentunut alkaa päästä jaloilleen, tai ihmisiä pelastuu, taii..

Ei siis suurina halliten ja alistaen toisia, vaan pieninä, heikkoina, vajavaisuutensa ymmärtäen, ettei olla pieniä jumalia, eikä pieniä kristuksiakaan, EI! Vaan; me ollaan vain ansiottomia palvelijoitaan ja iloitsemme, kun vain saamme olla Herramme ja Jumalamme käytössä; Tällaisenaan omina persooninamme.