ilosanoma.munfoorumi.com

Per-Olof Malk

Meitä ennen eläneet ihmiset pitivät selvänä, että vastoinkäymiset ja kärsimykset ovat osa ihmisen elämää. Tämä koskee myös kristittyjä. Kristityt eivät ennen hämmästyneet kokemiaan menetyksiä ja surunaiheita. Meidän sukupolvemme on historiassa ensimmäinen, joka hämmentyy ja hämmästyy kärsimyksen ilmaantumista.

Kun katsoo asiaa uskomme kannalta, huomaamme, että monet nykyajan kristityt ovat taipuvaisia menettämään todellisuudentajunsa uskonsa tähden. Aloitettuaan uskonelämänsä Kristuksen ristin luona he siirtyvät asenteeseen, jota kuvataan sanalla "ristiltä eteenpäin".

Monesti tähän "eteenpäin menoon" sisältyy ajatus, jonka mukaan kärsimys ja puute eivät kuulu oikean Jumalan lapsen elämään "Ristiltä eteenpäin" siirtynyt odottaa, että hän saa Jumalalta kaiken sen hyvän, mikä Jumalalla kaikkivaltiudessaan on annettavanaan omille lapsilleen.

Nämä ihmiset siirtävät tulevaisuuteen kuuluvia asioita nykyaikaan, kuten esim. tämän Ilmestyskirjan kohdan: "Ja Jumala itse on... pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Kyllähän Ilmestyskirjan kuvaus koskee kristityn elämää, mutta ei elämää tässä ajassa vaan tulevassa. Kun asioita näin sekoitetaan, tehdään samalla suurta vääryyttä Jumalalle. Kun taivaan tapahtumat tuodaan tänne aikaan, ihminen asettuu Jumala-suhteessaan kaiken keskukseen ja Jumala ymmärretään palvelijaksi, "ihmisen juoksupojaksi", kuten saarnaaja Matti Pyykkönen on kirjassaan Jumala juoksupoikana (1991) hyvin asian ilmaissut.

"Isä on lapsiaan varten", sanovat nämä ristiltä "eteenpäin" lähteneet kristityt. Jumalan kaikkivaltius on meitä varten täällä ajassa, Jumala on meidän hyvinvointiamme, meidän terveyttämme, meidän onneamme, menestystämme ja vaurastumistamme varten. Ei meidän tarvitse eikä pidä kärsiä sairauksista eikä rahanpuutteesta. Kyllä Jumalalla on, mistä antaa.

Kun Jumalan uskotaan olevan kristittyjen palvelija ja toiveiden täyttäjä, joudutaan Raamatusta leikkaamaan suuri määrä sivuja pois. Sillä Jumalan kansa on alusta asti ollut kärsivää Jumalan kansaa. Ensimmäiset,jotka kärsivät ja itkivät kokemaansa menetystä, olivat ensimmäiset ihmiset. Monet Uuden testamentin kristityt sairastivat ja monet heistä kohtasivat vastustusta ja monet joutuivat väkivallan kohteiksi. Monet elivät äärimmäisen köyhinä.

Toisaalla tässä lehdessä (s. 5) on ote C.O. Roseniuksen melko tuntemattomaksi jääneestä Marttyyrihistoriasta, jonka hän muokkasi 1700-luvulla eläneen norjalaisen piispan Eiler Hagerupin kirjan pohjalta.

Yksi kirjoittajien oivalluksista on, että Marttyyrihistoria palvelee Apostolien tekojen jatko-osana. Se kertoo siitä, miten kristittyjen kävi sen jälkeen kun Luukas ei enää jatkanut Apostolien tekojen kirjoittamista. Yhdessä nämä kaksi historiakirjaa antavat meille tietoa kristittyjen elämästä alkukirkon vuosisatoina.

Meitä ennen eläneet ihmiset pitivät selvänä, että vastoinkäymiset ja kärsimykset ovat osa ihmisen elämää. Tämä koskee myös kristittyjä. Kristityt eivät ennen hämmästyneet kokemiaan menetyksiä ja surunaiheita. Meidän sukupolvemme on historiassa ensimmäinen, joka hämmentyy ja hämmästyy kärsimyksen ilmaantumista.

Kun katsoo asiaa uskomme kannalta, huomaamme, että monet nykyajan kristityt ovat taipuvaisia menettämään todellisuudentajunsa uskonsa tähden. Aloitettuaan uskonelämänsä Kristuksen ristin luona he siirtyvät asenteeseen, jota kuvataan sanalla "ristiltä eteenpäin".

Monesti tähän "eteenpäin menoon" sisältyy ajatus, jonka mukaan kärsimys ja puute eivät kuulu oikean Jumalan lapsen elämään "Ristiltä eteenpäin" siirtynyt odottaa, että hän saa Jumalalta kaiken sen hyvän, mikä Jumalalla kaikkivaltiudessaan on annettavanaan omille lapsilleen.

Nämä ihmiset siirtävät tulevaisuuteen kuuluvia asioita nykyaikaan, kuten esim. tämän Ilmestyskirjan kohdan: "Ja Jumala itse on... pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Kyllähän Ilmestyskirjan kuvaus koskee kristityn elämää, mutta ei elämää tässä ajassa vaan tulevassa. Kun asioita näin sekoitetaan, tehdään samalla suurta vääryyttä Jumalalle. Kun taivaan tapahtumat tuodaan tänne aikaan, ihminen asettuu Jumala-suhteessaan kaiken keskukseen ja Jumala ymmärretään palvelijaksi, "ihmisen juoksupojaksi", kuten saarnaaja Matti Pyykkönen on kirjassaan Jumala juoksupoikana (1991) hyvin asian ilmaissut.

"Isä on lapsiaan varten", sanovat nämä ristiltä "eteenpäin" lähteneet kristityt. Jumalan kaikkivaltius on meitä varten täällä ajassa, Jumala on meidän hyvinvointiamme, meidän terveyttämme, meidän onneamme, menestystämme ja vaurastumistamme varten. Ei meidän tarvitse eikä pidä kärsiä sairauksista eikä rahanpuutteesta. Kyllä Jumalalla on, mistä antaa.

Niin, eihän se ole mukavaa, kun tulee, tai on kärsimystä, vastoinkäymisiä, tms. Kukapa sitä elämäänsä haluaisi; ei kukaan. Mutta näkisin kärsimyksissä myöskin hyvinkin tärkeän seikan, jota ei useinkaan tule sillai edes ajateltua. Ja se on lihan kuolettaminen, suostuminen Isän tahtoon, vaikka itse haluaisikin jotain aivan muuta..Se on sitä elämän koulua, kasvatusta, jossa joudutaan tekemään ns valintoja, mitä haluamme oikeasti, mihin suostumme, tai päinvastoin.

Me säikymme vaikeuksia, kärsimystä, kipua, rahattomuutta, köyhyyttä, sairautta, tai sairauksia, ym ym, joita emme halua kokea, tai kohdata elämässämme. Voi kuinka haluaisimmekaan olla aina terveitä, pärjätä taloudellisestikin, saada kaikkea mitä mieli tekee, jne..Eikös?

Niin tuo sanonta: ristiltä eteenpäin, tarkoittaa, ettei tarvitse jäädä, eikä kuin kuulukaan jäädä ristin juurelle, vaan mennä eteenpäin, uuteen elämään, uusiin tavoitteisiin ja kaikkeen siihen mitä kunkin mielestä Jumalan Pitää heille antaa. Jumalan on annettava minulle sitä ja tuota, tätä.. Minun on saatava olla terve, rikas, tai ainaskin hyvin pärjäävä. Minun on saatava mammonaa, tavaraa, arvostusta, kunniaa, mainetta, jne..Näitähän moni tavoittelee ja olettaa sen kuuluvan tähän kristityn jokapäiväiseen elämään automaationa Jumalalta. Ei haluta kärsiä Kristuksen Jeesuksen nimen tähden. Ei haluta viipyä ristin juurella päivittäin, vaan jättää risti kuin taakseen, menneisyyteen..Ja elää kuin pumpulissa ja jatkuvassa auringonpaisteessa, lämmössä ja ihanuudessa ja jos tuleekin jotain ikävää, niin heti vaaditaan Jumalaa muuttamaan tilanteet ja asiat niin ettei tarvisisi enään yhtään enempää kärsiä..Ei kestetä ajatustakaan joutumisesta kärsimään.

"Ja Jumala itse on... pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Tämä Sanan lupaushan on meille kuin edessäpäin häämöttävä ihana lupaus, jota kohden kuljemme ja sen saamme ja saavutamme vasta kirkkaudessa, ei täällä ajassa jo..Muistan kun uskoni alkuaikoina toivoin saavani jo helpompaakin elämää kokea ja .. Mutta niinhän siinä vain sitten on käynyt, että: sairaudet ovat vain lisääntyneet, on lasteni kautta tulevaa hylkäämistä, on kaikenlaisia koviakin koettelemuksia, ja lihaa on ristiinnaulittu monin eri tavoin ja ajoin.

Silloin on kysytty; suostunko siihen, alistunko siihen, enkä ala; kapinoimaan, katkeroidu, lähde anteeksi antamattomuuteen, kaunaan ja vihaan, jopa kostamaan, uhoman ja kiukutteleen, Jumalaa vastaan asettumaan ?! Se on ollut kovaa taistelua ja monta itkua on pitänyt itkeä ja kysellä Herralta; Miksi on näin, miksi ei tilanteet jo muutu, miksi joudun pilkatuksi, hylätyksi, kärsimään eri tavoin, jne..? On ollut erämaa aikoja jolloin on tuntunut, että Jumlakaan ei kuule, tai välitä minusta, on ollut epätietoisuutta, on ollut... vaikka ja mitä vain ihmismieleen ja elämään voikin tulla ja tapahtua, kokea..

Helpolla en ole päässyt, en todellakaan, mutta Kiitos Herralle; en ole katkeroitunut, en alkanut kostamaan, en jäänyt anteeksi antamattomuuteen, enkä pyrkinyt eteenpäin ristiltä. Vaan jäin ristinsä juurelle ja siinä on paras paikka kurjan ja syntisen ihmislapsen olla ja viipyä. Puristaa rististä molemmin käsin lujaa ja kiinni pitäen!

Job 36:
15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.

16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.

17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.

18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.

19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?

20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.

21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.

Tämä Jobin kirjan jakeet haluan laittaa tähän, koska tässä on jotain, joka minua ainakin puhutteli..

Kun Jumalan uskotaan olevan kristittyjen palvelija ja toiveiden täyttäjä, joudutaan Raamatusta leikkaamaan suuri määrä sivuja pois. Sillä Jumalan kansa on alusta asti ollut kärsivää Jumalan kansaa. Ensimmäiset,jotka kärsivät ja itkivät kokemaansa menetystä, olivat ensimmäiset ihmiset. Monet Uuden testamentin kristityt sairastivat ja monet heistä kohtasivat vastustusta ja monet joutuivat väkivallan kohteiksi. Monet elivät äärimmäisen köyhinä.

Laitampa vielä loppuun meille tämän Raamatun paikan; puhukoon se meille Jumalan tahdosta meitä omiaan kohtaan;

Fil. 3:
7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.

8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen

9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;

10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,

11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.

12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.

13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,

14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.