ilosanoma.munfoorumi.com

Keijo Kurkikangas

Raamattu kertoo meille sen totuuden, että kärsimyksemme eivät ole koskaan turhia.

Paavali puhuu galatalaisille kovaa tekstiä lain teoista ja uskosta. " Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? Niin paljonko olette turhaan kärsineet? -jos se on turhaa ollut. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta" (Gal. 3:2-5)

Tärkeää on tuntea Kristus

Iloitkaamme Herrassa niin kuin Paavali opettaa. Kristus antaa meille esikuvan myös kärsimysten kokemisessa.

Paavalli kirjoittaa filippiläisille: " Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen. Tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta" (Fil. 3:8,10)

Ikuisuus kristallivirralla

Olen pysähtynyt tämän totuuden eteen monta kertaa. Elimme vaimoni kanssa onnellisissa yhteisten eläkepäivien haaveissa. Jumalalla oli kuitenkin toienlainen suunnitelma. Vaimoni sairastui vaikeasti juuri ennen eläkepäiviään, ja kaikki suunnitelmamme kariutuivat.

Haaveet murenivat täysin. Olen nyt vakuuttunut siitä, että Jumalan tuntemisen rinnalla eläkepäivien vietto järven rannalla on vain pieni murunen iankaikkisuusnäkökulmasta katsottuna.

Ikuisuus taivaan kirkkaudessa on jotakin sellaista, jota ei voi edes verrata loma-asunnolla asumiseen. Uskon ja tunnen, että kärsimyksemme on jo muuttunut siunaukseksi, kun olemme molemmat saaneet ottaa Jeesuksen Vapahtajanamme vastaan.

Mieluimmin vietämme ikuisuuden Kristallivirran rannalla kuin muutaman eläkevuoden Hankaveden rannalla. Paavalin sanoja lainaten" unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin"

Lyhytaikaista

Jeesuksessa Kristuksessa kärsimykset loppuvat joskus, mutta ilman Jeesusta ne ei lopu koskaan. Kärsimyksemme ovat loppujen lopuksi lyhytaikaisia.

Pietari kirjoittaa: " Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava." (1 Piet. 1:6 ja 5:10)

Katse kirkkauteen

Taivaan kirkkaudessa kaikki on parempaa kuin täällä langenneessa maailmassa. Paavali kirjoittaa roomalaisille: "Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin." (Room. 8:18)

Pietari kehottaa iloitsemaan sitä mukaa kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös hänen kirkkautensa ilmestyessä (1 Piet. 4:13).

Raamatun mukaan kärsimysten kestäminen on tie kunniaan. Paavali kirjoittaa: "Jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät." (2 Tim. 2:12)

Hän ei jätä

Raamattu opettaa, että me emme voi välttää inhimillistä kärsimystä. Meidän on hyväksyttävä se osana elämäämme. Me voimme vain rukoilla, että Jumalan armo riittäisi kärsimysten ja kottelemusten läpi.

Miksi se ei riittäisi, sillä Vapahtajamme kulkee kanssamme kärsimysten läpi ja odottaa meitä, kun tulemme kärsimystunnelistamme ulos, johdattaakseen meidät kirkkauteen ja ikuiseen elämään hänen kanssaan.

Uskova on kärsimyksiensäkin keskellä Jumalan kämmenellä. Hän ei jätä meitä koskaan, ellemme itse jätä häntä.

Kärsiminen
1. on välttämätöntä kristillisessä elämässä
2. on siunattu etuoikeus
3. seuraa jumalista elämää
4. ei ole koskaan turhaa
5. on Kristuksen esikuvan mukaista
6. on lyhytaikaista
7. ei ole verrattavissa taivaalliseen kirkkauteen
8. on tie kunniaan

[Raamatunkohdat käännetty RK käännöksestä= 33/38 muotoon (kopioija)]

Paavali puhuu galatalaisille kovaa tekstiä lain teoista ja uskosta. " Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? Niin paljonko olette turhaan kärsineet? -jos se on turhaa ollut. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta" (Gal. 3:2-5)

Niin, eihän koskaan ole kivaa kärsiä ja usein vielä täysin syyttömästi, aiheettomastikin, on vain luuloja ja kuulopuheita, hurskastelua, ym... Tekisi niin mieli puolustautua, sanoa, että: On syytön syytöksiin. Mutta ei, on vain kärsittävä, kestettävä, mentävä eteenpäin Herran Jeesuksen avulla ja voimassaan, johdatuksessaan ja uskottava, että: " Jumala tietää ja näkee mikä on totta, oikein ja mikä on sydämeni, sekä elämäni laatu ja toiminta ym Hänen silmissään ja edessään. On turvallista kuitenkin mennä eteenpäin uskossaan ja elämässään, kun ymmärtää, että: "Jumala tietää totuuden!"

Kun sinua arvostellaan, moititaan, jopa syyllistetäänkin ja sinut tahdotaan kuin mustamaalata kun et toimi tai puhu niin kuin he, nuo muut uskovat odottavat sinunkin toimivan ja puhuvan, elävän, niin saatat saada niskaasi ikäviä katseita ja takanapäin toisten kesken; pahan puhumista, sekä arvosteluhenkeä uskosi laadustakin. Mutta siihen ei koskaan pidä kuitenkana jäädä. Ei antaa heidän puheidensa, ei käytöksensä, ei luulojensa, syytöstensäkään masentaa mieltäsi, jotta antaisit kuin periksi ja alkaisit vain koittaa miellyttää heitä, Ei!

Jos, sinä koet ja tiedätkin olevasi Herran oma, käytössään, johdatuksessan ja sinulle on tärkeää rukouselämä ja Sanan lukeminen, pyrkiminen rukouksessa; kuolettamaan lihasi tahto ja sinulla on halu antaa anteeksi, niin.. Miksi kääntyisit silloin heidän: lihalliseen ja maailmaakin palvovaan tyyliinsä ja kääntäisit selkäsi Herrallesi, joka tahtoo mahdollisesti erottaa sinut siihen piskuiseen laumaan, joka ei kumarra ihmistä ja seuraa baaleja, ei rakasta omaa lihaansa ja elämäänsä niin paljoa, että haluaa vain hauskanpitoa ja lepsua elämää uskovana, korvasyyhy saarnoja ym..Vaan tahdot vaeltaa; Totuudessa ja Hänen, Herrasi tahdossaan, totellen Sanaa, ja sanoisinko, sen antamia neuvoja uskovan elämään..Meidän on tehtävä joka ikinen elämämme päivä se valinta, päätös; Ketä seuraamme ja ketä tottelemme, mihin uskomme ja myöskin sen, että: Uskallammeko ja tahdommeko kyseenalaistaakin asioita, puheita, opetuksia, jopa opettajien Herran tottelemista..

Otin tuon Raamatunpaikan esille, koska se alkoi kuin puhua minulle ja toivottavasti se puhuu sinullekin rakas ystäväni siitä, millainen on minun tai sinun todellinen uskonelämä on Jumalan silmissä/ edessään? Kaikkihan me olemme aloittaneet Hengessä, mutta, niin; Onko se muuttunut ajan ja vuosien, vuosikymmentenkin kuluessa pikkuhiljaa lihan tahdon tieksi ja elämäksi, joka on aina kuoleman tie. Elämä on vain ja yksin Jumalassamme ja Hänen Henkensä johdossa ollessamme; Jeesusta seuratessamme. Lihan teot ja lihamme rakastaminen vie aina hengelliseen kuoleman tilaan: uskovan ja seurakunnankin.

Aloitinko minä hengessä ja lihassa lopetan? Aloititko sinäkin palavana ja Jeesusta rakastavana hengessä ja nyt tahdotkin elää itsellesi, päästä helpolla elämässäsi ja varsinkin uskonelämässäsi ja siksi olet tullut laiskaksi rukoilemaan, lukemaan Sanaa, tai laiskaksi tekemään parannusta koko pienellä sydämelläsi. Sielunvihollinen kyllä saa aika nopeesti uskovasta kiinni ja pitää otteessaan ja supisee sydämille valheitaan, joita sitten kuvitellaan Jumalan puheeksi ja näin laiskistutaan, tullaan veltoiksi ja uskonliekki sammuu ja muuttuu, joka on enää vain uskonnollisuutta, joka pitää kiinni vanhoista ja tutuista, totutuista tavoistaan, mutta sydän ei enää pala Herralle, vaan kaikelle muulle ja on halu kokea vain jatkuvasti tunnekokemuksia, jotta voisi uskoa siten olevansa uskossa ja Herran omanakin yhä.

Tärkeää on tuntea Kristus

Iloitkaamme Herrassa niin kuin Paavali opettaa. Kristus antaa meille esikuvan myös kärsimysten kokemisessa.

Paavalli kirjoittaa filippiläisille: " Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen. Tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta" (Fil. 3:8,10)