ilosanoma.munfoorumi.com

Antti Sainio

Monia ihmisiä, uskovaisiakin, askarruttaa, mitä ihmissielulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Yleinen käsitys ja sanonta onkin: "Se meni helvettiin" tai: "Se meni taivaaseen!"

Raamatun mukaan kuoleman jälkeen seuraa etappeja, joissa kuolematon ihmissielu odottaa lopullista päämäärää.

Tuonela

Raamattu kertoo: " Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua. Minulla on kova tuska tässä liekissä!'"

Paratiisi

Samassa kohdassa kerrotaan myös köyhän miehen kuolemasta ja sitä, minne hänen sielunsa päätyi:

"Niin tapahtui, että köyhä mies kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan."

On siis kaksi paikkaa, minne kuolematon ihmissielu päätyy kuolemansa jälkeen. Rikas mies joutui välietappiin odottamaan viimeistä tuomiota, kun taas köyhä pääsi Aabrahamin helmaan odottamaan vanhurskasten ylösnousemista.

"Minne minä joudun?"

Muistuu mieleeni isoäitini kuolema. Hän oli lähes satavuotias, ja häntä pidettiin uskovana. Kuitenkin, kun kuolema tuli, hän viime hetkellä kampesi istumaan ja silmät avoimina alkoi huutaa: "Minne minä joudun?"

Tuo näky on pysynyt mielessäni pikkupojasta asti. Nähtävästi isoäitini ei ollut uudestisyntynyt, vaan hän oli uskonnollinen, joka kuitenkin antoi hyviä neuvoja sielunhädässä oleville ihmisille.

On siis olemassa tuonela ja paratiisi, joihin ihmissielu päätyy sen mukaan, minkä tien hän on eläessään valinnut.

Tuonelan välietappi

"Tuonela tuolla alhaalla liikkuu sinun tähtesi!" (Jes. 14:9) Raamattu kertoo, että tuonelassa on vangittuja henkiä.

Jeesus on kuitenkin voittanut kuoleman ja tuonelan vallan. Siitä huolimatta monet joutuvat tuonelaan, koska he eivät ole tämän maanpäällisen elämänsä aikana ottaneet Jeesusta vastaan omana Vapahtajanaan.

Tuonela ei ole sama kuin helvetti, mutta siellä olevat sielut joutuvat tuskailemaan, kun huomaavat, että heillä ei ole enää pelastumisen mahdollisuutta. He kaikki joutuvat kerran helvettiin, mutta he joutuvat odottamaan sitä vielä ainakin tuhat vuotta, maanpäällisen tuhatvuotisen valtakunnan ajan.

Paratiisin välietappi

Paratiisi on uskovan välietappi. Siellä odotetaan vanhurskasten ylösnousemusta, joka voi tapahtua hyvin pian aikojen merkeistä päätellen.

Se tapahtuu, kun Jeesus tulee noutamaan omansa maan päältä ja tapahtuu ylöstempaus.

Eloa on paljon

"Eloa on paljon", sanoo Raamattu, "mutta työmiehiä on vähän." Siksi Jeesus kehotti uskovia rukoilemaan, että Jumala lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseen. Jeesus jatkoi:" Katsokaa vainioita, kuinka ne ovat vaalenneet leikattaviksi."

Työmiehet menevät itkien, kun he kylvävät siementä, mutta kun elonleikkuu koittaa, he tulevat riemuiten ja tuovat pelastuneitten sieluja, ihmislyhteitä nähtäville.

"Minne minä joudun?"

Muistuu mieleeni isoäitini kuolema. Hän oli lähes satavuotias, ja häntä pidettiin uskovana. Kuitenkin, kun kuolema tuli, hän viime hetkellä kampesi istumaan ja silmät avoimina alkoi huutaa: "Minne minä joudun?"

Tuo näky on pysynyt mielessäni pikkupojasta asti. Nähtävästi isoäitini ei ollut uudestisyntynyt, vaan hän oli uskonnollinen, joka kuitenkin antoi hyviä neuvoja sielunhädässä oleville ihmisille.

Tämä aihe tuli mieleeni ja tahdon varovaisesti siitä jotakin sanoa, siis miten itse esim koen ja näen ja kuulenkin asioita. Tämä on vakava aihe ja siksi en edes uskalla enkä haluakkaan, kovin rehvakkaasti tästä puhua, kuin, että: " kyllä minä tiedän.." Ei niin! Vaan enempikin rakkaudellisesti, mutta samalla kuitenkin tiukkana pysyen siitä, ettei kukaan minun tähteni ajautuisi lepsuuteni tähden; kadotukseen.

Minäkin olen kokenut hiukan samanlaista, kuin Antti veljemmekin, ensimmäisen anoppini kohdalla. Hän esitti kaikille hurskasta ihmistä, mutta valitettavasti se hurkaus oli vain mielistelyä ja itsensä korottamista ja vain ulkopuolisille, ei pojalleen tai sen perheelle tulevaa hyvää. Me olimme melkein kuin hänen vihansa alla, kun itsekin silloin olin hyvin uskonnollinen ihminen ja luulin ihan tosissani olevani uskossa. Ja annas olla kun sitten tulin -89 lopussa uskoon, niin ... voiih; mitä se saikaan aikaan. On vain Jumalan ihme, että selvisin siitä kaikesta edes jotenkin henkisesti terveenä.

Noh, aika kului ja anoppini tuli herätykseen ja olikin väkevässä herätyksessä pitkään, aikaa en enää muista, eikä sillä edes ole mitään varsinaista merkitystäkään. Sen vain sanon, että: Hänellä oli JANO hengellisiin asioihin silloin. Mutta.. ihmispelko sai hänet luopumaan ja jättämään ratkaisunsa tekemättä. Eräänä päivänä hän vain soitti minulle ja pyysi tulemaan luokseen. Siellä hän itki vuolaana ja sanoi, "ettei hän voi tehdä sitä, kun mitä lomituspaikat ja lapset, naapurit sanoisi jos hän tulisi uskoon, ei, ei hän voi.."! En osannut.. itsekin vasta vähän aikaa uskossa olleena sanoa mitään. Joka sitten haittasikin minua pitkään, kunnes keskustelin silloisen srk pastorin kanssa asiasta ja hän valaisi asiaa minulle todella hyvin ja sain lopulta siitä asiasta rauhan sydämelleni. Kiitos Herralle!

Anoppini muuttui takaisin omaksi ilkeäksi itsekseen, jopa pahemmaksi kuin aikaisemmin oli ollut. Parin vuoden päästä siitä hän sairastui uudestaan syöpään ja meni lääkäriin liian myöhään, kun mitään ei enää ollut tehtävissä. Aloin hoitaa häntä omien navettatöiden ja lasten, perheen hoidon sivussa. Ja hoidin häntä hänen kahden tyttärensä kanssa yötä myöten lopulta. Kolmessa kuukaudessa diagnoosista hän oli maan povessa. Ja pahuus sen kuin lisääntyi hänen puheissaan ja käytöksessään, kun hän julisti ettei hän tarvitse mitään Jeesusta, kun Jumala riittää hänelle ja nauroi demonista naurua, kun olin kahvittamasa hänen vierastaan ja rasvaamassa hänen ihoaan..Hän sai lapsensakin tulemaan silmilleni valheillaan..ja ex-nihän olikin aina kuitenkin kaikessa äitinsä puolella minua vastaan.

Tuli päivä ja ilta, kun hän jo makasi vuodeosastolta lainatussa sängyssä ja ei ollut puhunut enää sanaakaan päiviin. SH kävi lääkitsemässä häntä ja syöttämässä, sen mitä hän enää pystyi syömään. Hänen veljensä hausjärveltä oli tullut hänen kotiinsa katsomaan siskoaan ja olimme sen anoppini velimiehen kanssa kahdestaan, kun anoppini alkoi huutaa tuskaista huutoa: "Minä palan, minä putoan ja palan, täällä on niiin kuuma!"

Hän huusi niin lujaa, että; veljensäkin oli ihan sanaton ja sanoi hänen kuvittelevan olevansa lapsuuden ajan saunassa. Minä koin hengessäni ja tajusin, ettei se ollut sauna jossa hän koki olevansa vaan: kadotus, helvetti.

Ja sitten hän hiljeni ja lapsensa tulivat perheineen kun hänen jalkansa olivat menneet jäisiksi ja soitin sh tyttärelleen siitä..Silloin ei ollut kännyköitä, vaan piti koittaa soitella lankapuhelimella..(-94) Hän kuoli samana iltana.

Minua se jäi puhuttelemaan ja jäi vahvasti mieleeni, että se tulinen järvi, kadotus on tosiaankin totta ja sinne joutuvat vain ne jotka hylkäävät Jeesuksen rakkauden ja kieltävät uskon, sanoillaan, teoillaan, elämällä maailman ruhtinaan hallinnassa.

Jos, ihminen ei ole kuollessaan uudestisyntynyt Jumalan lapsi, niin taivas ei kohtaa sellaista ihmistä, vaikka me kuinka koittaisimmekin ajatella positiivisesti ja ajatella, että joku ois vaikkapa salaa sydämessään ottanut Jeesuksen vastaan ja on uskossa oleva, tai kun on auttanut muita, tai.. Se ei auta,koska kun sinä uudestisynnyt, niin sen pakostakin tavalla tai toisella huomaa koko lähipiiri ja muutkin ihmiset. Kukaan ei voi olla uskova salaa, se on mahdootomuus!

Jeesus on kuitenkin voittanut kuoleman ja tuonelan vallan. Siitä huolimatta monet joutuvat tuonelaan, koska he eivät ole tämän maanpäällisen elämänsä aikana ottaneet Jeesusta vastaan omana Vapahtajanaan.

Tuonela ei ole sama kuin helvetti, mutta siellä olevat sielut joutuvat tuskailemaan, kun huomaavat, että heillä ei ole enää pelastumisen mahdollisuutta. He kaikki joutuvat kerran helvettiin, mutta he joutuvat odottamaan sitä vielä ainakin tuhat vuotta, maanpäällisen tuhatvuotisen valtakunnan ajan.

Laitan näin vain lainauksina nämä molemmat;

Paratiisin välietappi

Paratiisi on uskovan välietappi. Siellä odotetaan vanhurskasten ylösnousemusta, joka voi tapahtua hyvin pian aikojen merkeistä päätellen.

Se tapahtuu, kun Jeesus tulee noutamaan omansa maan päältä ja tapahtuu ylöstempaus.

2. Tess. 1:
9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
10 kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.
11 Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot,
12 että meidän Herramme Jeesuksen nimi teissä kirkastuisi ja te hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaan.