Tuskasta kohti iloa

[rita4]

Tuska ja paine tulevat kohti. Tuskaa, johon sekoittuvat kyyneleet, ei ole helppo kantaa! Ulospääsyä ei näy, mieli ja sisin on synkkä. Hiljaisuudessa kuuntele sisintäsi ja anna sen kertoa, mitä sydän julistaa.

Siihen hetkeen ylettyy Jumalan armon säde Jeesuksen Kristuksen kautta. Pyhän Hengen parantava kosketus avaa sydämen portit terveydelle. Tuska ja paine häviävät, kyynel sekoittuu Herran antamaan iloon.

Jumala kantaa lastaan. Siinä on pääsy ulos mielen synkkyydestä. Iankaikkiset käsivarret kantavat ja vievät eteenpäin kohti taivaan kirkkautta. Tuska, paine ja synkkyys jäävät taakse, ja saa käydä uusin voimin eteenpäin. " Kiitos Herran, kun armon sain."

Marina Tolvanen
Iisalmi

[rita4]

Tässä siskomme kirjoituksessa on niin paljon tuttua ja puhuttelevaa, rohkaisevaakin. Kuinka se tuleekin joskus kuin hyökkyaalto yllemme ja elämäämme, tuo tuska ja ahdistus, joka koittaa hukuttaa meidät täysin alleen ja saada sydämemme itkemään, luovuttamaan uskomasta Jeesuksen voimaan ja apuunsa jne.. Onko sinulle rakas ystäväni sellainen tuttua?

Minullakin on ollut taas ns vaikeampi aika ja kuin erämaata vaikka onhan siellä ollut toki hyvääkin ja halu Jumalan kohtaamiseen, mutta kaiken kaikkiaan sielunvihollinen hyökkää sellaista kautta, jonka se varmasti tietää satuttavan ja vievän helpommin epätoivoonkin. Ja sehän on rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset ja asiatkin. Eikös vain?

On se niin ketku "kaveri" tuo visupöksy, että se osaa juuri oikeaan hetkeen ja paikkaan iskeä omine mielipiteineen ja niitä se sitten kuin syöttää meille. Joskus kuin vastentahtoiselle lapselle pakolla ruokaa, joka ei miellytä, mutta siinä on jotain, joka saa lopulta meidät maistaan ja syömäänkin sitä suttua. Ja mitäpä muuta se ruoka tuottaakaan, kuin: pahaa oloa ja mieltä, katkeruutta, vihaa, suuttumusta ja loukkantumisemme vahvistumista entisestäänkin vain..Ja hassua, niin sitä me kohta kuin vain halutaankin syödä ja mutustella. Meille ei kuin enään kelpaakaan se mikä on totuus ja Isän tahto, jopa lohdutuskin, vaan se kaikki ikävä, joka painaa mieltämme ahdistumiseen, masennukseen ja yhä entistä enemmän vain nenän maata kohden ja itkua, tuskaa.

Niin kovin usein me kuitenkin kuin suostumme kuuntelemaan vihollisen valheita ja syytöksiä ja sen myötä mieli vain entisestäänkin masentuu ja ahdistuu. Kun voisimme vain mennä vaikka sata, tuhat kertaa rukoukseen ja pyytää veren pesua syntiemme ylle ja anteeksi antoa, jos on jotakin joka saa mielemme maahan lyötyä ilman syytä, tai kun se juuri on siihen syynä. Ristinsä juurella Jeesus odottaa juuri nytkin lapsiaan tulemaan eteensä, suostumaan kertomaan kaiken hänelle, tunustamaan heikkoutensa ja vajavaisuutensakin ja ettei pärjää jaksa yksin, ilman Herraa Jeesusta. Käyköön siis tiemme päivittäin: puhdistuvirran ja veren luokse..Kaikki jotka tulevat katuvin mielin, niin he saavat avun ja armon, anteeksi annon.

Tule Herra Jeesus; lohduta, kosketa, auta!
Tule viereeni, ota kädestäni kiinni ja taluta,
lohduta ja vahvista minua heikkoa ja kurjaa
Sanasi jälkeen anna armoasi ja vahvista!

Olen niin heikko ja avuton, kurjakin,
enkä selviä tästä elämästä yksin
ei riitä omat voimani, ei viisauteni
ei hartauteni, tai hurskauteni,
pyhyytenikään ei ole mitään muuta
kuin huutoa puoleesi Jumalani, pyytäen:
Armahda minua kurjaa lankeavaa lastasi!

Nyt avun sain mä oi, Herraltani
ja sydän keventyi, nousi kiittämään.
On meillä Isä rakastava taivaassa,
joka avun tuo katuvalle lapselleen.

Hän välittää ja ymmärtää, auttaa
kunhan tulemme pieniksi jälleen
ja tahdomme tulla Poikansa Jeesuksen
ristin eteen rukoillen, antautuen ja avaten
hälle koko sydämemme huoneen likaisenkin.

Niin vain veri Jeesuksen voi puhdistaa
sydämen tuskaisen ja tahrautuneenkin.
Hänessä on sinunkin apusi ja voimasi
siis tule jo rohkeasti eteensä Golgatalle;
hyläten omanvoimaisuutesi, viisautesi
ja maailman, lihan tahdon: ylpeyden.

Et apua sä mistään muualta saada voi,
kuin vain juurelta ristinsä verisen; Golgatan.
Uskalla olla heikko, ei hän kaipaa suuria,
eikä väkeviäkään, kaikkeen pystyviäkään.
Vain yksin heikoissa Kristus on Väkevä!