ilosanoma.munfoorumi.com

Hannu Grönroos
SYDÄMELTÄ SYDÄMELLE

"EI MITÄÄN HÄTÄÄ"

Eräänä iltana vierailin nuoremman tyttäreni kodissa. Olin melko maassa mieleltäni. Sielun rakenteeltani olen herkkä ja juuri tuona iltana herkkys oli hyvin pinnassa.

Sohvalla istuessani tyttäreni kysyi: "Isä, miten voit?" Kerroin, että sieluni tila on melko raskas. Tästä mainitessani kyyneleet tulivat silmiini. Vajaan kolmen vuoden ikäinen Elli-lapsenlapsi pyöri ja hyöri jaloissani, mutta kun hän huomasi liikutukseni, hän pysähtyi ja alkoi katsoa ihmetellen, mikä papalla on.

Hetken katsottuaan hän tuli syliini, katsoi silmiini ja sanoi sanat, jotka järisyttivät sieluani:"Ei mitään hätää." Vain kolme sanaa ja ne olivat kuin sanat Jeesuksen huulilta.

Armoni ei väisty

Jeesus kuiskaa sinulle samoja sanoja sielusi raskauteen ja masennukseen. "Lapseni, ei mitään hätää, sillä Minä olen sinun kanssasi."

Jumala on Jeesuksessa meidän lohdutuksemme Vapahtaja.

" Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi." (Jes. 54:10)

Tie ei ole helppo

Kuinka paljon ahdistusta ja raskasta mieltä elämämme aikana joudummekaan kokemaan. Helppo ei ole ihmisen tie. Sellainenkin, joka luulee selviytyvänsä helpolla, joutuu jossakin elämänsä vaiheessa toteamaan, että se mikä toisia on kohdannut, on nyt tullut myös minun osakseni.

Syyt siihen, miksi näitä koemme, miksi masennumme, miksi ahdistus iskee elämäämme, voivat olla moninaiset.

Joskus koemme, kuinka Herra vapauttaa ja yö muuttuu päiväksi, mutta toisnaan koemme että "saatanan enkeli" rusikoi tavallista enemmän, aivan sielumme sietokyvyn rajoille asti, ja mikään ei tunnu auttavan.

Kristus meissä

Kuitenkin, rakas ystäväni:Kristus on meissä. Hän meissä olevana kokee Pyhässä Hengessä kaikki ne kivut ja tuskat, joita sinä koet, ja hän tarjoaa sen ainoan lääkkeen, mikä antaa vastauksen:
"Minun armossani on sinulle kyllin." (2 Kor. 2:9)

Armon varassa me elämme ja armon varassa me kuolemme. Jumalan armo kantakoon sinua laineillaan. Varmaa on, että se kantaa perille asti.

"Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." (Jes. 46:4)

Rukous: Jeesus, kiitos, että saan juuri tällaisena kuin olen, turvata sinun armoosi.

Tie ei ole helppo

Kuinka paljon ahdistusta ja raskasta mieltä elämämme aikana joudummekaan kokemaan. Helppo ei ole ihmisen tie. Sellainenkin, joka luulee selviytyvänsä helpolla, joutuu jossakin elämänsä vaiheessa toteamaan, että se mikä toisia on kohdannut, on nyt tullut myös minun osakseni.

Syyt siihen, miksi näitä koemme, miksi masennumme, miksi ahdistus iskee elämäämme, voivat olla moninaiset.

Joskus koemme, kuinka Herra vapauttaa ja yö muuttuu päiväksi, mutta toisnaan koemme että "saatanan enkeli" rusikoi tavallista enemmän, aivan sielumme sietokyvyn rajoille asti, ja mikään ei tunnu auttavan.

Kuinka tuttuja ajatuksia ja tunteita nuo ovatkaan varmastikin meille kaikille Herran omille. Meitä ei päästetä helpolla, ei todellakaan, koska nisunjyvän on ensin kuoltava ja lihamme tahdon on suostuttava menemään sinne Golgatan ristille kuolemaan. Ja vaikka se meidän oma tahtomaailmamme ei tahtoisikaan mennä ristille kuolemaan, niin meidän pitää ymmärtää; kuinka tärkeää uskovana elämisessä on juuri tuo lihan tahdon kuolettaminen: rukouksella sekä Jumalan Sanallakin, jotta Jeesus Kristus voi tulla sen kautta meille yhä vain rakkaammaksi, läheisemmäksi, kaikkein tärkeimmäksi elämässämme. Eikä enää se minun tai sinun oma ajattelumme, tahtomaailmamme, ei edes se kaikki mitä tämä maailma voisi ehkä jopa meille tarjota ja tuoda elämäämmekään, Ei.

Hesekiel 33:
13 Jos minä sanon vanhurskaalle, että hän totisesti saa elää, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt.
14 Ja jos minä sanon jumalattomalle, että hänen totisesti on kuoltava, mutta hän kääntyy pois synnistänsä ja tekee oikeuden ja vanhurskauden
15 -antaa takaisin, tuo jumalaton, pantin, korvaa riistämänsä ja vaeltaa elämän käskyjen mukaan, niin ettei vääryyttä tee-niin totisesti hän saa elää; ei hänen ole kuoltava.
16 Hänen syntejänsä, jotka hän on tehnyt, ei ensinkään muisteta: hän on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää.

Laitankin tällä kertaa tuon Raamatunpaikan meille tähän puhumaan Jumalamme tahdosta, rangaistuksestakin, sekä armostaankin ja anteeksiannostaan: katuvalle ja etsivälle ihmiselle, omalleenkin, joka tahtoo nöyrtyä Isän Jumalan tahtoon sekä tuoda aivan kaiken Hänen eteensä, sekä Poikansa ristin juurelle, jalkojensa juureen ja tunnustaa rehellisesti; ettei jaksa, osaa, selviä ilman Herraa Jeesusta hetkeäkään. Ja hän, Jeesuksemme sanoo katuvalle ihmiselle: "Ei mitään hätää, älä pelkää, Minä autan ja armahdan sinua lapseni!"

Minulla oli eräs asia, sanat jotka kuin satuttivat minua ja nyt kun muutenkin huomaan ja ymmärränkin olevani heikompi, haavoittuvampi mieheni kuoleman läheisyydenkin tähden, niin se kiusasi minua miten minulle oli sanonut eräs uskova ihminen. Ja sitä sitten huokailin Herralle ja koin etten kohta enää edes avaa suutanikaan kenellekään, koska kukaan ei kykene ymmärtämään sitä kaikkea kurjaa, mitä olen joutunut läpi elämäni kokemaan ja kuulemaankin..

Olin surullinen ja kiukkuinenkin, ja jupisin sitä itsekseni ja tuntui, ettei kukaan käsitä, miltä minusta tuntuu, olin masentumassa ja menettämässä otetta elämäänkin sen myötä, kunnes.. Niin juuri; kunnes Herran Henki alkoi puhua sydämelleni ja näytti minulle lihallisuuteni, herkkähipiäisyyteni ym.. Mutta Hän näytti myöskin sen, mistä tuo minun loukkaantumiseni tuli. Ei sen ihmisen sanoista, ei sittenkään, vaikka niin ajattelinkin. Vaan sen sai aikaan sielunvihollisen ovela keinoa saada minut uskomaan ja näkemään miten minua on jälleen kerran kohdeltu väärin, oltu kylmiä, kovia, rakkaudettomiakin ja menty muiden puolelle; minua vastaan ja minun haluni kestää, olla hyvä toisille oli kuopattu, niin se kaikki tulikin vihollisen ovelasta juonesta jota se syötti kuin ainakin pajunköyttä sydämelleni ja onnistuikin hetkeksi saamaan minut kiukkuiseskikin sekä pettymään, masentumaan, luovuttamaankin.. vaikenemaan.

Mutta Kiitos Jumalalle, joka armossaan ja rakkaudessaan tuli hätiin ja alkoi puhua sydämelleni sanoja joiden kautta aloin tajuta, etteihän se ihminen halunnut minua vähätellä, loukatakaan, vaan minun oma lihallinen mieleni nosti vain taas päätään ja annoin saatanalle kuin vallan, luvan: kuiskutella mieleeni valheitaan, sekä kaivaa vanhoja haavojanikin auki, jotka satavarmasti aina vaan satuttavat mieltäni ja vievät voiman ja halunkin elää..Koska ne on niin kamalan rankkoja olleet. Sen se totisesti osaa tehdä. Jos vain annamme sen sitä tehdä, etsimättä apua tai ratkaisua ja selvennystäkin tuntemuksiimme, ajatuksiimme, loukkaantumiseemmekin, niin että pystyisimme näkemään; mistä voimasta se paha mieli ja olotila, loukkaantumisemmekin tulee..

Ja kun Herra alkoi hoitaa mun sisintäni ja puhua sydämelleni, niin menin hiljaiseen rukoukseen ja pyysin apua, voimaa, viisauttaankin, anteeksiantoaan, ja .. Niin kohta sen ihmisen sanat, kun luin ne uudestaan muuttuivatkin rakkaudellisiksi ja siunaaviksikin, rohkaiseviksi. IHMEELLISTÄ; IHMEELLINEN HERRA JUMALA MEILLÄ RAKKAAT SISKOT JA VELJET! Halleluja!!

Herra Jeesus tahtoo vapauttaa meidät kaikesta mikä painaa, eikä painaa meitä vain alaspäin, ei. Mutta me olemme niin kamalan heikkoja, kurjia, raadollisiakin ja sentähden aina joskus, saatanakin vain kerta kaikkiaan kuin onnistuu juonissaan ja menemme sen mukaan ja kuuntelemme sitä, uskomme sitä ja loukkaannumme, tms.. Koska se haluaa pysäyttää uskonkasvumme, työmme Herran elovainioillakin ja saada aikaan pahaa mieltä sekä riitaa, epäsopua ja rakkaudettomuuttakin toisia veljiä ja siskojamme kohtaankin. On siis aika Herätä valvomaan ja pyrkiä mahdollisimman pian tarkistamaan sen; Kuka meille puhuu silloin, kun masennumme ja suutumme, loukkaannummekin, tms..Ja vain: nostaa päämme Ristiä kohden, Jeesukseemme katsoen ja turvaten, uskoen, sekä: Kiittäen!

Ps. 95:
1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.
2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.
4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.
5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.
7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:
8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,
9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.
10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.
11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."