ilosanoma.munfoorumi.com

Ceta Lehtniemi

Psalmissa 51 sanotaan: ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää” (Ps. 51:19)

Olen aina asunut vesistöjen lähellä. Jäiden lähdön seuraaminen on osa meidän suomalaisten elämää. Näemme läheltä, miten jäämassat murtuvat ja särkyvät. Suomi on pitkä maa. Näin myös jäiden lähtö ajoittuu huhtikuun puolenvälin ja kesäkuun alun väliin. Joissa se toki tapahtuu aikaisemmin.

Jää on ennen lopullista murtumistaan enimmäkseen haurasta. Sen väri saattaa muuttua kellertäväksi tai tummua harmaaksi. Murtumisen ja särkymisen jälkeen virvoittavat vedet virtaavat. Kevät avaa elinvoimansa ja uusi pääsee esille.

Ihminen voi näytellä taitavasti monia tunteita. Olemme nähneet, miten viha tai rakkaus leimuaa elokuvissa. Uskon, että sisäistä murtuneisuutta ja särkyneisyyttä on hyvin vaikea näytellä. Se on jotain, minkä vain Jumala voi Pyhän Henkensä kautta aikaansaada ihmisen sydämessä. Luonnossa murtuminen tapahtuu ympäröivien voimien ja ilman lämpenemisen johdosta. Samoin ihmisen sisin särkyy kovuudesta ja omavanhurskaudesta Jumalan antamissa suotuisissa olosuhteissa.

Daavid sanoo psalmissa 51, jakeessa 19 seuraavaa: ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.” Daavid oli tehnyt suuren synnin. Tällä hetkellä hänen murheensa ei ole se, että synti on tullut ilmi. Hän ei ajattele myöskään synnin seurauksia. Hän näkee sen, että hänen henkensä ja sydämensä on katuvana ja murtuneena Jumalan edessä.

Hetkeä aikaisemmin Daavid oli huudahtanut: ”Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.” Itse uskon Daavidin näkevän, että ilman Jumalan Pyhän Hengen vaikutusta hän ei olisi oikeassa suhteessa Jumalaan. Hän näkee, että nyt Jumala ei hylkää häntä, koska on itse murtanut hänen sydämensä. Jumala on jo kaikessa lähellä. Omassa varassaan Daavid olisi kulkenut harhaan.

Luonnossa särkymistä ja murtumista seuraa usein uuden esiin tulo. Uskon, että Jumala valmistaa myös ihmissydäntä uudelle. Oman pienuutensa tuntien voi paremmin turvata iäiseen, kaikkivaltiaaseen ja kaikkitietävään Jumalaan. Meillä on todella suuri Jumala. Ja ihminen saa olla ja pysyä pienenä.

Kristuksessa Jumala, Kaikkivaltias, murtui meidän edestämme. Jeesus kärsi ristillä ja särkyi puolestamme. Hän sovitti syntimme ja valmisti yhteyden Taivaalliseen Isään. Ja kuitenkin ihminen oli se, joka oli kova ja jonka sydän oli paatunut. Näin Jumala on valmistanut ihmiselle mahdollisuuden elää yhteydessään ja kokea miten uusi alkaa elää ja kasvaa Pyhän Hengen muovaamassa maaperässä. Saamme iloita uuden heräämisestä niin Jumalan luomassa luonnossa kuin omassa sydämessämmekin.

Saamme Daavidin kanssa luottaa siihen, että Jumala ei hylkää. Saamme hänen kanssaan rukoillen pyytää:
”Älä ota pois Pyhää Henkeäsi.”

Psalmissa 51 sanotaan: ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää” (Ps. 51:19)

Olen aina asunut vesistöjen lähellä. Jäiden lähdön seuraaminen on osa meidän suomalaisten elämää. Näemme läheltä, miten jäämassat murtuvat ja särkyvät. Suomi on pitkä maa. Näin myös jäiden lähtö ajoittuu huhtikuun puolenvälin ja kesäkuun alun väliin. Joissa se toki tapahtuu aikaisemmin.

Jää on ennen lopullista murtumistaan enimmäkseen haurasta. Sen väri saattaa muuttua kellertäväksi tai tummua harmaaksi. Murtumisen ja särkymisen jälkeen virvoittavat vedet virtaavat. Kevät avaa elinvoimansa ja uusi pääsee esille.

Ihminen voi näytellä taitavasti monia tunteita. Olemme nähneet, miten viha tai rakkaus leimuaa elokuvissa. Uskon, että sisäistä murtuneisuutta ja särkyneisyyttä on hyvin vaikea näytellä. Se on jotain, minkä vain Jumala voi Pyhän Henkensä kautta aikaansaada ihmisen sydämessä. Luonnossa murtuminen tapahtuu ympäröivien voimien ja ilman lämpenemisen johdosta. Samoin ihmisen sisin särkyy kovuudesta ja omavanhurskaudesta Jumalan antamissa suotuisissa olosuhteissa.

Daavid sanoo psalmissa 51, jakeessa 19 seuraavaa: ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.”

Kukapa haluaisi murtua ? Kuka haluaa murtua Herran edessä ja tulla paljastetuksi? Miksi meitä murretaan ja kovastikin koetellaan? Haluaako Isä nähdä; kestämmekö koetuksen ahjon, vai miksi hän sallii elämäämme vaikeita aikoja ja vaikeita ihmissuhteita?

Psalmi sanoo meille, että: on ihan Herran tahto, jotta särymme ja murrumme ja tulemme hänen eteensä murheinemme. Sillä, vasta silloin hän pystyy meitä auttamaankin, kun emme itsessämme enään olekaan mitään, kun suuret kuvitelmat ja luulot on riisuttu meiltä pois ja olemme kuin alastomina ja paljastettuina, hyvin tunnettuina siinä Golgatan keskimmäisen, verisen ristin juurella; odottaen Jeesuksen rakastavaa ja armahtavaa apua ja voimaa, johdatustaan päästä eteenpäin ja kestää loppuun asti koetuksen helle.

Uskon vahvasti siihen, että: kun suostumme murtumaan, tulemaan pieniksi ja paljon Jeesusta tarvitseviksi aivan kaikessa, niin vasta silloin ymmärrämme ja koemme perinpohjin; miten rakastava ja armollinen, anteeksi antava Jumala meillä sittenkin vain kuitenkin on.

Tuo Ceta siskon esimerkki jäistä ja kuinka ne haurastuu, lopulta murtuu rytisten, niin se on todella oiva esimerkki myöskin meistä Jumalan lapsista ja ihmisiä yleensäkin. Meidän täytyy tulla hauraiksi ja särkyä, ennen kuin opimme ymmärtämään ja kokemaan; mitä on särkyä Jumalan käsiin ja saada apu, voima, lohdutus, sekä tietenkin: rohkeutta jatkaa, sekä kestää Jeesuksen kanssa mitä eteemme sitten tuleekin.

Me olemme kaikki hyviä näyttelemään ihan muuta, kuin mikä on sydämiemme todellisuus. Vai mitäs sanot: ollaanko?

Koitamme olla ihan muuta, kuin mikä on todellisuus ja sydämiemme tila. Emme halua avata sydämiämme kovinkaan helposti ihmisille ja näyttää, kuinka; pelokkaita, arkoja, heikkoja, vajaita olemme, vaikka naamari-ihmisinä meistä voi saada ihan toisen mielikuvan. On helppoa, tai ainakin melko helppoa näytellä ihan muuta kuin mikä on totuus. Mutta toivon ja rukoilen, että: haluaisimme kuitenkin olla esittämättä Herrallemme jotain ihan muuta, kuin minkä hän kuitenkin tietää, siis mikä on totuus meistä. Hän näkee meidät, tietää sydämiemme tilan. Hän tietää mitä ajattelemme, toivomme, pelkäämme ja mikä on uskomme todellinen tila. Monet esittää hyvinkin hurskasta ja taitavaa, lähellä Jumalaa elävää uskovaa. Mutta olen useinkin ajatellut sitä: mikä on todellinen totuus heidän sydämiensä tilasta, siis milalinen se on Jumalan edessä, paljastettuna?

Luonnossa murtuminen ja särkyminen tapahtuu, kun jäät joutuvat kovan paineen alle ja keskelle. Joka suunnalta puristaa ja ei anna vain periksi, ennen kuin jää alkaa murtua ja särkyä, lohkeilla palasiksi, ja lopulta joko alkaa sulaa, tai ajautua poispäin..virta vie mennessään.

Samoin on usein ihmisenkin laita. Moni tulee uskoon, kun on joutunut niin kovien synnin tuskien ja kovien paineiden alle ja puristuksiin, joka lopulta ajaa etsimään sitä viimeistä oljenkortta, eli Pelastajaansa Jeesusta Kristusta ja hänen apuaan, ..

Moni ylpeä ja kova ihminen lopulta murtuu, kun elämän paineet puristaa kasaan, laittaa pienelle paikalle ja ainoa apu ja voima joka jää silloin jäljelle, on vain yksin Vapahtajansa Jeesus Kristus ja hänen rakkautta pursuava ja anteeksi antava, armahtava sydämensä.

Moni jo uskossa oleva sattaa ajautua virran ja lihaansa rakastaen kauaksi Herrastaan, kauaksi totuudentieltä, kauaksi rististäkin, kun kaikki menee niin hyvin ja on helppoa ja mukavaa, kun maailma antaa niin paljon kivaa, tai seurakunnassa ei ojenneta, nuhdella, varoiteta harhoista, eksyttäjistä, vaan ollaan mukamas niin kamalan "suvaitsevaisia ja rakkaudellisia", ettei toista tahdota loukata, ja siksi ei kehoteta parannukseen, muuttumiseen, ensirakkauteensa palaamista, maailman ja lihan himojen hylkäämistä, jne..

Mutta, kun Jumala alkaa ravistella, herätellä uskovaa synnin hyväksymisestään ja maailmaan rakastumisestaan, harhoihin mukaan menemisestään, tms, niin silloin rytisee jäät, puristaa rintaa, ahdistaa mieltä, laittaa miettiin omaa uskonsa tilaa, sydäntään ja onko sittenkään oikealla tiellä, oikean Hengen johdatuksessa, ym.. Niin, silloin vasta joku herää ja tajuaa menneensä kauaksi Herrastaan, ja jäljellä on enään traditiot ja Jeesus nimi, mutta kaikki muu on poistunut ja puuttuu.

Siis, joku vielä palaa takaisin verisen ristin juurelle ja tajuaa, ettei selviä taivaaseen ilman Ristin Herraa ja anteeksi antoaan, hänen lähellään, omanaan elämistä. Mutta liian monet hylkää Jeesuksen ja ottaa jeesuksen, joka julistaa toista evankeliumia ja on väärä jeesus ja väärä henki, jota kutsuvat ja palvovat.

Mutta tänään on vielä pelastuksen päivä. Tänään on vielä mahdollisuus palata, suostua särkymään ja sanoa Jeesukselle; "Anna anteeksi syntini ja rikokseni ja kun hylkäsin sinut, vaihdoin toiseen jeesukseen. Anna syntini anteeksi ja uudista minut, sekä: pese puhtaaksi kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressäsi. !"

Hän antaa anteeksi kun katuen tulemme eteensä ja tahdomme vaeltaa omanaan, seurassaan ja kestää kärsimykset ja koetuksen; Hänen avullaan ja voimassaan. Kiitos Jeesus!