Tämän kuun laskut ja muita huolia

[rita4]

Lois J. Stucky

Mieli on eräs ihmisen herkimpiä alueita. Puhutaan "paholaisen ansasta", jolla hän vangitsee ihmisiä noudattamaan halujansa.

Toisaalta kristityt todennäköisemmin välttävät pahoja asioita (2 Tim. 2:26). Silti harmitonkin asia voi estää meitä saamasta Jumalan meille tarkoittamaa parasta.

Lisääntyvä info. Raamatun mukaan lopun aikoina tieto lisääntyy (Dan. 12:4). Tiedon helppo saatavuus on suuri kiusaus niille, jotka nauttivat oppimisesta ja ovat aktiivisia.

Aikaa menee turhan tiedon kartuttamiseen, joka kääntää huomiomme pois hengellisesti hyödyllisimmistä asioista, joilla on iankaikkista arvoa. Vaatii itsekuria ja Jumalan ohjausta, jotta saa asetettua sopivat rajat.

Pornografisten sivustojen tarjonta lisääntyy ja on tyrmistyttävää nähdä tilastoista, että monet kristitytkin miehet ovat tämän sielua turmelevan asian pauloissa. Paetkaa, paetkaa tätä pahuutta, joka vieraannuttaa elävistä ihmissuhteista!

Huolet. Monenlaiset huolet täyttävät joidenkin Jumalan omien mielet. Talousasiat ovat yleisiä huolenaiheita. Tarvitsemme viisasta ajattelua varojemme käsittelyyn, mutta meidän on luotettava Jumalaan ja lakattava murehtimasta. Huolet kiusaavat varakkuuden molemmissa ääripäissä.

Varakkuuden omaisuus kuuluukin pois, ja toisaalta työttömät eivät pysty huolehtimaan perheistään riittävästi. Raamattu sanoo meille kaikile taloudellisesta tilanteestamme huolimatta: " Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil.4:6-7).

On vaikeaa olla murehtimatta silloin, kun tarpeet ovat erittäin todellisia ja läsnä. Mistä saadaan ruokaa tälle päivälle? Miten voin venyttää rajalliset tuloni kattamaan tämän kuun laskut? Hän, jolla ei ollut paikkaa, mihin päänsä kallistaisi, ymmärtää (Luuk. 9:58). Hän on saninut meille:

"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." (Matt. 6: 33-34).

Jälleen meille sanotaan: "Heittäkää kaikki murheenne hänen päälleen, sillä hän pitää teistä huolen" (1 Piet. 5:7). Hän ruokkii varpuset kädellään. Ne eivät putoa maahan Hänen näkemättään. " Älkää siis pelätkö. Te olette arvokkaampia kuin paljot varpuset." (Matt. 10: 29-31).

Meidän Jumalamme on uskollinen Jumala. Kiinnittäkää katseenne Häneen, tarvittaessa epätoivoisesti rukoillen, tarvittaessa paastoten. Vastustakaa paholaista, joka haluaa viedä teiltä rauhan ja musertaa teidät huolien täyttämillä ajatuksilla, jotka kuluttavat kykynne tehdä voitavanne.

Pelko. Raamatttu varoittaa meitä siitä, että lopun aikoina jotkut lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä kohtaa ihmiskuntaa (Luuk. 21:26). Kuinka taipuvaisia jotkut meistä ovatkaan päätymään pelon vangitsemiksi. Saatamme pelätä, että jäämme yksin vanhana, että meihin tai omaisuuteemme kohdistuu rikos, että sairastumme tai vammaudumme, että tulee myrsky jne. Nykyään on myös terroristien äkillisiä toimia.

Saatana haluaa käyttää pelkoa, jotta saisi Jumalan omat epäröimään kuuliaisuuttaan Hänelle. Jotkut, jotka kuulevat Jumalan kutsun, eivät uskalla ottaa sitä riskiä, että jättäisivät kaiken seuratakseen Häntä, joka antoi henkensä edestämme Golgatalla ja joka lupaa olla kanssamme loppuun asti. Pelko on uskon suuri vihollinen.

Selvitäksemme pelon ansasta voimme ruokkia uskoamme Jumalan lupauksilla. Jos pyydätte Häneltä, Jumala johdattaa teidät joidenkin "Älkää pelätkö" - lupaustensa äärelle. Minulle ne ovat henkireikä.

Tyytymättömyys. Hyvinvoivissa yhteiskunnissa on paljon ahneutta ja himoa, paljon oman edun tavoittelua ja nautintojen rakastamista. Ne kasvattavat tyytymättömyyttä niihin asioihin, mitä meillä on ja elämään, joka on osamme. Raamatussa suhtaudutaan kielteisesti valittamiseen ja nurinaan (4 Moos.11:1; 1 Kor. 10:10).

Toisaalta Jumala sanoo meille, että jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto (1 Tim. 6:6). Mutta Saatana voi saada meidät nurisemaan ja valittamaan, olemaan onnettomia ja tyytymättömiä. Se vie Jumalalta ylistyksen, joka kuuluisi Hänelle, ja tuo yllemme Jumalan ärtymyksen. Jos emme ole varuillamme, itsesääli saa vallan ja tekee olomme kurjaksi ja masentuneeksi.

Raamattu kehottaa meitä: " Tyytykää siihen, mitä teillä on, sillä hän on itse sanonut: 'En minä sinua hylkää enkä jätä "' (Hebr. 13:5). Eikö Hänen rakkautensa ja läsnäolonsa ja Hänen huolenpitonsa tarpeistamme riitä täyttämään sydäntämme ja mieltämme ilolla, kiitoksella ja ylistyksellä?

Mitä enemmän täytämme mielemme Vapahtajallamme ja Hänen siunatulla Sanallaan, sitä lähemmäksi pääsemme voittoa. Mielemme alkaa puhdistua ja Mestari voi käyttää sitä.

Jos kuitenkin joudumme vihollisen ansaan, anteeksianto on mahdollinen. Kun me tunnustamme ja hylkäämme sen että annoimme tilaa viettelyksille ja veimme Jumalalta Hänelle kuuluvan paikan sydämistämme ja mielistämme, on Hän valmiina poistamaan meitä Hänestä ja lähimmäisistämme erottavan väliseinän.