Mitan täyttämättömille

[rita4]

Per-Olof Malk

Eräänä päivänä luin taas tuon tutun kertomuksen lesken rovosta. Jäin jälleen miettimään, miten Jeesus aina huomasi pieniä ja vähäpätöisiä asioita ja antoi niille suuren arvon. Aivan niin kuin hän huomasi tavallisia ja tavallista vähäisempiä ihmisiä.

Tämänkin kertomuksen mukaan hän suuressa joukossa näki leskivaimon ja vieläpä hänen kourassaan olleet "kaksi pientä lanttia", joiden kilahdus tuskin kuului mihinkään, kun ne putosivat uhriarkkuun. Ja sitten hän sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun."

Tässä kaikessa näkyy se ihmeellinen Jeesuksen ominaisuus ja periaate, että hän ei kiinnitä huomiota ainoastaan suuriin summiin tai rikkaisiin ihmisiin tai korkeissa asemissa oleviin arvovaltaisiin tai pyhiin tai onnistuneisiin henkilöihin. Hän näkee myös pienet summat, köyhät ihmiset, mitan täyttämättömät syntiset, tavalliset ja tuntemattomat ihmiset, joilla ei ole yhteiskunnassa korkeaa asemaa eikä arvovaltaa.

Tämä Jeesuksen ominaisuus antaa toivon kaikille pieneksi itsensä kokeville ihmisille, kaikille oikeasti vähäpätöisille ihmisille ja kaikille syntisille, jotka ajattelevat, ettei kukaan heistä välitä eikä kukaan heidän asioistaan ole enää kiinnostunut.

Se Jeesuksen ominaisuus, joka tässä kertomuksessa tulee esille, on kyllä itse asiassa näkyvillä koko hänen elämässään ja toiminnassaan. Se lyö leimansa kaikkeen, mitä hän teki ja opetti maan päällä. Herralla oli aina silmää sille, joka ei ollut mitään ja niille, joilla ei ollut mitään.

Ajattele vaikka hänen vertaustensa välittämää sanomaa: Jeesuksella oli halu puhua köyhästä ja sairaasta Lasaruksesta kadulla rikkaan miehen portin pielessä. Hän asetti esikuvalliseksi sen halveksitun publikaanin, joka temppelin takaosassa anoi syntejään anteeksi. Hän puhui sadan lampaan laumasta omille teilleen lähteneen yksinäisen lampaan arvosta. Hän kiinnitti huomiota omaisuutensa hävittäneeseen tuhlaajapoikaan jne.

Aivan. ihmeellistä! Ja ajattele, minkälaiset olivat ne ihmiset, jotka saivat häneltä opetuksen lisäksi käytännössä avun. Ensimmäinen ihminen, jonka kanssa Jeesus ylipäätään keskusteli julkisen toimintansa alussa, oli jumalanpalvelukseen osallistunut riivattu mies. Ja viimeinen, jonka kanssa hän keskusteli maallisen vaelluksensa lopussa, oli varkauksista ja luultavasti ihmisten surmaamisista tuomittu ryöväri Golgatalla.

Näiden kahden väliin mahtui suuri joukko muuta väkeä, jota Jeesus auttoi. Jeesukselta saivat avun pahojen henkien vaivaamat, kotikylästään pois ajetut miehet hautaluolissa Gadaran alueella, 12 vuotta verenvuotoa sairastanut nainen, 38 vuotta sairastanut mies Betesdan lammikon pylväskäytävässä, pahan hengen vaivaama mykkä, itkevä kanaanilaisvaimo, joka kuului juutalaisten kiroamaan epäpyhään kansaan, kuunvaihetautinen poika, nainen joka vietti kotikaupungissaan "syntistä elämää", aviorikoksesta kiinni otettu nainen, kuuden miehen kanssa elänyt nainen Sykarissa jne.

Luettelo ei ole täydellinen, mutta se jo näyttää selvästi, miten Jeesus näki muitten halveksimissa ihmisissä ihmisen arvon ja kuinka hän piti huolta hylätyistä, avuttomista, syntisistä ja toisten tuomitsemista ihmisistä.

Sinun ei tarvitse olla monien kiittämä, varakas tai edes hyvin toimeen tuleva, ei terve eikä kohtuullisessa kunnossa oleva, hyvin elänyt kristitty tai jotenkin toisten ihmisten hyväksyntää nauttiva, jotta voisit toivoa Jeesuksen huomaavan sinut. Syrjään sysätyillä, syrjityillä, pienillä, vähäpätöisillä, unohdetuilla, halveksituilla, syntisillä ihmisillä oli ja on mittaamattoman suuri arvo Jeesuksen silmissä.

Tämän tähden Herra johdonmukaisesti etsiytyi sinne, missä ihmiset eivät jaksaneet täyttää Jumalan tahtoa. Hän etsiytyi sinne, missä elettiin lankeemusten ja rikkomusten tuskassa. Hän hakeutui sinne, missä ei jaksettu enää nousta eikä toivoa. Hän istuutui syömään syntisten ja publikaanien kanssa. Ja kun häneltä kysyttiin, miksi hän kulki niin paljon juuri pienten ja vähäpätöisten ja heikkojen seurassa, hän vastasi, että hän oli tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut.

1. Korinttilaiskirjeessä apostoli Paavali osoittaa, että sen mitä Jeesus teki on Jumalalle ominaista. Jumala valitsee vähäiset: " mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi... sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on..."

Juuri näin kävi uhriarkun luona. ".. monet rikkaat panivat paljon.... köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä." Ja heti Jeesus kutsui opetuslapset kokoon ja muistutti heitä siitä, miten suuri arvo vähäisellä on Jumalan valtakunnassa. Lohduttakoon tämä sinua, joka koet itsesi kelvottomaksi muiden seurassa.

Lohduttakoon tämä sinua, jota synnit ovat kiusanneet. Jeesus näkee sinut, vaikka olet heikko ja vähäinen. Jeesus näkee sinut, vaikka olet syntinen. Hän näkee sinut pelastamisen arvoisena. Hän uskoo, että hänen sovituskuolemansa riittää sinun elämäsi pelastamiseen, minkälainen elämä se sitten lieneekään.

Kirjoitus on lainaus Evankeliumin opintoyhdistys
ry:n ja Suomen Evankeliumikoulun julkaisusta
"Armo riittää" 3/2004.

[rita4]

Tässä kaikessa näkyy se ihmeellinen Jeesuksen ominaisuus ja periaate, että hän ei kiinnitä huomiota ainoastaan suuriin summiin tai rikkaisiin ihmisiin tai korkeissa asemissa oleviin arvovaltaisiin tai pyhiin tai onnistuneisiin henkilöihin. Hän näkee myös pienet summat, köyhät ihmiset, mitan täyttämättömät syntiset, tavalliset ja tuntemattomat ihmiset, joilla ei ole yhteiskunnassa korkeaa asemaa eikä arvovaltaa.

Tämä Jeesuksen ominaisuus antaa toivon kaikille pieneksi itsensä kokeville ihmisille, kaikille oikeasti vähäpätöisille ihmisille ja kaikille syntisille, jotka ajattelevat, ettei kukaan heistä välitä eikä kukaan heidän asioistaan ole enää kiinnostunut.

Tässä veljemme on tuonut esille tärkeitä huomioita, joita harvemmin taidetaan kuitenkaan esille nostaa tässä rahan ja mammonan palvonnan, sekä etten sanoisi ylpeyden ilmapiirissä, jossa kuvitellaan jo tietävänsä paremmin kuin Jumala asiat. Ja olempa tavannut heitäkin, jotka halveksuen katsovat, arvostelevat niitä, jotka ovat heidän silmissään heikkoja, tai..

Jeesus ei laitakaan huomiotaan rikkaisiin ja hurskaisiin, vaan köyhiin ja niihin joita ei minään pidetä. Ei se raha, rikkaus olekaan merkki Jumalan siunauksista, vaan kun sydän haluaa palvella elävää Jumalaa, sekä totella häntä ja Sanaa. Kun tahtoo olla paljon Jeesusta tarvitseva, häneen turvaava ja luottava, sekä nöyrä ja myöskin kuin tahtoo; kuolla lihansa tahdolle, maailmalle/ houkutuksille, ym... Synnittömiä meistä ei tule, vaan kun teemme syntiä, niin on hyvä ja tärkeää: kiiruusti juosta sinne verisen ristin juurelle puhdistumaan, saamaan syntinsä anteeksi, sekä voiman olla enään sitä samaa syntiä tehden..Me voimme langeta useamamnkin kerran samaan syntiin, mutta aina pitää vain kuin päättää palata tekemään parannusta ristin juurelle. Ei saa antaa periksi ja alkaa kuin ajatella ettei pysty olemaan ns kunnolla, vaan lankeaa.. Laitan tähän mieleeni nousseen Raamatunpaikan vahvistamaan ja lohduttamaan jokaista joka on jo niin uupunut yrittämään elää oikein..

Jes. 1:16-18
Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.

Ja lopuksi tämä lainaus:

Se Jeesuksen ominaisuus, joka tässä kertomuksessa tulee esille, on kyllä itse asiassa näkyvillä koko hänen elämässään ja toiminnassaan. Se lyö leimansa kaikkeen, mitä hän teki ja opetti maan päällä. Herralla oli aina silmää sille, joka ei ollut mitään ja niille, joilla ei ollut mitään.

Ajattele vaikka hänen vertaustensa välittämää sanomaa: Jeesuksella oli halu puhua köyhästä ja sairaasta Lasaruksesta kadulla rikkaan miehen portin pielessä. Hän asetti esikuvalliseksi sen halveksitun publikaanin, joka temppelin takaosassa anoi syntejään anteeksi. Hän puhui sadan lampaan laumasta omille teilleen lähteneen yksinäisen lampaan arvosta. Hän kiinnitti huomiota omaisuutensa hävittäneeseen tuhlaajapoikaan jne.

Aivan. ihmeellistä! Ja ajattele, minkälaiset olivat ne ihmiset, jotka saivat häneltä opetuksen lisäksi käytännössä avun. Ensimmäinen ihminen, jonka kanssa Jeesus ylipäätään keskusteli julkisen toimintansa alussa, oli jumalanpalvelukseen osallistunut riivattu mies. Ja viimeinen, jonka kanssa hän keskusteli maallisen vaelluksensa lopussa, oli varkauksista ja luultavasti ihmisten surmaamisista tuomittu ryöväri Golgatalla.

Näiden kahden väliin mahtui suuri joukko muuta väkeä, jota Jeesus auttoi. Jeesukselta saivat avun pahojen henkien vaivaamat, kotikylästään pois ajetut miehet hautaluolissa Gadaran alueella, 12 vuotta verenvuotoa sairastanut nainen, 38 vuotta sairastanut mies Betesdan lammikon pylväskäytävässä, pahan hengen vaivaama mykkä, itkevä kanaanilaisvaimo, joka kuului juutalaisten kiroamaan epäpyhään kansaan, kuunvaihetautinen poika, nainen joka vietti kotikaupungissaan "syntistä elämää", aviorikoksesta kiinni otettu nainen, kuuden miehen kanssa elänyt nainen Sykarissa jne.

Luettelo ei ole täydellinen, mutta se jo näyttää selvästi, miten Jeesus näki muitten halveksimissa ihmisissä ihmisen arvon ja kuinka hän piti huolta hylätyistä, avuttomista, syntisistä ja toisten tuomitsemista ihmisistä.

Kaikki synnit anteeksi mä sain - Vetelin tytöt

[rita4]

Eräänä päivänä luin taas tuon tutun kertomuksen lesken rovosta. Jäin jälleen miettimään, miten Jeesus aina huomasi pieniä ja vähäpätöisiä asioita ja antoi niille suuren arvon. Aivan niin kuin hän huomasi tavallisia ja tavallista vähäisempiä ihmisiä.

Tämänkin kertomuksen mukaan hän suuressa joukossa näki leskivaimon ja vieläpä hänen kourassaan olleet "kaksi pientä lanttia", joiden kilahdus tuskin kuului mihinkään, kun ne putosivat uhriarkkuun. Ja sitten hän sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun."

Tässä kaikessa näkyy se ihmeellinen Jeesuksen ominaisuus ja periaate, että hän ei kiinnitä huomiota ainoastaan suuriin summiin tai rikkaisiin ihmisiin tai korkeissa asemissa oleviin arvovaltaisiin tai pyhiin tai onnistuneisiin henkilöihin. Hän näkee myös pienet summat, köyhät ihmiset, mitan täyttämättömät syntiset, tavalliset ja tuntemattomat ihmiset, joilla ei ole yhteiskunnassa korkeaa asemaa eikä arvovaltaa.

Tämä Jeesuksen ominaisuus antaa toivon kaikille pieneksi itsensä kokeville ihmisille, kaikille oikeasti vähäpätöisille ihmisille ja kaikille syntisille, jotka ajattelevat, ettei kukaan heistä välitä eikä kukaan heidän asioistaan ole enää kiinnostunut.

Koin, että katsompa taas välillä mitä täällä ns vanhempien kirjoitusten joukossa on ja mitä sieltä löytyy. Ne niin helposti vain jäävät sinne kun on uusia ekalla sivustolla olevia. Ja huomasin jälleen, että sielläkin ois paljon hyvää luettavaa ja pohdittavaa..

Tämän veljemme kirjoitus laittoi minut henk koht miettimään, millainen Jeesus oikeesti oli ja On ja miten niin usein me ihmisinä katsotaan toista ihmistä ihan eri näkövinkkelistä käsin, eri arvoja ihaillen tai hyväksyen...odottaen jotain näkevämme tai mitä itse halauisimme nähdä, jossakin toisessa ihmisessä, kuin; ihmisviisauteen, kunniaan, maineeseen, hyvään käytökseenkin tai omaisuuteensa katsoen.. Pidänkö tuosta toisesta ihmisestä, tai sen persoonasta, ulkonäöstä, tms..

Oletko sinä koskaan kerinnyt pysähtyä miettiin tätä; Miten sinä ajattelet, kun kohtaat jonkun, tai mitä asioita sinä odotat löytäväsi, tai näkeväsi, tai kuulevasi siinä toisessa ihmisessä, ja jos olet srk vastuuhenkilöitä, niin onko se kuinka paljon tuo toinen uhraa seurakunnan hyväksi, eli: onko hänellä halua tai varallisuutta tukea seurakuntaa? Vai voisiko hänellä kenties olla armoitus palvella seurakuntaa, niin voisiko se olla tärkeämpi rahaa? Raha on toki tärkeä kaikessa, myöskin seurakuntaakin ajatellen, mutta ei tärkein! Ollaanko samaa mieltä?

Ehkä me odotamme tapaavamme sellaisen uskovan ihmisen, joka miellyttää meitä monin eri tavoin ja joka ehkä osaa ymmärtääkin meitä..? Mutta kuinka usein katsomme vain ulkoista, eikä sitä, miten tuo ihminen elää uskoaan todeksi. Onko ylpeys vallannut sydämen, vai onko nöyryyttä, jopa ihan arkuuttakin, joka joskus on huono asia, mutta on tilanteita, joissa arkuus on jopa hyve. Varsinkin arkuus Jumalan Sanan edessä, Jumalamme edessä.. Eikä kuvitella jo osaavamme, tai tietävämme kaiken jo paremmin kuin tuo toinen tai koroittamalla itseämme siinä kuinka usein käymme seurakunnassa, mutta sitten arjessa ehkä uskon elämästämme ei näy juurikaan merkkejä, eikä läheisemme, ystävämme, vastaantulijat eivät näe tai koe meissä Jumalan Henkeä? Vaan ylpeän, kovan ihmisen, tai jopa yhtä maailmallisen kuin itsekin ovat..?

Minä huomaan aina miettiväni, kun kohtaan vaikka tuolla lenkillä ihmisiä, tai kaupassa tai.. Niin näkyykö heille minusta millään tavalla, edes pikkusenkaan se, että: Olen Jeesuksen oma ja pelastettu? Ja onko se asia, joka voisi saada heitä rohkaistumaan tulemaan juttelemaan kanssani...? Toki heti perään tulee ajatus, että: No mitä mä osaisin heille sit puhua, jotta minusta huokuisi Jeesuksen rakkaus ja läsnäolo?

Tämä aika vain kovenee ja kiristyy entisestään, senhän jo tietää lapsikin, tai ainakin me aikuiset.. oli uskossa tai ei ja varsinkin ne pelkäävät, jotka eivät vielä ole ottaneet Jeesusta Kristusta sydämensä Herrana asumaan heidänkin sydämiinsä. Eikä tämä ole mitään pelottelua, tai uhkakuvien taivaalle piirtämistä, ei! Vaan se on totuus ja se on nähtävissä sekä kuultavissa, jne.. joka vähänkin seuraa mediaa, tai vaikka ei seuraisikaan, niin on selvää miten kaikki kallistuu ja elämä vaikeutuu, ..Niin; missä on silloin sellaisen ihmisen turva, apu, jolla ei ole vielä Jeesusta auttajana ja lohduttajana, rinnallakulkijana, johon voi ja saa turvata aivan kaikessa. Ja jolta saa avun ja voiman kestää sekä selvitä: mitä sitten tuleekin ja on jo elämässään..Kysyn vain.

Kuuntelin samalla musiikkia ja tämä veljen laulu kolahti ainakin minuun; Kale Vaija - Rakkaus voittaa

Jes. 40:
1 "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne.
2 "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä."

3 Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.
4 Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi.
5 Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut."

6 Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun pitää julistaman?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:
7 ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa.
8 Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.

9 Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katso, teidän Jumalanne!"
10 Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.
11 Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.

Jaak. 5:
7 Niin olkaa kärsivällisiä, veljet [siskot], Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen.
8 Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.

9 Älkää huokailko, veljet [siskot], toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.
10 Ottakaa, veljet [siskot], vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.
11 Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.

12 Mutta ennen kaikkea, veljeni [siskoni], älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan "on" olkoon teillä "on", ja "ei" olkoon teillä "ei", ettette joutuisi tuomion alle.
13 Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta.
14 Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.