Syvien laaksojen siunaus

[rita4]

"Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra kuule minun ääneni. Tarkatkoon sinun korvasi minun rukousteni ääntä." (Ps. 130: 1-2)

Meistä jokainen on varmaan joskus ollut syvyydessä, jossakin pahassa kuopassa tai vaikka kaivossa, josta omin voimin ei pääse pois. On kuin kaikki kaatuisi päälle. Apua ei löydy mistään. Sydämessä on vain yksi huuto: " Herra, auta minua." Joskus tuntuu, että Herra odottaa juuri tuota huutoa.

Siunauksia oudossa asussa

Elämän syvimmät laaksot tekevät kuitenkin joskus ihmeitä sydämessä. Miksi meidän pitää joutua ahdinkotilaan, josta emme omin avuin pääse pois? Syitä on varmaan monia. Ehkä olemme loitontuneet kauemmas Jumalasta kuin pystymme itse käsittämäänkään. Jumala näkee sydämeen. Hän näkee tuon lointontumisen.

Monta kertaa vaikeudet ovat "outoon asuun puettuja siunauksia". Niiden keskellä saat oppia tuntemaan Jumalan, jolle mikään ei ole mahdotonta. "Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: 'Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan."' (Jaak. 4:5)

Hän sallii elämäämme vaikeita umpikujia mennäksemme itseemme. Hän opettaa meille, että hän on Jumala. Hän on mahdottomuuksien Jumala. Hän kasvattaa meistä riippuvaisia hänestä. Mitä enemmän tarvitset häntä, sitä enemmän tuotat iloa Jumalallesi. Hän haluaa olla Jumala elämässäsi.

Ei potilaita vaan sotilaita

Joskus elämässä on niin vaikeita asioita, että tarvitsemme toisen uskovan apua. Tuntuu kuin Jumalakin olisi hiljaa. Jumala on tarkoittanut meidät myös lähimmäistemme auttajiksi. Hän ei halua tehdä meistä työttömiä, ei potilaita vaan sotilaita ja toisen rinnalla kulkijoita.

Kerran minulle soitti eräs sisar Raumalta. En ole tavannut häntä koskaan. Hän kertoi, että elämään oli tullut niin paljon vaikeuksia, ettei hän hän selviä eikä jaksa enää. Vaikeuksia oli tullut toinen toisensa jälkeen ja päällekkäin. Hän oli päättänyt jättää uskon tien kulkemisen, Jeesuksen seuraamisen.

Olin hädissäni ja sisimmässäni huusin apua Herralta. Sanoin kuitenkin sisarelle: " Mitä jos rukoiltaisiin vielä." Niin rukoilimme. Viikon kuluttua hän soitti uudestaan ja sanoi: " Jeesus auttoi minua. En minä jätäkään Jeesusta." Olin kiitollinen Jumalalle ja sain olla hänen luottamuksensa arvoinen.

Herra auttaa

Jumala ei olisi Jumala, jos hän ei auttaisi. Rukousvastauksen jälkeen kaikki on taas paljon valoisampaa. On aivan kuin olisi uudistunut uskossaan. Näitten ahdistusten jälkeen sydämen lauluun tulee syvyyttä. Tulee uutta rakkautta Jeesukseen.

"Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. (Ps. 23: 18-19)

Lukijoita siunaten
Maila Alm

Lähde:Ristin Kansa lehti nro 8/ 2016