Mietin jälleen näitä huolia, joita vain tulee elämään, halusipa niitä sitten tai ei, niin ja eipä ne paljoa lupiamme tartte, tai kysele, kun ne vain hyökkää eteemme, elämäämme ja murehduttaa mielenkin. Ja jos ei ole kuolettanut lihansa tahtoa, eli; ei ole oppinut, opetellut viemään asioitaan Jeesukselle, ristinsä juurelle ja ei kuin tahdo, ymmärrä vapautua turhista ja oikeistakin huolistaan, antaen ne kaikki Jeesuksen hoitoon, niin elämästä
saattaa tulla silloin tosi raskasta ja vaivaloista kulkemista eteenpäin.
Minua huolestutti eräs asia pitkään ja se oli makkarin toinen ikkuna. Sellainen vanha jo ja nyt kun maalasimme talon/ikkunatkin kesällä, niin poika maalas ikkunat niin "hyvin", ettei niitä enää saanutkaan auki, kun pesin niitä, siis ulointa ikkunaa ei saa enää auki..Siihen on entiset asukkaat joskus laittaneet 2 isoa ruuvia ylös ja alas, vaikka ne on kiinni muutenkin sellasilla nipseillä,.. Ja miten kävikään kun olin saanut ikkunat pestyä? Ne alkoikin huurtua ja oli aina uloin ikkuna kolmesta huurussa/märkänä.
Koitin vaikka mitä kikkaa ja koitettiin käydä ulkoa rapaamassa sitä maaliakin pois, mutta eihän sitä enää saanu pois, nin olin ihan ihmeissäni ja
harmissani..
Ja aikaa kului, mutta uloin ikkuna pysyi täysin huurussa/märkänä ja kyselin jo muiltakin neuvoja, miten sen saisin kuivaksi, ..Mutta sitten tapahtui jotain, kun siitä asiasta puhuin Herrallekin, eräänkin kerran ja ettei se voi jäädä noin, kun talvikin on tulossa jne.. Niin yhtenä päivänä kun siitä
taas puhuin Herralle, niin tuli ajatus mieleeni ja sitä hiukka ihmettelinkin, että noinkohan..?
Tuli kuin kehotus, että:
"Ota pois ne ruuvit!" Ja ne on olleet siinä sen 20v mitä on tässä asuttu, niin mietin skeptisesti, että olipa hassu ajatus, kun eihän ennenkään niitä ole tarttenu pois ottaa, jättää pois.. Mutta tein
lopulta kuitenkin niin ja kas vain.. ikkunahan alkoikin kuivua ja on pysynyt kuivana jo viikon verran, aivan kuin ei ois koskaan märkä ja huurussa ollutkaan.
Kiitos Herralle, joka Henkensä kautta neuvoi minua ja kun tottelin lopulta, niin yksi huoli oli taas vähempänä. Vaude!
Tämä ei nyt kauhea huoli toki ollut monista muista huolistani, joita aina kuin hyppii välillä silmillenikin, mutta se oli osoitus siitä, miten kannattaa puhua Herrallekin niistä meistä
ehkä pienistä, lapsellisiltakin tuntuvista asioista, tms, koska
apu tulee aina ylhäältä, jos se on Herramme tahto. Ja uskon, että Hän mielellään auttaa sekä osoittaa, miten pienissäkin asioissa Hän voi ja tahtoo meitä omiaan auttaa!!
Kysymys
ehkä sittenkin on kuitenkin siinä; Pyydämmekö apuaan kaikissa elämämme asioissa, vai valikoimmeko ne itse omin ajatuksemme mukaan; mistä ja mitä pyydämme ja mistä vain vaikenemme ja tuskailemme sitten sen tai niiden asioiden kanssa yksin, vaikka apukin olisi saatavilla taivaastakin. Valintahan on aina meillä itsellämme loppupeleissä. On opeteltava jäämään ristinsä juurelle ja jättämään itsemme ja läheisemme, aivan kaiken.. myöskin sinne ristin juurelle, Jeesuksellemme...
Ollaan lapsenmielisiä Isän lapsia ja kehdataan ja uskalletaan kertoa Hänelle aivan kaikki, koska Hän tietää ne joka tapauksessa, sanoimme, tai pyysimmepä niitä sitten Hänelle, häneltä..tai sitten emme. Hän odottaa, että olisimme Isän lapsia ja kertoisimme Hänelle kaiken, aivan kaiken, niin sen jälkeen on kevyempi olo lähteä jatkamaan päivän matkaa ja töitäkin, kun on saanut avautua ja paljastaa sisimpämme salatkin Hänelle.. Hänelle, joka välittää ja rakastaa sinua, minua, meitä kaikkia ja tahtoo meille vain pelkkää hyvää..
Ps. 121:
1 Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
2 Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
3 Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4 Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5 Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6 Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
7 Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8 Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.
