Päivä vain ja hetki kerrallansa

[rita4]

Aulis Rusi

"Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa". Mutta hän vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua". (1 Moos. 32:24-26)

Jaakob valmistautui kohtaamaan veljensä Eesaun, joka oli lähtenyt häntä vastaan neljäsataa miestä mukanaan. Jakkob-virran luona hän taisteli yöllisen taistelunsa. Taistelussa hänen lonkkansa vaurioitui, ja hänestä tuli ontuva. Mutta hän sai pyytämänsä siunauksen. Pelätty kohtaaminen Eesaun kanssa johti veljesten sovintoon. Myös meillä uskovilla on omat Jaakobin painimme. Niistä voi meihinkin jäädä joitakin merkkejä.

Laulurunoilija Liina Sandell huomasi eräänä päivänä seinäkellon viisarin pysähtyneen. Vika löydettiin kellon heilurista. Korjauksen jälkeen kello alkoi jälleen käydä. Hänen tätä ajatellessaan syntyivät sanat lauluun "Päivä vain ja hetki kerrallansa" ( Hengellinen laulukirja 423)

Runoilija oli myös elämässään kokenut hetkiä, jolloin tuntui kuin viisari olisi pysähtynyt. Nuorena ollessaan hän oli isänsä kanssa laivalla, joka joutui myrskyyn, ja isä putosi veteen ja hukkui. Parin vuoden päästä myös hänen äitinsä kuoli. Liina oli nyt orpo. Hän joutui kokemaan sen, minkä monet muutkin ovat kokeneet: Elämä on kuin pysähtynyt. On vaikea ajatella huomista päivää ja sitä, mitä se tuo tullessaan.

Vaikka tuntuu vaikealta, on sittenkin mentävä eteenpäin ja kuljettava päivä vain ja hetki kerrallansa. Aina ja kaikilla ei elämässä mene hyvin. Vastaamaton kysymys nousee usein mieleeni:" Miksi toisilla on kuin vaikeudet kaatuisivat päälle, miksi toisilla on niin paljon kuormaa"?

Sinä, joka olet kokenut puolison, tai jonkun muun läheisen poismenon, tiedät, miten kipeältä se tuntuu, kun rakas ihminen otetaan pois. Rakkaat muistot ovat mielessäsi, ja syvä ikävä ja kaipaus täyttävät sisimpäsi. Käyt omaa Jaakobin painiasi.

Entä ne tuhannet, jotka ovat kokeneet työttömyyden. He kokevat elämäsään taloudellisen epävarmuuden ja ahdingon. Heilläkin on omat Jaakobin paininsa, ja he kysyvät, miten tästä eteenpäin. Jeesus on kuitenkin luvannut olla kanssamme joka päivä, myös ahdingon aikoina.

Ajattelen sinua, joka olet kokenut avioeron tuottaman tuskan. Solmiessasi avioliiton puolisosi kanssa olit onnellinen. Ajattelit viettäväsi elämäsi hänen kanssaan loppuun asti. Jotakin kuitenkin särkyi. Takanasi on nyt särkynyt avioliitto. Sen sortuessa sinä kapinoit, ehkä tunsit vihaa, häpeää ja itsesyytöstä. Valtasiko mielesi alemmuuden tunne? Toisten onnen näkeminen ei huojenna pettymystäsi.

Vaikka olet kokenut hylkäämisen tuskan ja syvän pettymyksen, hän, jonka rakkaus on kaikkein puhtainta, rakastaa sinua. Olet edelleen hänelle, Vapahtajallesi, tärkeä. Sinut hän haluaa luokseen kirkkauteensa. Hän tahtoo olla kanssasi perille asti, eikä hän koskaan jätä. Tiedät kaiken tämän, mutta sisimmässäsi on kipeä kohta. Sielussasi tunnet vamman. Taisteluistasi huolimatta olet säilyttänyt uskosi Jeesukseen. Olet säilyttänyt elämässäsi arvokkaimman, Jumalan siunauksen.

Jos kuitenkin olet taistelusi tiimellyksessä menettänyt uskosi, palaa takaisin. Etsi Jumalan siunausta. Sano kuin Jakob:" En päästä sinua, ellet siunaa minua." Hän antaa sinulle siunauksensa. "Joka hetki hän on lähelläni, joka aamu antaa armonsa."

[rita4]

Tuo otsikko alkoi puhua minulle ja laitankin jotain joka nousee sydämelleni..

Me usein haluaisimme katsella pitkälle tulevaan, tai haaveilemme jonkin asian toteutumisesta ja sitä malttamattomana odottaessamme,.. emme jaksaisi odottaa, vaan toivoisimme sen ajankohdan jo olevan käsillä. Joskus taas vaivumme mietteisiimme ja palaamme menneeseen ja sieltä kaivamme esiin muistoja, joko mukavia, tai hyvinkin vaikeita ja kipeitä asioita. Mutta liian usein saamme kuin huomata, ettemme pysty elämään vain tätä hetkeä, tätä päivää ja siten kuin antaa tulevien tulla ajallaan, tai menneiden jo olla ja unohduksen aallon vyöryä niiden päälle, joille emme enään voi mitään tehdä, muuttaa, tms..

Uskon, että nuo asiat ovat tuttuja meille itsekullekin enemmän tai vähemmän..

Niin.. Herra varmasti haluaa meidän omiensa pystyvän ja haluavan elää vain päivän matkan kerrallaan ja olla lähellään, turvautua vain yksin Häneen, joka voi vuoriakin siirtää pelkällä sanallaan. Kun on vaikeaa, niin silloin katse kohti Golgatan veristä ristiä ja Jeesukseen ja hiljaa, tai kovaa huutoa; "Herra Jeesus, auta minua, en jaksa, osaa, kestä!" Hän kuulee kyllä, kun tahdomme lähestyä häntä ja pyytää, kertoa, että: Tarvitsemme häntä, emmekä selviä yksin.

Sitten vielä Isä on antanut meille siskoja ja veljiä, joilta saamme pyytää esirukousta, joka myöskin on hyvin voimallista ja saamme sillai luottavaisesti jäädä vain Jeesuksen veren puhdistavaan voimaan ja suojaan.

Toki me saamme suunnitella tulevaa, tottakai. Mutta ei liiaksi sinne eteenpäin katsellen, vaan sopivasti, niin ettemme kurottaudu vain sitä tulevaa kohti, vaan osaamme ja tahdomme elää myöskin tätä nyt ja tässä elettävää hetkeämmekin todeksi ja turvallisesti kulkien eteenpäin Jeesuksen kanssa. Hän ohjaa Henkensä kauttaa meitä ja on rinnallamme kun on paha olla ja hyvä olla.

Kattelin Raamatun kohtia ja tämä Jobin kohta alkoi puhua jotain kärsimyksestä,..

Job 6:
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?

Minulle ainakin aikalailla tuttuja ajatuksia. Kun oikein ahdistaa ja on vaikeaa, ja voimanikin loppuu, niin tuon tapaisia nousee mieleeni silloin. Tai kun joku on sanonut minulle, että olen eksynyt, väärässä, elänyt väärin, puhunut väärin ja sopimattomastikin, tai kun ajattelen olevani niin vahva etten murru minkään asian edessä ja kuitenkin tulee päivä päivien joukossa, jolloin en olekaan vahva kuin muuri, tai kiveä, vaan Herra saa ja tahtoo murtaa omavoimaisuuteni ja näyttää miten heikko ja vajaa kuitenkin lopulta olen Kaikkivaltiaan edessä.

Haluan laittaa vielä lopuksi tämän sananlaskujen paikan meille tänne;

Sananl. 28:13-14
Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.