Toivoa kipeimmän keskellä

[rita4]

MARJA BLOMSTER

Kuolema kutoi pitkää synkkää mustaa raitaa Tuula Puralan elämänpirtaan parikymmentä vuotta sitten. Muutaman vuoden kuluessa nykyisin Pateniemessä asuva Tuula menetti monta itselleen rakasta ihmistä.

Syvimmin kuoleman koura viilsi, kun puoliso Matti kuoli liikenneonnettomuudessa vain 36-vuotiaana, ja 16-vuotias Teropoika sai surmansa jäätyään mopolla linja-auton alle pari vuotta sen jälkeen. Elettiin vuotta 1986.

Matti pelkäsi menetystä

- Ihanan nuoruuteni miehen Matin velipoika kuoli, kun Matti oli armeijaikäinen. Se oli hänelle tosi kova isku, ja hän totesikin yhteiselämämme alkuaikoina, ettei oikeastaan haluaisi ollenkaan lapsia, kun ne voi menettää, Tuula muistelee.

Nuori vaimo halusi kuitenkin perheenlisäystä, ja niin haikara vieraili perheessä kaksikin kertaa. Pojat Tero ja Tommi syntyivät viiden vuoden välein.

Lämmin, ystäväpiirissä tykätty ja ulospäin suuntautunut, erittäin lapsirakas Matti muuttui kuitenkin vuosien saatossa itkuiseksi, ahdistuneeksi, ja alkoi tulla humalassa kotiin. Tuula ihmetteli, mikä on vialla.

- Mies totesi vain, ettei minulle voi puhua. Sain kuitenkin lopulta ongittua, mikä miestä painaa ja ahdistaa. Matti tunnusti käyneensä ennustajalla, joka oli kertonut tietonaan, että Matilta tulisi kuolemaan lapsi. Mies oli kääntynyt toisenkin povarin puolen, jonka suusta kuului sama kaamea ennustus.

Tänään Tuula pystyy ymmärtämään miehensä mustan synkän epätoivon, ja myös syyt tämän lisääntyneeseen alkoholin käyttöön.

- Hän ei yksinkertaisesti pystynyt elämään tällaisten asioiden kanssa.

Minusta elämän
vaikeuksissa ei
pitäisi kääntyä
ennustajaeukkojen
puoleen. Se voi
tuhota ihmisen
elämän kokonaan.

Hädän keskellä Tuula etsiytyi kristilliseen seurakuntaan, ja pyysi Mattiakin mukaan.

- Uskoin, että Jumala voisi meitä auttaa. Taivaan Isä oli kutsunut minua jo pitempään.

Tuulalle oli samoihin aikoihin sattunut Sirpa-siskon kuolema aivokasvaimeen, vain 36 vuoden iässä.

- Sirpa kuunteli Eija Merilän hengellisiä lauluja, jotka liikauttivat minussakin jotain. Tässä vaiheessa Tuula ja Matti eivät kuitenkaan vielä luovuttaneet elämänsä ohjaksia Jumalan käsiin.

Kylmät uutiset

Eräänä toukokuun päivänä Tuula ja pojat saivat viestin, että Matti oli törmännyt autollaan siltapilariin ja kuollut.

- Ehkä tämä tapahtui alkoholin jälkitilassa, humalassa hän ei kuitenkaan ollut, Tuula pohtii.

Poliisin mukaan kyseessä ei ollut itsemurha, sillä Matti oli laittanut itsensä turvavyöhön. Sitä itsetuhoiset eivät yleensä tee. Mies suunnitteli myös hoitoon menoa alkoholiongelmansa takia.

- Matti ei varmaankaan kestänyt sitä valtavaa ahdistusta, jonka povarien luona käynti aiheutti. Haluankin tässä varoittaa ihmisiä. Minusta elämän vaikeuksissa ei pitäisi kääntyä ennustajaeukkojen puoleen. Se voi tuhota ihmisen elämän kokonaan, alkaa pahimmillaan pelätä tulevaa, Tuula sanoo.

Hengellisen maailman avauduttua hän on kokenut, että Jumala voi toki puhua ihmisille myös tulevista tapahtumista, mutta Tuulan mukaan Hän ei pelottele ketään.

Pahin mahdollinen

Miehensä äkillisen kuoleman jälkeen nuori leski jäi elämään yksin kouluikäisten poikiensa kanssa. Tommi oli tuolloin 9-vuotias ja Tero eli "Terppa" 14 vuotta.

- Ajattelin, että kyllä me tästä jotenkin selvitään, on vaan mentävä eteenpäin, Tuula kertoo.

- Joskus uskaltauduin kyselemään vanhemmalta pojalta Terpalta, onko kovasti isää ikävä.

- Kysytkin vielä, senkin pöhkö, poika tuhahti.

Tuula kertoo, että he pystyivät puhumaan asioista, halaamaan, ja muistelemaan isääkin. Kun Tero täytti 16 vuotta, hän halusi mopon. Poika sai alleen tuliterän menopelin, jonka hän monien ikäistensä tavoin viritti menevämpään kuntoon.

- Luin Kalevasta jutun mopon virittämisen vaaroista, ja näytin lehteä pojallekin, että näetkös miten vaarallista touhua se on, sinä et ainakaan saa mennä tekemään sitä.

- Poika oli kuitenkin omilla rahoillaan mennyt ostamaan tarvittavan osan, eikä pyyntöni sedällekään tulla puhumaan pojalle järkeä tuottanut tulosta.

Sitten tapahtui jotain, mihin kukaan perheenäiti ei ole varautunut. Toukokuun 22. päivänä Tero oli koulun jälkeen lähtenyt mopolla hakemaan Tuulan siskonpoikaa Kellosta eikä koskaan palannut kotiin.

Edellisenä iltana äiti kertoo vielä silitelleensä poikaa hiuksista, ja sanoneensa, että tukka pitäisi leikata, kun poika oli menossa kesätöihin huoltoasemalle.

- Terpalla oli kitara kädessään, hänestä piti tulla maailman paras kitaristi. Pyysin poikaa soittamaan hengellistä laulua. "Kiitos oi Jeesus, hetkistä onnen ja vaikeiden päiväin. Mua taistelu jokainen vie luoksesi lähemmäs, ja kyynelten tie sieluni puhdistaa" Terppa rämisytti kitaraansa, ja minä sanoin ettei Taivaan Isän musiikkia noin kovasti soiteta.

Seuraavana iltana Tuula tuli töistä kotiin normaalisti, laittoi pojille ruokaa ja odotteli Terppaa kotiin. Vanhimmainen ei palannut kotiin, mutta Tuulan äiti ja isä sekä sisko miehineen saapuivat. He olivat kertoneet poliiseille, että haluavat itse viedä surusanoman.

- Terpan kuoleman jälkeen pysähdyin täysin, koko elämä seisahtui. Minulla ei ollut enää kiire. Istuin yksin metsässä ja mietin, missä sinä Jumala olet, Tuula muistelee.

Tuula muutti nuoremman poikansa kanssa äitinsä luo Takkurannalle.

- En pystynyt töihin. Olin paljon luonnossa. Päässäni kaikui, että en ymmärrä tätä. Onko Jumala minut hylännyt, olinhan vasta 36-vuotias! Jouduin kokemaan, että kuolema ei kysele keneltäkään mitään. Ihmettelin myös, miksi kuolemasta ei puhuta. Se on tullut ja vienyt puolet perheestäni.

Monet rakkaansa lyhyen ajan sisällä hautaan saattaneesta Tuulasta tuli ylisuojeleva äiti. Hän saattoi vaikkapa lähteä hakemaan elossa olevaa 11-vuotiasta poikaa koulusta kotiin, ja kylmänhiki nousi otsalle vielä myöhemminkin töihin palaamisen jälkeen, kun joku soitti ja yllättäen kävi kutsu puhelimeen.

Vihdoinkin valoa

Tuskaisten vuosiensa keskellä Tuula löysi radion iltahartaudet. Eräänä iltana puhuja totesi, että "Sinä ystävä, joka olet menettänyt läheisesi ja rakkaasi - Jeesus on sinua lähempänä nyt kuin koskaan aiemmin, Hän on sinun vierelläsi".

- Kuiskasin, että onko se todella näin, ja yhtäkkiä koin, että Jeesus oli siinä!

Uskon todellisuus alkoi avautua Tuulalle. Hän löysi itselleen hengellisen kodin, ja koki lohduttavana, että hänen puolestaan rukoiltiin paljon.

- Rukoukset kantavat, ihan oikeasti! Kuoleman pimeyden keskellä Tuula kertoo kokeneensa ihmeellistä, syvää levollisuutta ja sisäistä rauhaa.

- Vaikeuksia tuli kuitenkin vielä lisää. Isä sairastui vakavasti samana kesänä. Hän sai kuitenkin jatkoaikaa, ja iloitsin kun isä lähti kanssani Jumalan sanan kuuloon. Uskoon tultuaan Tuula tunsi, että häntä pidettiin ikään kuin pumpulissa, elämässä oli jälleen iloa ja rakkautta.

- Kipeitä kysymyksiä tietysti riitti. Suurin niistä oli, missä on minun lapseni, missä on minun mieheni. Mietin myös, mitä tälle kuolemalle voi tehdä, ei ihminen siinä pysty auttamaan, sydämen haavat ovat niin suuria. Ei ole niin suurta laastaria, joka voi parantaa, ainoastaan Jeesus kykenee tähän.

Elämä kuitenkin jatkui ja etsi uusia uomia. Tuula löysi uuden puolison rinnalleen, ja usko sekä uudet ihmissuhteet seurakunnassa antoivat voimaa ja merkitystä nousta uuteen päivään. Jälkeenpäin Tuula on avoimesti kertonut kipeistä kokemuksistaan ja uskostaan seurakunnan tilaisuuksissa.

- Vaikka elämässäni on tapahtunut niin paljon kaikkea, en koe silti olevani mikään säälittävä ihminen. Näillä tapahtumilla on ollut oma tarkoituksensa, ja näiden kautta olen saanut kokea Jumalan suurta rakkautta ja huolenpitoa. Mutta totta kai kaipaan rakkaitani, he ovat aina sydämessäni, hän sanoo.

Tukipilareilleen, hyville ystävilleen, ja Usko-puolisolle, jolta on aina löytynyt olkapää mihin nojata, Tuula antaa lämpimän halauksen. Erityiskiitokset lähtevät Arja-serkulle, joka on aina jaksanut kuunnella.

- Kuolemantapausten myötä taivaan todellisuus on tullut Tuulalle läheisemmäksi.

- Uskon, että näen rakkaani siellä kerran. Matin viimeiset sanat olivat: "Jumalan kädessä täällä kaikki on".

[rita4]

Lueskelin tätä ja mietin, miten tuokin sisko joutui kokemaan paljon surua ja tuskaa elämässään, kun menetti omaisiaan. Jumala kutsui häntäkin samalla juuri näiden kipeiden asioiden kautta. Olen kuullut ihmisten sanovan, etteihän nyt Jumala ketään kutsu/vedä puoleensa vaikeuksien tai menetysten kautta, koska Jumalahan on rakkaus ja armollinen, jne..

Kyllä, Jumala on rakkaus, mutta joskus Hän vain joutuu käyttämään kovempiakin keinoja, jotta ihminen kiinnostuisi Hänestä ihan oikeastikin ja alkaisi kuin hapuilla apua Häneltä, Herraltamme, elämänsä asioihin. Hän, Isämme ei tee sitä kiusatakseen ihmislasta, ei! Vaan koska Hän rakastaa ihmistä niin valtavan Paljon, että: Hän haluaa; jokaisen ihmisen pelastuvan rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta taivaaseen. Jos tutkit Raamattuasi, niin joudut pakostakin huomaamaan sen tosiseikan, että Jumala vetää usein ihmistä omakseen, pelastukseen juuri; vaikeiden asioiden kautta. Mutta ainahan toki tietenkin olisi ihaninta, että ihminen ymmärtäisi, sekä myöskin haluaisi pelastua, tulla Jeesuksen seuraajaksi jo hyvinä aikoinaan, eikä silloin edes tarvitsisi niitä kovia, raskaita, vaikeita, surullisiakin asioita ensin kokea, jotta tajuaisi, siis ymmärtäisi: kuinka hänen oma sielunsa on eksyksissä, ilman Herraa Jeesusta

Minä itse olen ainakin ollut aikoinaan, niin kamalan syvällä ja hukassa aikoinaan, kun elin: uskonnollisuudessa, että: Jumalan piti puhua minulle tosi kovaa tekstiä, ennenkuin edes aloin herätä, tajut: etten olekaan sittenkään, oikeasti edes oikeanlainen uskova, vaikka niin vahvasti luulin, kuvittelinkin asian olevan, mutta en vain kuitenkaan ollut; uudestisyntynyt uskova. Olin todellakin, Vain uskonnollinen, käännynnäinen, joka kyllä rukoili iltarukouksen ja hädässä muisti Jumalaa, mutta Jeesus oli kaukainen ja vieras, .. Yritimpä aina joskus lukea Raamattuakin, mutta se oli niin kuivaa ja en ymmärtänyt mitä siinä oikeesti tahdottiin mulle sanoa, joten sekin aina jäi vain muutamiin päiviin, hyvä yritykseni... Niin, minä olin menossa kohti kadotusta ja siksi Isän Jumalan pitikin puhua minulle yhä lujemmin ja kun rakkain siskoistani kuoli auto-onnettomuudessa, niin se vasta laittoi minut tiukan paikan eteen omasta taivasosuudestani..

Olin jo menettänyt isäni, jota kohtaan koin kaunaa lapsuuteni asioiden ja kokemusteni takia. Ja se vaivasi minua, kunnes vasta uskoontullessani sain alkaa käsitellä Herran kanssa lapsuuttani, nuoruuttani ja sen jälkeen myöskin kuin pystyä jo antamaan vanhemmilleni anteeksi heidän tekonsa, varsinkin isälleni, kun äiti ei kuin uskaltanut puuttua sen käytökseen ja ymmärränkin sen tosi hyvin, syyn ja seurauksen.. . Ja sitten vietiin sisko, joka oli ainoa joka ymmärsi minua outoa. Niin minähän sain kuin varmuuden hänen pääsemisestään taivaan kotiin, kun Jumala muistutti minua siitä uninäystäni, jonka sain nähdä 15 vuotiaana, ja joka myöskin vahvisti taivasasioita sydämelleni, sekä lohduttikin siitä, että: siskoni on nyt päässyt taivaan kotiin. Mutta vielä senkin jälkeen minun piti itsenikin käydä kuoleman rajapyykillä,... mutta Jumalan suuresta armosta ja anteeksi annosta, rakkaudestaan, Hän antoi minulle kurjalle vielä jatkoaikaa ja sain tulla 2v sen jälkeen reilusti uskoon, eikä tarvinnut kuolla uskonnollisena ja joutua kadotukseen, eroon rakastavasta Isästäni. Kiitos Herralle ainiaan siitä!

Minä olen aito esimerkki miten Jumala puhuttelee ja vetää parannukseen juuri vaikeiden asioiden ja ihmiskohtaloidenkin kautta. Minua ei ole päästetty helpolla elämässäni, mutta en silti ole katkera, vaan ymmärrän, että: niin on vain kuin pitänyt tapahtua, jotta minä, jukuripää, uppiniskainenkin Isän tyttö nöyrtyisin ja suostuisin kaikessa Isän Jumalani tahtoon elämässäni ja asioissani, ym.. Tie on ollut kivinen, mutta kaikessa on aina Isä Jumala ollut kanssani sekä: puhunut, ja neuvonut, varoittanutkin Pyhän Henkensä kautta, jotta pysyisin oikealla tiellä, taivastiellä loppuun asti. Jeesuksen risti ja veri ovat tulleet minulle korvaamattoman rakkaiksi ja tärkeiksi sekä kuin myöskin itselleni kuoleminen.

Jos liha (oma tahtomme) ei kuole, niin..Sitten tuleekin ongelmia. Mutta onneksi Herra ei jätä työtään koskaan kesken, vaan Hän hioo ja laittaa jopa nöyrtymään, jotta se kulta mikä meissä on Jumalamme edessä, puhdistuisi! Tie ei ole aina niinkään helppoa, sillä, jos se sitä olisi, niin silloinhan jo pitäisi kysyä, että; "Olenko, tai oletko sinä ystäväni edes uskova, uudestyntynyt sellainen, jos ei ole mitään vaikeaa, jotta tarvitsisi pian jo kääntyä Herramme puoleen apua ja voimaa Häneltä elämäämme saadaksemme...?"

1. Korinttolaiskirje 15:
35 Mutta joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?"
36 Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!
37 Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa.

38 Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren.
39 Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen.

40 Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.
41 Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.

42 Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;
43 kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;
44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.

Lämmin, ystäväpiirissä tykätty ja ulospäin suuntautunut, erittäin lapsirakas Matti muuttui kuitenkin vuosien saatossa itkuiseksi, ahdistuneeksi, ja alkoi tulla humalassa kotiin. Tuula ihmetteli, mikä on vialla.

- Mies totesi vain, ettei minulle voi puhua. Sain kuitenkin lopulta ongittua, mikä miestä painaa ja ahdistaa. Matti tunnusti käyneensä ennustajalla, joka oli kertonut tietonaan, että Matilta tulisi kuolemaan lapsi. Mies oli kääntynyt toisenkin povarin puolen, jonka suusta kuului sama kaamea ennustus.

Tänään Tuula pystyy ymmärtämään miehensä mustan synkän epätoivon, ja myös syyt tämän lisääntyneeseen alkoholin käyttöön.

- Hän ei yksinkertaisesti pystynyt elämään tällaisten asioiden kanssa.

Minusta elämän
vaikeuksissa ei
pitäisi kääntyä
ennustajaeukkojen
puoleen. Se voi
tuhota ihmisen
elämän kokonaan.

Kuinkahan moni onkaan käynyt ennustajalla tiedustelemassa elämänsä asioita tai tulevia? Aivan liian monet. Noh, se noin niinkuin äkkiseltään tuntuu niin viattomalta ja hauskaltakin kenties, mutta mutta.. silloin lähdetään hakemaan pimeydeltä asioita, ja huomioithan sen, että saatanakin tietää tiettyjä asioita, mutta vain tiettyyn rajaan asti kuitenkin. Mutta se, mitä nämä korteista tms ennustavat tuovat hyvinkin helposti ihmismieleen, niin se on: pelkoa, ahdistusta, epätoivoa, ym..Minua ei ole koskaan kiinnostanut mennä jollekin ennustaja eukolle, vaikka olen niitä telttoja nähnyt markkinoilla, ym.. Uskon näin, että; Herra on varjellut minut niiltä. Mutta olen kyllä kuullut moniakin kertomuksia mitä he useimmiten ennustavat, mutta olipa se sitten hyvää, tai pahaa, niin sen käynnin jälkeen jää tietynlainen levottomuus sydämeen ja kuin halu käydä vielä toistekin kuulemassa ennustelua..Se koukuttaa.

Pelko, mitä voi pian tapahtua, niin se voi toki tulla ilman enustajalla käymistäkin, mutta joka tapauksessa niillä ei pitäii kenenkään käydä, sillä ajattelisinnäin, että, jos niillä käy, olivtpa sitten netissä, puhelimella soiton pääsä, tai teltoissaan, niin mitä ketään hyödyttää edes tietää tulevaisuuttaan? Sitä minä en vain kuin jaksa ymmärtää, olen varmastikin monien mielestä outo, kun tulevaisuus ei kiinnosta, mutta mitä se hyödyttää, siitä tieto?? Sä voit kuolla jo ennenk mikään ennustus edes toteutuu, niin kuin tuossa siskon kirjoituksessakin toteutui..Joo pimeyskin tietää asioita, tai sit se on vain hyvä tuurista sanojen ilmaan heittelyä,.. en ota asiaan sen enempää kantaa, koska en näe siinä aiheessa olevan mitään rakentavaa, päinvastoin..

Mutta niin kuin tuossakin jutussa, niin ennustajalla käynnin jälkeen se mies muuttui, ja ahdistui, alkoi pelkäämäänkin..Muta kun sinä tahdot kysyä neuvoa ja ohjausta elämääsi Herraltasi, niin siinäpä ei kuule tulekaan pelkotiloja, eikä ahdistusta.. Miksi noin ehkä kysyt?! Koska Jeesus Kristus, Poika Jumlan antaa sinulle elämäsi parhaimman vastauksen, joka tuo vain iloa, sekä rauhan sydämeesi. Ja se vastaus, minkä Hän sinulle antaa on; "Anna koko elämäsi MInun [Jeesuksen] käsiin, niin minä pidän sinusta huolta, Minä ohjaan sinua elämäsi aivan kaikissa asioissa, sekä tilanteissa: Sanani ja Pyhän Henkeni kautta, sekä varjelen sinut niin että sinäkin pääset kerran perille asti taivaan kotiin, jossa on poissa kaikki se, mitä täällä maailmassa vielä on!" Eikös olekkin hienoa, suorastaan mahtavaa saada olla uudestisyntynyt Jumalan lapsi, jonka nimi kirjoitetaan Elämän kirjaan taivaassa, heti, kun annat koko elämäsi Jeesukselle!

Aija Roivas - Ristillä