Outi eli vuosia narsistipuolison näkymättömässä vankilassa –

[rita4]

Outi eli vuosia narsistipuolison näkymättömässä vankilassa – ulospäin kaikki näytti täydelliseltä
NARSISMI 12.04.2023 13:20 (päivitetty 14:09)
ANNIINA JAKONEN / RV


Vaikeaa narsistista persoonallisuushäiriötä, johon liittyy psykopatiaa, on aluksi aina vaikea tunnistaa, koska häiriöinen on niin vakuuttava naamiossaan ja uskoo itse antamansa kuvan todeksi. Kuvituskuva. (Unsplash)

Narsistisen kaltoinkohtelun uhriksi joutuminen on traumatisoiva kokemus. Välittömästä vaarasta pääsyn jälkeen uhrin kannalta tärkeintä on kaikenlaisten arjen hyvinvointitekijöiden lisääminen ja elämän vakauttaminen.

Pääsiäisen aikaan Outi Peltoniemellä, 53, on lastensa kanssa tapana koristella Ikaalisten kirkon kupeessa sijaitsevaa kotiaan iloisenvärisillä huopaperhosilla. Ne kuvastavat vapautta, iloa ja leikkisyyttä – kaikkea sitä, mistä Peltoniemi pystyy vihdoin nauttimaan. Mutta samoin kuin toukat muuttuvat perhosiksi vasta pimeän ja vaikean kotelovaiheen jälkeen, myös Peltoniemen elämä oli aiemmin kuin ahdas, musta vankila.

– Juuri siksi pääsiäisestä on tullut minulle kaikkein suurin juhla. Se merkitsee valon määrän lisääntymistä, elämän virkoamista ja ennen kaikkea Jeesuksen ristintyötä, kuoleman voittamista ja ylösnousemusvoimaa, jota olen elämässäni saanut kokea.

Kaikki alkoi siitä, kun Peltoniemi meni nuorempana hengelliseen tilaisuuteen. Siellä hän tapasi miehen, jonka puheessa ja liikkeissä oli tenhoavaa auktoriteettia.

– Hän näytti olevan täynnä karismaattista ja viehättävää määrätietoisuutta. Jokin tuossa määrätietoisuudessa vetosi minuunkin. Kaipasin silloisessa epävarmuudessani hänen varmuuttaan.

Hyvin pian tapaaminen johti seurusteluun ja avioliiton solmimiseen. Samalla määrätietoisuus vaihtui kuin vaivihkaa yksinvaltiudeksi. Mies otti tiukat ohjat niin ystäväpiirin, raha-asioiden kuin arkielämänkin hallitsemisesta.

– Jo seurustelumme ensimmäiset kuukaudet alkoivat lyödä kiilaa minun ja vanhojen ystävieni väliin. Keskinäinen yhteydenpitomme alkoi rakoilla, koska miehen olemus koettiin haasteellisena. Samalla tunsin olevani jotain erityistä, kun hänen kaltaisensa mies osoitti minulle huomiota, Peltoniemi kuvaa.

Nyt hän tietää, että narsisti sanelee pelin säännöt niin, että silmukka kiristyy koko ajan.

– Vaikea, psykopaattisia piirteitä sisältävä narsismi on valkeaan kaapuun verhottua pahuutta, salakavalasti piiloutuva kaltoinkohtelun muoto. Sen uhriksi joutuva huomaa yleensä liian myöhään, että kauniit sanat ja teot ovat ansaa.

Surullisinta on, että usein narsistin uhri jää komeasti pystytettyjen kulissien taakse ihan yksin.

Tätä nykyä Outi Peltoniemi on ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, sielunhoitoterapeutti (ACC) ja varhaiskasvatuksen opettaja, joka työskentelee muun muassa narsistisen vallankäytön uhreiksi joutuneiden asiakkaiden parissa. Narsismilla tarkoitetaan tavallisesti loputonta ihailun kaipuuta, jossa ei ole tilaa oman keskeneräisyyden tai terveen riippuvuuden tarkastelulle. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

[Outi Peltoniemi tietää omakohtaisesti, että narsistisesta kaltoinkohtelusta vapautuminen on pitkä ja vaikea prosessi. – Haluaisin rohkaista jokaista uhria Jeesuksen sanoin: ’Nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.’ (Outi Peltoniemen arkisto)]

– Narsistinen persoonallisuushäiriö voi esiintyä päällekkäisenä psykopatian kanssa, jolloin ihmisellä ei ole tervettä kosketusta omaantuntoonsa. Hän ei kykene empatiaan tai terveisiin syyllisyyden tunteisiin vaan on manipuloiva, impulsiivinen eikä kaihda lainvastaisiakaan tekoja.

Peltoniemeltä ilmestyy huhtikuussa esikoisteos Pako narsistin otteesta (Aikamedia 2023), joka kuvaa riipaisevalla tavalla sitä painajaista, johon kuka tahansa meistä voi joutua.

– Kyseessä on romaani raastavasta avioliitosta karismaattisen narsistimiehen kanssa. Vaikka se on yhden naisen kokemuksiin, tunteisiin ja tapahtumiin pohjautuva tarina, se avaa yhteistä kokemusmaailmaa kaikille narsistisen kaltoinkohtelun uhreille.

Uhriksi voi joutua työpaikalla, seurakunnassa, ystävyyssuhteissa, parisuhteessa tai vaikkapa narsistisesti persoonallisuushäiriöisen lapsena.

Narsismi tuntuu nousseen yhteiskunnassamme lähes muoti-ilmiöksi. Ihmisiin lyödään helposti erilaisia leimoja, ja keittiöpsykologit jakelevat auliisti diagnoosejaan. Mistä merkeistä voisi tunnistaa todellisen narsismin? Milloin on syytä olla huolissaan?

– Vaikeaa narsistista persoonallisuushäiriötä, johon liittyy psykopatiaa, on aluksi aina vaikea tunnistaa, koska häiriöinen on niin vakuuttava naamiossaan ja uskoo itse antamansa kuvan todeksi.

Peltoniemi muistuttaa, että virallisen diagnoosin voi tehdä vain persoonallisuushäiriöihin perehtynyt lääkäri. Tosin psykopaattiset narsistit kykenevät huijaamaan täydellisyyden harhallaan myös heitä.

– Ehkä paras tuntomerkki on se, että jos esimerkiksi seurustelusuhteessa kumppani vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, hän ei sitä todennäköisesti ole.

Toiseksi Peltoniemi mainitsee kohtuuttoman loukkaantumisherkkyyden ja manipuloivan syyllistämisen.

– Jos toisen ihmisen lähellä joutuu koko ajan varomaan sanojaan ja tekojaan eikä toinen kestä pienintäkään kritiikkiä, kaikki ei ole kunnossa.

Kolmanneksi paksunahkaisen narsistin sosiaalisista suhteista käy pidemmän päälle ilmi, että hän pelaa ”pelejä” eri suuntiin, jolloin hän lopulta sotkeutuu valheellisiin selityksiinsä.

– Narsistin puheet myös kiertyvät helposti aina uudestaan häneen itseensä. Hän pyrkii tavalla ja toisella korottamaan itseään. Kaikenlainen manipulointi, voimakas mustasukkaisuus, uhkailu ja kontrollointi, joka saa kaltoinkohtelun muotoja – olivat ne sitten henkisiä, hengellisiä, fyysisiä tai taloudellisia – ovat merkkejä, joista on syytä olla huolissaan.

Peltoniemi painottaakin, että on tärkeää suhtautua asianmukaisella vakavuudella uhreihin, jos epäilys narsistisesta kaltoinkohtelusta herää.

Vaikea narsistinen persoonallisuushäiriö on monen tekijän summa, mutta joitakin syitä sen taustalla voidaan nykytutkimuksen valossa tunnistaa.

– Keskeisin tekijä on varhainen kiintymyssuhdetrauma, jossa puutteellisen hoivan ja tunnekannattelun vuoksi vauvan minäkokemus jää heikoksi tai jopa syntymättä. Ensimmäiset kolme vuotta ovat lapsen kehityksen ja turvallisen tunnesuhteen kannalta hyvin tärkeitä.

– Toisaalta myös rajaton kasvatus voi altistaa narsismin synnylle, jos muutkin olosuhteet ovat siihen otolliset, Peltoniemi lisää.

Narsistisen kaltoinkohtelun uhriksi joutuminen on traumatisoiva kokemus. Välittömästä vaarasta pääsyn jälkeen uhrin kannalta tärkeintä on kaikenlaisten arjen hyvinvointitekijöiden lisääminen ja elämän vakauttaminen. Tähän tarvitaan paljon muiden ihmisten apua.

– Turvallinen ja terve seurakuntayhteisö on toipumisen kannalta erityisen merkityksellinen etenkin, jos kaltoinkohteluun on liittynyt hengellistä vallankäyttöä.

[rita4]

Tunnetko yhtään todellista narsistia? Minä tunnen ja tiedän montakin ja tiedän mitä on elää narsistin kanssa, joka haluaa hallita, sekä mitätöidä sinut ihmisenä, naisena..Elin 24v narsistin kanssa. Totta; kaikki näytti ulkopuolisilta olevan hyvin ja meitä pidettiin, varsinkin miestäni mukavana, sekä hyvänä aviomiehenä, sekä kunnollisena ym lastemme isänä.Se oli se kuori, tai sanoisinko se mitä hän esitti vieraille, naapureillemme, sukulaisilleen ja minun sukulaisilleni, jne..

Hän näytti miten hyvä ja täydellinen hän on ja mistään ei saanut sanoa hänelle mitään, tai.. Monen monen loukatuksi ja satutetuksi tulleen vuoden ja vuosikymmenten jälkeen olin monia vuosia hyvinkin itsetuhoinen ja minut piti silloin hengissä vain yksin Jumala, koirani ja lapseni, jotka tarvitsivat minua. Kävelin koiran kanssa pitkiä lenkkejä, ja ennen uskoontuloanikin oli koirani, sekä lapseni, se syy, mikä auttoi jaksamaan ja kestämään se kaikki ilkeys, nollaaminen ja tein mitä vain kodissamme niin hän aina kehui muille, miten hän on sen kaiken tehnyt, tai kun ostin hänelle vaatteita, niin sata varmasti hän niitä kehuskeli muille itse ostaneensa, ettei vain kukaan tiennyt minun mitenkään olleen osallisena siihen, niihin asioihin.

Hän teki minusta orjaakin kurjemman, jonka isäntä vain loukkasi, ja halveksi sanoillaan sekä teoillaan. Ja voi sitä teatteria mitä hän esitti veti muille, miten rakas minä muka olin hänelle, kunnes vieraat lähti ja arki palasi nöyryyttävin sanoin ja teoin, väheksyen kykyäni tehdä mitään oikein.... Kunnes eräs ystäväni, siltä kylältämme alkoi puhua, miten hän hakee avioeroa miehestään..Olinhan niitä toki kuullut muiltakin, mutta en tiedä miksi juuri hänen puheensa synnytti minussa toivon, päästä vapauteen?! Olinhan kaikki ne avioliittomme vuodet ajatellut, että; "Minun vain täytyy kestää se kaikki, koska olin Jumalan edessä luvannut rakastaa häntä myötä ja vastamäessäkin. Sekä, kun Raamattu sanoo, että: 'minkä Jumalaa on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako!'" Se oli kuin minun ahdistava pakkoni vain kestää, sekä pysyä hänen hallintavaltansa alla; ei enää ihmisenä, eikä rakastettuna, vaan.. En edes tiedä mikä olin hänelle?

Tietenkin, sitten kun viimeinkin otin eron hänestä, koska koin, että Isäkin sen hyväksyi ja sain siihen päätökseeni rukoustenkin kautta apua sekä voimaa, ja koska hän oli pettänyt minua ihan alusta lähtien. Olinhan joutunut yhteisillä muka meidän vain kahden reissuilla katselemaan sen toisten naisten kanssa viihtymistä, sekä ihan pettämistäkin, kun hytin, tai hotellin ovi kuin jätettiin auki, että näin mitä hän siellä toisen naisen kanssa touhusi. Ei kyllä jäänyt mitään epäselväksi.

Mutta tietää, että toinen on narsisti heti alussa, niin se saattaa olla hyvinkin vaikeaa. Minulla siihen, että rupesin nuorena hänen kanssaan vaikutti oma kotini ja varsinkin oman isäni viha ja inho minua kohtaan, joka olin kuin en oiskaan ollut hänen oma lapsensa, vaikka satavarmasti olin. Halusin uhmata isääni joka aina pilkkasi mua, ettei mua kukaan huoli ja että jään vanhaksi piiaksi, ym.. Se oli typerää, lapselista uhmaa, vastustamista silloin vasta ekan kerran häntä tavalla, jolla tuhosin oman elämäni alkamalla seurusteleen sen miehen kanssa. Hänellä taas oli taustalla oman äitinsä ehdottomuus ja ilkeys..

Niin.. narsismi, olenhan minä siihen sitten törmännyt siihen myöhemminkin ja olen jo jopa kokenut, etteikö täällä olekkaan muunlaisia miehiä, kuin vain narsistisia, jotka haluaa: alistaa, latistaa, määräillä, nollata ym toisen? Mutta vain yksin Jumala voi muutaa, jo uskossakin olvan narsistisn ihmisen käytöksen ja luonteen, sekä parantaa hänessä ne haavat tms, joiiden takia heistä on tullut tuollaisia; narsisteja. Aina on toivoa, mutta se vaatii paljon rukousta, rukousapuakin sekä myöskin kuin itselle saada Herraltamme se apu, sekä viisauskin: miten toimia, käyttäytyä, puhua, siis elää, niin että se toinenkin voisi eheytyä ja parantua, niin paljon, kuin se vain on mahdollista narsistisesta kylmyydestään, pätemisen halustaan, ym.. luopuen..Niin että sellainen voisi ja saisi kuin oppia kokemaan sitä iloa, sekä onnellisuuttakin tasavertaisessa parisuhteessa, jossa molemmat arvostavat toisiaan rakastettuina ja omat tarpeensa, oli ne sitten mitä tahansa saaden toteuttaa ilman pelkoa..

Tällasia ajatuksia kirvoitti tuo kirjoitus tuolla..