ANNIINA JAKONEN / RV
Repivä kriittisyys, ivallinen halveksunta, puolustuskäyttäytyminen ja vaikenemisen muuri ovat vuorovaikutuksen tuhovoimia, jotka voivat rikkoa ihmissuhteen. (Shutterstock)
Kauhean kiireinen aamulähtö, mutta autoon sännätessä huomaat, että bensatankin valo kirkuu keltaisena. Puoliso on kaartanut edellisiltana pihaan tyhjällä tankilla, eikä sinulla ole aikaa ajaa huoltoaseman kautta. Miten reagoit?
Ihmissuhteen ristiriitatilanteissa on harvoin kyse pelkästään viimeisestä bensatilkasta, lattialle jääneistä sukista, pyyhkimättömästä tiskipöydästä, hammastahnatuubin puristamisesta tai muista seikoista, joista voi syntyä kränää. Pikkuasioiden taakse kätkeytyy esimerkiksi kommunikointiongelmia, luonne-eroja ja tunnetta, ettei tule huomioiduksi.
Se, millä tavalla kommunikoimme ärsyttävissä tilanteissa, voi olla ihmissuhteen kannalta raastavaa ja rikkovaa. Yksi psykologian tieteenalan suurista vaikuttajista ja maailman johtavista parisuhdetutkijoista, emeritusprofessori John Gottman Washingtonin yliopistosta nimittää näitä tuhoisia vuorovaikutustyylejä parisuhteen – ja miksei muunkin ihmissuhteen – ”neljäksi ratsumieheksi”. Nimitys tulee Ilmestyskirjan neljästä ratsastajasta, jotka kylvävät tuhoa ja hävitystä ympärilleen.1
1 Repivä kriittisyys
Et ota minua sen vertaa huomioon, että olisit viitsinyt käydä tankkaamassa. Et sinä sitä unohtanut, et vain koskaan välitä siitä, että minulla on aamulla aikainen lähtö.
Tyhjä bensatankki kiireisenä aamuna ottaa syystäkin päähän. Rakastaminen ei tarkoita vaikenemista ja hiljaista tyytymistä kohtaloonsa hammasta purren, vaan mielipahasta on aiheellistakin sanoa ääneen. Sellainen on omien tarpeiden ilmaisemista. On kuitenkin oleellista, miten sen tekee.
| Rakastaminen ei tarkoita hiljaista tyytymistä.
Repivä kriittisyys on hyökkäys kumppanin persoonaa kohtaan. Pettymys kaadetaan kuin ämpärillä toisen niskaan vihamielisesti ”aina sinä”- ja ”sinä et koskaan” -huomautuksilla höystettynä. Samalla tuodaan esiin, kuinka kelvoton toinen on. Se loukkaa, koska jokainen haluaisi olla toisen silmissä kunnioitettu ja arvostettu.
Saman asian voi valita sanoa asiallisesti. Gottman tarjoaa repivän kriittisyyden tilalle minä-viestejä, joissa puhutaan itsestä ja omista tunteista sen sijaan, että syytettäisiin toista läpimädäksi: Minua ärsytti aamulla, kun autossa ei ollut yhtään bensaa. Minusta tuntui, että et ollut ottanut aikaista lähtöäni ollenkaan huomioon. Minulle tuli siitä olo, että et välitä minusta.
2 Ivallinen halveksunta
Pääsikö sinulta unohtumaan, että minäkin käytän autoa? Olet aina niin täynnä itseäsi ja luulet olevasi maailman napa. Onpa sinulla suurenmoinen elämä, ei siihen toisten huomioiminen mahdukaan!
Ivallinen halveksunta on toisen kokonaisvaltaista lyttäämistä ja sen ilmaisemista sanoin ja elein, että hän on arvoton. Siihen voi pilkkaavien sanojen lisäksi liittyä sarkastista kommentointia, silmien pyörittelyä, haukottelua toisen puhuessa ja tuhahtelua.
| Ydinkysymys on, tunnistammeko oman reagointitapamme.
Jokainen meistä on joskus syyllistynyt toisen halveksimiseen. Ydinkysymys onkin, tunnistammeko tällaisen oman reagointitapamme ja osaammeko katkaista sen. Tavasta näet kasvaa helposti tottumus ja tottumuksesta toimintamalli. Parasta olisi ottaa itsensä heti kiinni rikkovasta vuorovaikutustyylistä ja osata pyytää anteeksi.
Halveksunnan vastalääkkeenä toimii kunnioituksen ja keskinäisen arvostamisen vahvistaminen. Raamattu kehottaa meitä rakastamaan toisiamme vilpittömästi, olemaan toisiamme kohtaan helläsydämisiä ja kilpailemaan toistemme kunnioittamisessa.2
3 Puolustuskäyttäytyminen
Ai että minäkö en muka myöskään ikinä käy tankkaamassa autoa sinua varten? Juurihan minä viimeksikin kävin, mutta eipä kuulunut kiitosta!
Puolustuskäyttäytyminen ristiriitatilanteissa on hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta ei vie keskustelua ollenkaan hyvään suuntaan. Syyttelystä ja puolustelusta tulee vain hankala kierre, jossa palataan aina lähtöpisteeseen. Kommunikaatio ei kehity, toisen ymmärtäminen ei lisäänny, eikä ratkaisua konfliktiin löydy. Jäädään vain itsepintaisesti omiin poteroihin ja yritetään pelastaa omat kasvot.
Vastalääke puolustuskäyttäytymiseen on suoraselkäinen omien virheiden myöntäminen ja vastuun kantaminen. Vanha viisaus sanoo, että tärkein matka elämässä on tulla toista puolitiehen vastaan. Jeesus meni vielä pidemmälle opettaessaan, että jos joku pyytää sinua mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.3
Jos siis tankkaamaton osapuoli huomaa olleensa ajattelematon, helpointa on nostaa käsi pystyyn ja tunnustaa virheensä.
Totta, tulin myöhään kotiin, enkä väsyneenä muistanut aikaista lähtöäsi. Olinpa ajattelematon, anna anteeksi. Miten selvisit aamusta, myöhästyitkö töistä? Voisinko nyt tehdä jotain, mikä auttaisi sinua ja sinulle tulisi parempi mieli?
4 Vaikenemisen muuri
Et sitten ollut käynyt tankkaamassa. Mutta antaa olla, ihan sama. Yksin tässä pitää kaikki muutkin tärkeät asiat hoitaa.
Vaikeus käsitellä hankalia asioita näkyy ihmissuhteissa valitettavan usein puhumattomuutena, vetäytymisenä ja mykkäkouluna. Asiat yritetään vaieta kuoliaiksi. Se saattaa tapahtua myös konkreettisena pois kääntymisenä. Keskitytään vaikkapa selaamaan puhelinta tai tekemään kotitöitä silloin, kun toinen yrittää lähestyä ja puhua jostakin tärkeästä.
Vaikka vaikeneva ihminen saattaa vaikuttaa tyyneltä, hän ei sitä välttämättä ole. Pinnan alla elimistö onkin hälytystilassa, ja henkilö saattaa lopulta räjähtää yllättäen, kun kamelin selkä katkeaa. Puhumattomuus voi kerryttää myös katkeruutta molempien osapuolten sydämiin. Raamattu varoittaa, että katkeroituminen aiheuttaa turmiota.4
Hyvä uutinen on, että jykevimmänkin puhumattomuuden muurin voi purkaa. Ei tarvitse kuin avata suunsa ja sydämensä. Sanoa, että tässä olen, voidaanko jutella.
Viitteet: 1) Ilm. 6:1–8. 2) Room. 12:9–10. 3) Matt. 5:41. 4) Hepr. 12:15.
