JEESUS ON OMANA MULLA

[rita4]

Reijo Komulainen

Efesolaiskirjettä kirjoittaessaan Paavali oli vankina kahdessakin mielessä. Hän oli yötä päivää kytkettynä kahleilla roomalaiseen sotamieheen, joka vartioi häntä. Paavali oli vanki myös toisella tavalla, vanki Herrassa.

Paavali kirjoitti efesolaisille:"Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa. "(Ef. 4:1-2)

Kun Paavali oli kääntynyt Damaskon tiellä, hän oli ottanut omakseen Jeesuksen. Hän tunnusti olevansa vankina Herrassa, jopa sanoi olevansa Kristuksen orja. Paavali halusi olla kokonaan Kristuksen oma, niin kuin orjakin on isäntänsä oma. Orjan piti pitää kaikessa isäntänsä puolta. Niin myös Paavali pyrki aina loistamaan Kristuksen valoa, Isäntänsä kunniaa, olihan hän Jumalan lapsi.

Seurakunnan jäsenet ovat keskenään sangen erilaisia, eikä ole helppoa vaeltaa kristittynä kaikissa olosuhteissa. Siitä saattaa tulla suoranainen kärsimys. Olisi kärsittävä toinen toistaan rakkaudessa. Tämä oli mahdollista vain, mikäli itse kukin kilvoittelee tullakseen nöyräksi. Paavali sanoo myös: hiljaisuudessa. Ei Paavali ollutkaan mikään touhun ihminen. Hän oli paremminkin hiljaisuutta rakastava eikä halunnut pitää meteliä.

Hengen yhteys

Paavali jatkaa:"Pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki,niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste." (Ef.4:3-5)

Hengen yhteys oli kovin tarpeellinen jokaisessa paikallisseurakunnassa. Tällaisen rauhan yhdyssiteen edellytyksenä on hyvä omatunto ja nöyryys. Rauha säilyy, kun kukaan ei tahdo muuta kuin mitä Herra tahtoo. Jos sydämissä asuu Jeesuksen rauha, ei tee mieli korkeita kurkotella, vaan mielellään tyytyy niihin vaatimattomiin olosuhteisiin, joihin Herra on ihmisen asettanut.

Paavalille mieleinen asia oli ajatella seurakuntaa yhtenä kokonaisuutena, yhtenä ruumiina ja yhtenä henkenä. Ruumiina he olivat aivan kuin osa Kristusta ja henkenä he kaikki kantoivat Kristuksen Hengen leimaa eli olivat Pyhän Hengen johdossa.

Oli tärkeätä, etteivät jäsenet ruvenneet riitelemään toisiaan vastaan ja repimään hajalle Kristuksen ruumista ja että he vaalivat sitä henkeä, jonka olivat kutsumuksensa yhteydessä saaneet.

Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste

Uskon ja kasteen järjestyksestä on tullut erottava tekijä ja riidanaihe. Lapsikasteen kannattajat sanovat, että on sama, milloin usko tulee, ennen kastetta tai sen jälkeen. He sanovat vain, että kun usko tulee, niin ompahan jo valmiiksi kastettu. Raamattu kuitenkin opettaa, että täytyy uskoa ennen kuin kastetaan. Miten ymmärtämätön lapsi voi uskoa?

Kaikkien Isä

Paavali kirjoittaa: "Yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa."(Ef.4:6) Hän vetää kaiken yhteen ja päätyy Jumalaan, joka on kaikkien Isä. Paavali näkee Jumalan kaikessa. Hän on yli kaikkien ja kaikkien kautta kaikissa.

Meidänkin pitäisi nähdä, että Jumala on kaikessa, mitä tapahtuu. Juuri se, että emme näe sitä, on syynä meidän heikkouskoisuuteemme ja epäuskomme. Jos Paavalin lailla näkisimme Jumalan kaikessa ja kaikissa, ei meidän tulisi mieleenkään pyrkiä muuhun kuin Jumalan tahdon tekemiseen. Me rukoilisimme joka päivä: "Herra, johdata minua tänäkin päivänä tekemään yksin sinun tahtosi, olemaan kaikessa sinulle alamainen ja kuuliainen ja pyrkimään kirkastamaan sinun nimeäsi."

Suurin lahja

"Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan."(Ef. 4:7) Suurin lahja, jonka me uudestisyntymisessämme saimme, suurin, jonka syntinen ottaa vastaan, on se, että me saimme syntimme anteeksi. Niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat, ei ole mitään kadotustuomiota. Saamme olla varmoja siitä, ettei meitä tuomita anteeksi annetuista synneistä.

Maan alimpiin paikkoihin

Kristus on astunut alas, maan alimpiin paikkoihin (Ef.4:8-10). Hän astui niin alas, ettei alemmas voitu mennä. Mekin joudumme maan alimpiin paikkoihin syntiemme tähden. Emme olisi sieltä voineet auttaa itseämme ylös. Olimme sellaisessa synnin syvyydessä, että Kristuksen täytyi tulla taivaista meidän kohdallemme ja auttaa meidät ylös.

Paavali näki myös, että hän astui ylös ja vei vankeja saaliinaan syvyydestä kirkkauteen. Eihän tämä ole vielä tapahtunut todellisuudessa, mutta me uskomme, että se tapahtuu kerran ja sen tähden me olemme siitä yhtä varmoja kuin se olisi jo tapahtunut. Nyt me ylistämme Herraa siitä, että hän on koroittanut meidät sinne, missä hän itse elää.