Elämän kärsimyksien salaisuus

[rita4]

[Vihkosesta: Kyynelten aikaan]
Toivo Seppälä

Elämässä on toisinaan niin musertavaa kärsimystä, että selitysyrityksemme osoittautuvat turhiksi. Vaikka kutsuisimme koolle maailman terävimmät filosofit ja oppineimmat teologit, vastaus jäisi silloinkin saamatta.

On salaisuuksia, joiden sinetit murretaan vasta sitten kun Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan.

Kohtalon iskut kohdistuvat meihin ihmisiin erilaisina. Toiset joutuvat verrattain vähän maistamaan kärsimyksen maljasta, mutta toisten täytyy juoda se lähes pohjaan saakka. Jos vain kohtalotoveri olisi oikeutettu puhumaan kovia kokeneelle, silloin voisi käydä, ettei löydy ketään puhekumppania kaikkein onnettomimmalle ihmiselle.

Mahdollisuutemme olla avuksi kärsivälle lisääntyvät, jos olemme itsekin saaneet avun Jumalalta.

Jaak. 1:12-14 [Biblian mukaan]
Autuas on se mies, joka kiusauksen kärsii; sillä koska hän koeteltu on, niin hänen pitää elämän kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka häntä rakastavat. Älkään kenkään sanoko, kuin häntä kiusataan, että hän Jumalalta kiusataan; sillä ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän ketään kiusaa, Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.

1. Piet. 4:1-8
Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä- ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää. Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan. Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden".

[rita4]

Elämässä on toisinaan niin musertavaa kärsimystä, että selitysyrityksemme osoittautuvat turhiksi. Vaikka kutsuisimme koolle maailman terävimmät filosofit ja oppineimmat teologit, vastaus jäisi silloinkin saamatta.

On salaisuuksia, joiden sinetit murretaan vasta sitten kun Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan.

Kohtalon iskut kohdistuvat meihin ihmisiin erilaisina. Toiset joutuvat verrattain vähän maistamaan kärsimyksen maljasta, mutta toisten täytyy juoda se lähes pohjaan saakka. Jos vain kohtalotoveri olisi oikeutettu puhumaan kovia kokeneelle, silloin voisi käydä, ettei löydy ketään puhekumppania kaikkein onnettomimmalle ihmiselle.

Mahdollisuutemme olla avuksi kärsivälle lisääntyvät, jos olemme itsekin saaneet avun Jumalalta.

Katselin näitä jo hiukan vanhempiakin kirjoituksia ja löysin tällaisen johon tahdon jotain itsekin sanoa, jos Herra sanoja antaa sydämelleni, jotta voisin olla rinnalla, välittää, ymmärtää, rohkaistakin kenties.

Kärsimykset! Niinpä, niitä on kaikilla. Toisilla koko ajan ja enemmän, rajumpia, toisilla hiukan ja ei maata kuitenkaan kaatavia, mutta aina ikäviä, toki. Ja joku voi kokea sen toiselle pikkujutun niin voimakkaasti, ettei selviä siitä mitenkään..

Niin, en voi puhua sinun elämästäsi rakas ystäväni koska en tiedä mitä siellä on. Mutta omastani voin hiukan kertoa ja se on ollut todella raskasta elämää.. ihan pikku likasta lähtien. Meikälikkaa ei ole helpolla päästetty elämässä, ei todellakaan. Mutta kiitos Herralle, en ole katkeroitunut.

Mietinkin tässä taas eräänä elämääni ja miten jo silloin lapsena selvisin niistä kaikista asioista mitä kohtasin..Ja kyllä minun pitää sanoa, etten millään olisi voinut selvitä niistä kaikista jo silloin olleista tilanteista ja kohtelusta, jos Jumala ei olisi minua auttanut ja varjellut. Samoin kun -70 luvulla muutin yhteen ensimmäisen mieheni kanssa ja varsinkin avioliittomme viimeiset vuodet, niin on suoranainen ihme, että edes olen tässä teille yhä kirjoittamassa. Mutta tässä olen, enkä muuta voi..

Me olemme ihmisinä, joka ainoa erilailla tuntevia, ajattelevia ja erilailla kestämme eri asioita ja tilanteita, sanomisia, ym.. Siksi usein kuuleekin sanottavan jollekin, että: "Kyllähän nyt sinä sellasen elämän, tai asian kestät ja selviät siitä, kun minäkin siitä selvisin ja sen kestin!" Sanon suoraan, että: on tosi typerää noin ajatella, saati sanoa vaikeuksissa olevalle ihmiselle, koska se toinenhan voi kokea samantapaisen asian huomattavasti voimakkaammin ja vaikeampana kuin se puhuja. Emme ole samanlaisia, onneksi..

Minä aikoinaan, kauan kauan aikaa sitten mietin usein, että: miten juuri minun elämäni olikin sellaista kuin se onkin ja muilla sisaruksillamme oli paljon helpommat olot kotona. Tai miksi juuri sellainen naistenmies, täysi pentu sattui aviomiehekseni.. tai..Kysymyksiä, kysymyksiä.. Joihin ei ole vastausta.

Mutta ei kaikkeen varmasti tarvitsekaan tulla vastauksia, tai ne tulee jos tulee sitten kerran kirkkaudessa. Me vain ihmisinä olemme sellaisia että haluaisimme saada selvyyden, vastauksia, mutta niin ei useinkaan käy.

Sanoisinkin näin, että; "Kiitos Herralle, jos joku pääsee elämässään pienillä murheilla, vastoinkäymisillä!" Ja usko pois, niin sanon tämän sydämestäni, en piikkinä, tai esittäen jotain parempaa, tms..Ei! Koska olen oppinut iloitsemaan, jos joku pääsee helpommalla, tai ei joudu koviin koettelemuksiin, koska kateus toista kohtaan ei kuulu elämääni. Ja se on myöskin syntiä. ja koska olen nähnyt että: Moni murtuu pienenkin taakan alla ja se ei ole kivaa katsella. Tulee itsellekin paha mieli ja haluaisi auttaa, jos vain osaisi, voisi..

Näin juuri, kun itse olemme kärsineet ja saaneet avun Jumalalta, niin silloin meille on annettu ja opetettu miten voi kohdata lähimmäistään ja olla rinnalla, välittää, tukea ja rohkaista, auttaa jaksamaan koetukset ja vaikeudet, pelot, ym..Voimme ainakin rukoilla toisen ja toisten puolesta, ja siinä on jo tosi paljon rakkautta toista kohtaan, kun haluaa viedä ristin juurelle sen toisenkin ihmisen asioineen ja vaikeuksineen,..Tahdommehan tehdä niin?! Jesaja 40

Tämä laulu vielä lopuksi: Kahden maan kansalainen

[rita4]

Olen nyt saanut, enkä niinkään sanoisi, että olisin kuin joutunut näkemään ja kuulemaan, kokemaan tämän elämän vaikeudet ym ja itsekin kokemaan myöskin elämän koko kirjon raadollisuudessaan ja kovuudessaan. Kun ihminen on lyötynä, rikottavana, tai vain muuten ahdistunut ja masentunut. Kun matto vedetään alta ja satuttaa itsensä, niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Tarkoitan fyysisellä näitä saamiamme vaivoja, joille ei näytä löytyvän loppua, kun lisää vaan tulee ja entistä pahempina vain. Ja kun sydän ja mieli niin karskisti ja rakkaudettomasti rikotaan, loukataan, puhuen pahaa ja valhetellen, saaden mustamaalattua toinen muiden silmissä ja mielissäkin. Ja jopa uskovienkin taholta, vaikka juuri toisinpäinhän sen pitäisi olla kaiken järjen mukaan, mutta kun ei oo, niin ei. Ja Piste!

Olen nyt jo pisempäänkin pohtinut elämän raadollisuutta ja kuinkahan kaikki ne ns heikoimmat astiat kestävät sitä? En ole itsekään mikään kovis, mutta jollain tasolla tajuan ja huomaan, että: elämän kaikki vaikeudet, hylkäämiset, viha, rakkaudettomuus, panettelut, joissa ei ole päätä eikä häntää, kunhan on saatu mustamaalattua ja Luultu asioiden menneen ja olevan niin kuin puhutaan, vaikka ei tosissaan edes tiedetä koko totuutta. Tuo luulotauti ja toisen nollaaminen on vienyt jopa uskovat toimimaan juuri siten, josta Raamattukin varoittaa. Näin vain rikotaan sydämiä, unohdetaan heikot ja apua tarvitsevat, sekä ollaan itse olevinaan niin pyhää ja puhdasta, vaikka usein tekisi mieli kysyä, että: "Milloinkas olit viimeksi siellä puhdistuslähteellä vakavin mielin, arkana sekä katuvana?" Mikähän olisi vastaus?

Nooh, joka tapauksessa mielessäni ovat lähinnä kuitenkin nuo vielä uskosta osattomat, jotka luulevat jo olevansa uskovia. Ja sitten kun heidän kanssaan pääsee oikein jutteleen, niin huomaa miten kamalan rikkinäisiä ja tyhjiä, pelokkaitakin he useimmiten ovat, kun ei ole vielä sydämessään sitä Pelastajaa, eikä ole saanut mennä sinne Golgatan verilähteelle kohtaamaan Auttajaansa ja Pelastajaansa Jeesusta Kristusta. Vaan on yhä, joko vain käännynnäinen [uskonnollinen], tai sitten ei ole vielä kuitenkaan joutunut niin kovaan synnintuntoon/synnin hätään, että olisi huolta siitä; missä viettää ikuisuutensa. Silloin me, Herran omat voimme ja saamme olla valona ja suolana, Kristus kirjeenä/tuoksuna heille. Tuoda heille niitä evankeliumin murusia sopivasti, ei liikaa, eikä liian vähänkään, tai pahimmillaan, ei mitään tuoksua, vaan olisi, niinkuin itsekin yhä eläisi maailmassa ja maailman ja sen asiat, tavat, ym vain kiinnostaisi meitä. Toivottavasti ei kellään Herran omalla olisi niin suurta kiinnostusta ja kaipuuta takaisin egyptiinsä; lihapatojen, rikkauksien, tms ääreen. Eihän ole?

Monilla muillakin on aivan varmasti ollut, tai ehkä on juuri parhaillaankin kärsimyksiä, kipuja, sairautta, vihaa, inhoa, loukattu sydän rinnassaan, tms..Kärsimys kun voi tulla ja esiintyä, tuntua elämässämme niin monin eri tavoinkin. Ei siis ole vain jotain yhtä tapaa, tyyliä miten se kärsimys tulee ja koskettaa meitä, vaan jokainen me olemme erilaisia (onneksi) eikä olla kopioita, kloonattujakaan, ei. Vaan meillä jokaisella on kipuraja ja kyky kestää asioita aivan erilainen, kuin jollakin toisella ja siksi varmaankin onkin niin vaikeaa usein ymmärtää toisia kärsiviäkään. Niin ja kun me loukkaannumekin hiukan eri asioista, kuin joku toinen, koska meidän taustamme, kasvatuksemme ja olemmeko olleet hyväksyttyjä, vaiko hylättyjä, kokeneet rakkautta, tai vihaa, ym vaikuttavat niin valtavan paljon kuitenkin siihen; miten me kestämme vaikeuksia ja sairauksia, loukkauksia, hylkäämistä, tai mitä vain kurjaa.. Ja osaammeko, tai tahdommeko edes olla rinnallakulkijana, koittaa edes välittää ja ymmärtää toista kärsivää ihmistä?

Sain tänään postia ja se rohkaisi minua yhä vain enemmän pyrkimään kantaan erästä ihmistä rukouksin ja pyytää viisautta Herraltamme; osata olla lähhimmäisensä, joka oikeesti välittää ja jos ei itse aina ymmärräkään, niin tuoda esille sen; kuka voi häntäkin auttaa ja ymmärtää. Sitten kohtasin erään ihmisen lenkilläni niin ihmeellisesti, että siinä täytyi olla Jumalan käsi mukana vaikuttamassa, jotta sain kohdata hänet. En kerro kuitenkaan miten se tapahtui, koska se ei ole niin tärkeää, kuin se on, miten tuo ihminen oli kuin kuiva pesusieni, joka aivan imi evankeliumin tuoksua sieraimiinsa ja oli kuin pieni lapsi siitä pois lähtiessään jatkaessaan matkaansa. Piti oikein kiittää ja ylistää, kun rinnassani oli niin syvä kiitollisuus Isälle, kun siellä ulkona heti omaa matkani jatkaessani kiittelin Herraa, kuinka ihmeelliset ovat Hänen tekonsa ja aikataulunsakin ym!

Kun ottaa huomioon mistä ns lähtökohdista olin lähtenyt sille lenkille ja mieli on enemmän kuin maassa ja kaikki tuntui vastustavan, jopa oma jaksamiseni ja kärsivällisyytenkin oli loppua ja sitten.. Ei meinannut tulla kiitoksestani loppua, oli se niin lohduttavaa ja rohkaisevaakin ja kun sydämeni haluaa olla rinnalla ja olla kiinnostunut oikeestikin ihmisestä ja heidän taustoistaan, elämästään, jne.. Kuinka paljon onkaan kärsimystä ja surua ym ihmisillä, ja kuka jaksaa, haluaa pysähtyä kuuntelemaan, välittää, eikä aina vain kaikessa ajattele omaa mukavuusaluettaan, tai jopa ylpeästi vain ohita kärsivää lähimmäistään.

Uskon, että on paljon kärsimyksissä olevia ihmisiä, jotka kaipaavat lähimmäistä, kuuntelijaa, tsemppaajaa, rinnallakulkijaa ja meitä Jeesuksen seuraajia tarvitaan tässä ajassa, jos vain tahdomme panna pois kaiken negatiivisuuden ja antaa anteeksi, unohtaa ja tehdä Yhdessä työtä Herran elopelloillakin! Tahdommehan?

Ap. t. 17:
26 Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
28 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'.

29 Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.
30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
31 Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."

Kol. 3:
8 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.

11 Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.
12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
15 Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.
17 Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

1. Piet. 3:
12 Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan."
13 Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään?

14 Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. "Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö",
15 vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,
16 pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat.
17 Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.

Nämä laulut vielä lopuksi; 10 - Heimo Enbuska - Vahvista ystävää

1 - Leo Louhivaara - Ristin muotoinen rakkaus