Jos sinä olet tällä hetkellä epätoivon myrskyssä, niin...

[rita4]

Kun lentokoneen ohjaaja lentää niin huonoissa sääolosuhteissa, ettei hän näe maata eikä edes horisonttia, hän kadottaa suunnistuskykynsä, itse asiassa ohjauskykynsä. Hänellä on tuntemuksensa koneen suunnasta, mutta tuntemukset ovat epäluotettavia. Lentäjä ei voi olla varma siitäkään, onko kone lievässä nousussa tai lievässä laskussa.

Sen jälkeen kun ohjaaja on menettänyt suunnistuskykynsä, hänen ainoa mahdollisuutensa on luottaa enemmän koneen ohjaamossa oleviin mittareihin kuin omiin tuntemuksiinsa. Sen tähden tulevien lentäjien kouluttajat vaativat, että heidän oppilaansa opettelevat myös koneen ohjaamista pelkästään mittarien avulla.

Tällaisille tilanteille on olemassa hengelliset vastineensa. Olen itse kokenut sen. Toukokuussa 1997 minun matkani kulki ankaraan hengelliseen myrskyyn.

Yksityiskohtia on liian paljon, mutta oleellisinta myrskyni luonteessa oli se, että jouduin uskon kriisiin. Jouduin epäilyksen myrskyyn jolla oli sellainen voima, etten ole koskaan aikaisemmin mitään vastaavaa kokenut. Jumala, jonka olin tuntenut lapsuudestani saakka ja jota olin aina rakastanut, katosi näkyvistäni. En kyennyt näkemään häntä missään. Sieluuni laskeutui syvä pimeys ja pelon tuulenpuuskat heittelivät minua. Toivottomuuden ilmavirrat olivat väkivaltaisia. En tiennyt mikä tie johti ylös ja mikä tie johti alas. Olin menettänyt hengellisen suunnistuskykyni.

Aluksi jouduin paniikkiin. Säntäilin sinne tänne yrittäen epätoivoisesti selviytyä. Lopulta eräänä päivänä mieleeni nousi ajatus: ”Jon, lennä mittareiden avulla. Sitä varten ne ovat olemassa. Lakkaa luottamasta omiin havaintoihisi ja tuntemuksiisi. Luota siihen, mitä mittarit kertovat.”

Niinä vuosina, jotka olin elänyt ennen tätä kokemusta, Jumala oli monin tavoin auttanut minua luottamaan sanaansa ja olin huomannut, että Jumalan sana piti aina paikkansa. Tuossa hengellisessä hirmumyrskyssä, missä kaikki näytti epävarmalta, minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Saatoin luottaa tuntemuksiini, jotka epäilyttivät itseänikin – tai luottaa Jumalan sanaan.

Koska epäilykseni myrsky painoi minua yhä syvemmälle epävarmuuteen ja hengelliseen pimeyteen ja koska Jumalan sana oli ennen antanut minulle toivoa ja valoa, päätin ohjata elämääni Raamatun ”mittareiden” avulla kunnes ne mahdollisesti osoittautuisivat viallisiksi.

Se oli kovaa. Ja se oli pelottavaa. Monesti minua halutti heittää mittarit menemään ja jatkaa matkaa käyttäen aistejani päätelläkseni, mikä oli totta, mikä ei.

Mutta minulla oli tarpeeksi kokemusta ja tunsin Raamattua riittävästi tietääkseni, mihin aistit ja omat tuntemukset voivat ihmisen johtaa. Siksi jatkoin Raamatun lukemista, rukoilin ja kävin raamattupiirissä. Avasin sydämeni luotettaville ystäville ja kävin kahdenkeskisiä keskusteluja sielunhoitajan kanssa.

Pitkän pimeyden jakson jälkeen Jumala läpäisi valollaan pilvet. En koskaan unohda sitä päivää. Haluaisin kertoa siitä enemmän, mutta se tekisi tästä kirjoituksesta liian pitkän. Ja koska Jumalan työtavat ja toimintanopeus vaihtelevat meidän kunkin kohdalla, voi olla parempikin, että sinä tiedät vain tämän: Jumala tyynnytti myrskyn. Se ei tapahtunut silmänräpäyksessä. Mutta kun elämän aurinko alkoi hiljalleen paistaa pilvien läpi, myrsky vähitellen laantui ja lopulta taivas ylläni oli sininen ja saatoin ”lentää” kirkkaassa säässä.

Jumalan sana osoittautui oikeaksi ja erityisesti hänen lupauksensa osoittautuivat luotettaviksi mittareiksi, vaikka epäilinkin niitä silloin, kun olin keskellä myrskyä . En tuhoutunut.

Itse asiassa tuo elämänvaihe opetti minulle enemmän kuin mikään aikaisemmin eletty ja koettu elämän jakso siitä, mitä Paavali tarkoitti kun hän kirjoitti: ”sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.” (2. Kor. 5:7).

Hengellinen myrsky, johon jouduin, opetti juuri tätä asiaa. Siksi kiitän nyt kokemastani kauheudesta, sillä niin arvokasta on se, minkä Raamatusta opin.

Jeesus tietää, mitä pimeä myrsky on. Hänen myrskynsä Getsemanesta Golgatalle olivat suunnattoman paljon rajumpia kuin mitä sinä ja minä voimme pahimmillaankaan kokea. Ja hän kävi näihin myrskyihin vapaaehtoisesti, meidän puolestamme, niin että meille avautuisi ulospääsy omista myrskyistämme – ja ennen muuta siitä äärimmäisestä myrskystä, jonka Jumalan viha aiheuttaa syntiemme tähden.

Jeesus tuli pelastamaan. Myrsky murskasi hänet, että meidän myrskymme eivät murskaisi meitä.

Jos sinä tällä hetkellä ”lennät” epätoivon myrskyssä näkemättä mitään, muista, että omat tuntemuksesi, niin todellisilta kuin ne vaikuttavatkin, ovat epäluotettavia. Ihmisenä, joka on koetellut Jumalan mittareita ja lentänyt mittareiden avulla useissa myrskyissä, voin sanoa: Lennä mittareilla, jotka Jumala on antanut, lennä mittareiden varassa. Se, mitä Jumalan sana ja Jumalan lupaukset ilmoittavat, on varmaa ja luottamuksen arvoista.

Jon Bloom
(Suom. POM)

[rita4]

Kun lentokoneen ohjaaja lentää niin huonoissa sääolosuhteissa, ettei hän näe maata eikä edes horisonttia, hän kadottaa suunnistuskykynsä, itse asiassa ohjauskykynsä. Hänellä on tuntemuksensa koneen suunnasta, mutta tuntemukset ovat epäluotettavia. Lentäjä ei voi olla varma siitäkään, onko kone lievässä nousussa tai lievässä laskussa.

Sen jälkeen kun ohjaaja on menettänyt suunnistuskykynsä, hänen ainoa mahdollisuutensa on luottaa enemmän koneen ohjaamossa oleviin mittareihin kuin omiin tuntemuksiinsa. Sen tähden tulevien lentäjien kouluttajat vaativat, että heidän oppilaansa opettelevat myös koneen ohjaamista pelkästään mittarien avulla.

Tällaisille tilanteille on olemassa hengelliset vastineensa.

Tässäpä on tärkeää asiaa jokaiselle, jonka elämää on kohdannut jonkinasteinen suru, murhe, kipu, masennus, epätoivo, tms..Sitä voi tulla elämäämme vaikka ja minkälaista tuskaa, epätoivoa, pettymyksiä, ja joskus se saattaa viedä kuin pois kurssilta, jos ei ole kiinnittänyt sydäntään Jumalan Sanaan sekä rukoukseen. Raamatun Sana, sekä kyky/halu rukoilla, huutaa avukseen Pelastajaansa, Auttajaansa ovat ykkös asioita jokaisen uskovan elämässä. Mutta, miten Herran omina me liian usein toimimmekaan? Emme rukoile, emme huuda Jeesusta antamaan voimaa jaksaa, kestää, sekä auttaan meitä siinä tilanteessamme, ettemme ihan vaipuisi epätäivoon. Tai; emme halua lukea Sanaa, koska koemme, niin tai paremminkin uskomme visuhousua, ettei Raamatun lukeminen auta yhtään tilanteessamme. Voiih; kun me ei kuunneltais sen valheita aina.. Niinpä!

Meidänkin elämässämme voi olla niitä aikoja, jolloin olemme aivan kuin paksussa sumussa ja silloin emme pysty näkemään eteenpäin, koska elämän tuoma sumu peittää näkyvyyden ja ollaan kuin tuuliajolla, emmekä pystykään kokemaan tai näkemään Herramme läsnäoloa elämässämme, vaan taivas on kuin hiljaa eikä mistäänpäin tule apuja tilanteesemme, tuskaamme.. Ja jos emme silloin turvaudu rukoukseen, sekä tutki Jumalan Sanaa ja mieluimmin sitäkin vielä rukouksen hengessä jos mahdollista. Niin kyllä onkin tosi pimeää, tuskaisaa, jopa pelottavaa ja ahdistavaa elämämme silloin. Uskomme on silloin tosi kovalla koetuksella.

Joskus Herrakin voi koetella meitä sekä uskoamme, kuin nähdäkseen; mihin sydämemme on rakastunut, kiinnittynyt. Sillä... niin meillä voi olla niitä ns salaisia, pimeitäkin pisteitä, jotka ovat meille tulleet tärkeämmiksi, kuin Jeesus ja hänen työnsä tekeminen. Jollakin se voi olla vaikka lapset, puoliso, työ, urheilu, tms.. Siis mikä tahansa. Mutta olipa se sitten mikä tahansa, jonka tajuamme selaiseksi, joka menee Herramme edelle elämäsäsmme, niin silloin ja juuri silloin Jeesus voikin sallia elämäämme koetuksen, jossa meidän on tehtävä itsellemme ennen kaikkea selväksi se asia, että: Mikä ja kuka onkaan meille se Tärkein ja Rakkain ihminen, Jumalako?, tai mikä asia on elämässämme korvaamattomin?

Puhun nyt siis kokemuksesta, enkä vain luulottele jotain tietäväni asiasta, vaan: tiedän miltä tuntuu, kun se; mikä oli rakkainta, tärkeintä elämässäni on laitettu kuin koetukselle ja minun on täytynyt valita; pidänkö kiinni siitä, mitä oli, vain suostunko luopumaan, luovuttamaan ja jättämään asian, ihmiset vain yksin Herran hoitoon, sekä tahtonsa alle, johdatukseensa? Minulle on aina olleet omat lapseni kaikki kaikessa ja niistä kuin irti päästäminen, ottamalla ja laittamalla Jeesus Kristus tärkkeämmäksi ja rakkaammaksi on ollut todella kova koetus ja elämänkoulu. Mutta,.. niin pikku hiljaa alan jo suostua, nöyrtyä tahtoonsa, kuolla itselleni ja yhä vain enemmän pyytää Jumalan voimaa sekä viisautta, johdatusta, apuaan, ym elämääni.

Se on ollut raskas ja kova koulu, mutta hassua kyllä, nyt jo alan ymmärtää pikku hiljaa myöskin sen; miten arvokasta ja tärkeää onkaan laittaa Jeesus sydämessään, elämässään, asioissaan tärkeimmälle, ja rakkaimpien asioiden paikalle. Ja kun suhde Herraan Jeesukseen vahvistuu, lähenee, tulee se rakkaussuhde häneen, niin uskon näin, vaikka en edelleenkään näe, niin; jossain vaiheessa kaikki lapsenikin tulevat vielä uskoon ja ymmärtävät äidin merkityksen ja äidin uskon merkityksen!

Ja kun he loukkaavat minua, toimivat, puhuvat sopimattomasti, tms, niin yhä nopeammin alan päästä kiukustani ja surustani ylitse, kun huudan heti hiljaa sydämessäni; Jeesustani auttamaan, sekä antamaan heille anteeksi, sekä antamaan minulle voimia päästä taas pahan mielen jälkeen eteenpäin. Vaikka tänään oli kyllä jo sellainen päivä, että; aattelin miten kovan hinnan olenkaan joutunut ja joudun maksamaan erotessani lasteni isästä, jonka jälkeen he nollasivat minut äitinään ja myöskin uskoni tähden. Se tuska mitä he tekee ja puhuu, ym raateli sydäntäni, kuin ois puukolla laitettu sydän irti rinnastani. Mutta tässä hetkessä kuitenkin olen kiitollinen Isälle, joka lohdutti minua Henkensä kautta ja antoi voimia antaa anteeksi, unohtaa, siunata, jne.. Kiitos Jeesus rakkaudestasi minuakin kurjaa ja vajavaista, usein niin raadollistakin lastasi kohtaan!

Turvatkaamme joka hetki Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja huudetaan häntä avuksemme, antamaan voimia jaksaa, kestää, mennä eteenpäin hänen seurassaan kulkien, tuli elämäämme sitten mitä tahansa ja pyydetään taivaallista valoa, voimaa, viisauttaan, jotta meidän kompassimme olisi kaikessa Raamatun Sanan valo, apu, lohdutus! Tämä maailma katoaa ja sen muoto, mutta Jumalan rakkaus, armo, sekä anteeksiantamus pysyy ja kestää ainiaan; Hän armahtaa ja auttaa, ymmärtää lastaan!! Halleluja!

Pidä minusta kiinni Matti ja Teppo