Onnistu nöyryydessä

[rita4]

William Law

Nöyryys on sielun ja arkisen elämän pyhyyttä. Nöyryys on kaikkien nuhteettomien ominaisuuksien ja hyvien töiden perusta ja selkänoja. Se on kaikkien pyhien kokemusten valvoja sekä turva. Suosittelen, että otat nöyryyden päivittäisen jumalayhteytesi aiheeksi ja toivot vilpittömästi, että et pidä yhtäkään päivää vaarattomana tai onnistuvasti päättyvänä, jos et jo varhain ole nöyrtynyt Jumalan edessä ja pyytänyt Häntä viemään itseäsi läpi tuon päivän sovittamalla mielesi lempeään ja taipuisaan suhtaumistapaan.

Nöyryys ei ole sitä, että ihmisellä on huonompi käsitys itsestänsä kuin on oikein eikä se ole itsensä sijoittamista alemmaksi kuin ansaitsee. Vaan niin kuin kaikki hyvät ominaisuudet perustuvat totuuteen, niin myös nöyryys perustuu toden ja oikeuden mukaiseen käsitykseen omasta heikkoudesta, kykenemättömyydestä ja syntisyydestä. Se, joka oikein tuntee ja elää tässä tilansa tuntemuksessa, elää nöyryydessä.

Meidän tulee harjoittaa nöyryyttä kuin vasta-alkaja, jonka on opittava kaikki, jonka voi oppia vain vähän kerrallaan ja hyvin suurella vaivalla. Meidän on ymmärrettävä, että opittavanamme ei ole ainoastaan nöyryys. On opittava myös suostumaan ja tyytymään siihen, että etenemme koko aikamme sen oppimisessa. Ponnistellen pitemmälle ja harjoittaen joka päivä nöyryyttä palvelemme Jumalaa.

Jotta voisit alkaa ja päästä liikkeelle käytännössä nöyryyden elämäntavassa, on välttämätöntä, että otat todesta sen, että sinä olet ylpeä, että olet koko elämäsi ajan ollut enemmän tai vähemmän ylpeyden tartunnan alainen. Sinun tulisi myös uskoa, että se on sinun suurin heikkoutesi, että sydämesi on eniten sen vallan alla, niin että tämä ylpeys varastaa sinua koko ajan, niin että sinulla on syytä seurata sen toimia ja odottaa, että se käy käsiksi kaikkiin toimiisi.

Ei ole olemassa toista vääryyttä, joka olisi syvemmin juurtunut olemukseemme kuin ylpeys eikä ole mitään muuta, joka saisi niin paljon ravintoa itselleen kuin ylpeys, melkein kaikesta siitä mitä teemme tai ajattelemme. Maailmassa on tuskin mitään, mitä haluamme tai käytämme, tai mitään toimintaa tai velvollisuutta, johon ylpeys ei löytäisi jotakin keinoa tai toista, jolla se tarttuu siihen. Riippumatta siitä, milloin tahdomme antautua Jumalalle, me emme voi olla mistään sen varmempia kuin siitä, että meillä on tosi paljon ylpeyttä, josta tehdä parannusta.

Jos havaitset, että sinä olet mielessäsi eri mieltä tästä eikä tämä sovi sinun mielipiteeksi, etkä halua olla yksi niistä, jotka tahtovat parantua ylpeydestä, voit olla yhtä varma kuin jos taivaan enkeli puhuisi sinulle, että sinulla ei ole vain paljon, vaan että sinulla on kaikki nöyryys vielä kadoksissa. Kellään ihmisellä ei voi olla sen suurempaa todistettua ylpeyttä kuin sillä, joka ajattelee, että hän on kyllin nöyrä. Se, joka ajattelee rakastavansa Jumalaa riittävästi, osoittaa olevansa täysin vieras tälle pyhälle intohimolle. Niinpä se, joka ajattelee, että hänellä on riittävästi nöyryyttä, osoittaa, että ei ole edes todellisen nöyryyden harjoittamisen aloittelija.

[rita4]

Jotta voisit alkaa ja päästä liikkeelle käytännössä nöyryyden elämäntavassa, on välttämätöntä, että otat todesta sen, että sinä olet ylpeä, että olet koko elämäsi ajan ollut enemmän tai vähemmän ylpeyden tartunnan alainen. Sinun tulisi myös uskoa, että se on sinun suurin heikkoutesi, että sydämesi on eniten sen vallan alla, niin että tämä ylpeys varastaa sinua koko ajan, niin että sinulla on syytä seurata sen toimia ja odottaa, että se käy käsiksi kaikkiin toimiisi.

Ei ole olemassa toista vääryyttä, joka olisi syvemmin juurtunut olemukseemme kuin ylpeys eikä ole mitään muuta, joka saisi niin paljon ravintoa itselleen kuin ylpeys, melkein kaikesta siitä mitä teemme tai ajattelemme. Maailmassa on tuskin mitään, mitä haluamme tai käytämme, tai mitään toimintaa tai velvollisuutta, johon ylpeys ei löytäisi jotakin keinoa tai toista, jolla se tarttuu siihen. Riippumatta siitä, milloin tahdomme antautua Jumalalle, me emme voi olla mistään sen varmempia kuin siitä, että meillä on tosi paljon ylpeyttä, josta tehdä parannusta.

Oletko sinä rakas kanssamatkaajani kovinkaan usein pysähtynyt miettimään sitä, että: oletko sinä ylpeä, vai oletko sittenkin nöyrä.

Minä ainakin pysähdyin miettiin omaa uskonelämääni ja samalla sydämeni tilaa, niin Herran Jumalan edessä, kuin myöskin ihmisten edessä olevana.

Haluaako Herra laittaakin meidät, omansa miettimään sydämiemme tilaa tälläkin osa-alueella? Näin uskon olevan. Koska me niin kovinkin helposti, minä ainakin tunnustan ajattelevani; ettenhän minä nyt ole ylpeä, mutta se ja se uskova on hyvin ylpeä.. Apuvaa! Näen ylpeyttä vain toisissa, mutta en itsessäni.. Voinko siis rauhoittaa mieleni oman ajatteluni myötä ja uskoa, etten ole ylpeä, vaan olen nöyrä, alistuvainen Isän tahdolle, tuli mitä sitten tuleekin..eteeni, elämääni? Mitenkähän se nyt onkaan..?

Tämä seuraava Raamatunpaikka nousi mieleeni, ja on varmasti tuttu meille kaikille Raamattua lukeville, kuunteleville;

Room. 11:20
16 Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.
17 Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta,
18 niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.

19 Sinä kaiketi sanonet: "Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin".
20 Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää.
21 Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.

22 Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.
23 Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen.

24 Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!
25 Sillä minä en tahdo, veljet-ettette olisi oman viisautenne varassa-pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus-hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
26 ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
27 Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."

Tästä näemme miten meitä pakanoita verrataan, tai siis meistä puhutaan, miten meidätkin on oksastettu jaloon öljypuuhun, niin kuin Israelkin on.. Mutta samalla meitä varoitetaan ylpeilemästä siitä, että saamme olla oksastettuina siihen jaloon öljypuuhun, joka on Jeesus Kristus. Niin, kuinka helposti tuo salakavala ylpeydenhenki, mieli valtaakaan sydämemme, jos vain emme ole nöyrällä ja aralla paikalla Herramme edessä, veren pesussaan päivittäin.. On suurta armoa, että olemme saaneet tulla oksastetuiksi.. mekin, minä ja sinä, siihen jaloon öljypuuhun ja sen pitäisi laittaa meidät itsekunkin nöyrälle paikalle, siinä, kuinka ihana osa meille onkaan suotu ja annettu.

Osaammeko kuitenkaan arvostaa, ymmärtää sitä tai sen ihanuutta.. jolloin tulee halu mennä ristin juurelle jutteleen asiasta Herran Jeesuksenkin kanssa ja pyytää Pyhää Henkeä näyttämään minulle totuuden itsestäni, ei niinkään muista, vaan ja Vain itsestäni; Mikä on Totuus; Olenko sittenkin Herran silmissä: Ylpeä??! Tätä mietin?

Tämä psalmi on jotenin vain niin ihana; Ps. 131:1-3
Matkalaulu; Daavidin virsi. Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät. Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa. Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti.

Ja lopuksi tahdon laittaa vielä toisenkin psalmin meille ja itsellenikin; opiksi ja mietintämyssyni alle ..

Psalmi 101:
1 Daavidin virsi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan.
2 Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä.
3 En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua.
4 Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.
5 Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä.
6 Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä; joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani.

Tämä video tuli aivan yllättäen eteeni ja ajattelisin ettei se ollut vain sattumaa, vaan että: Herra tahtoo minun sen laittavan tähän myöskin; kun jo muutenkin tunsin heikoutta sanoa yhtään mitään koko aiheesta, mutta nyt haluan uskoa että Herra haluaa laitttaa meitä omiaan miettimään omaa sydäntämme ja motiivejamme, ym.. Ei olla hurskastelevia, ylpeitä, muka parempia, tms, vaan niitä, jotka tahtovat elää nöyryydessä, pieninä Herramme palvelijoina..

Mittaa armoa armon päälle
30.5.2021

Kotiraamis
Arvioidessasi ihmisiä käytä samaa mittaa, jolla toivoisit itseäsi arvioitavan.

Sananlaskuissa on meille vakava varoitus: ”Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan, väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.” (Snl. 6;16-19)

Älä siis ole ylimielinen ihmisiä kohtaan äläkä ole ylpeä, edes salaisesti ajatuksissasi. Älä vähättele ketään ihmistä hänen koulutuksensa, ammatin, minkään fyysisen tai muun ominaisuuden perusteella. Älä pidä itseäsi parempana kuin muut esimerkiksi Raamatun tuntemuksesi tai hengellisten kokemuksiesi perusteella. (1.Kor.1;26-31, Jaak.2;1-5)

Herra ei siedä ylimielistä käytöstä. Hän suree ja itse asiassa ”voi huonosti” nähdessään lastensa kohtelevan toisiaan epäkunnioittavasti. Paavali kehotti Rooman uskovia:”Kilpailkaa toinen toisenne kunnioittamisessa.” Filippiläisille hän kirjoitti, että näiden tuli pitää nöyryydessä toista ihmistä parempana kuin itseä. (Psalmi 101;5-6, Room.12;10, Fil.2;3)

Meidän on hyvä muistaa, että kaikki mitä meillä on, on lahjaa Jumalalta. Meillä ei ole mitään ylpeilemistä mistään. Myös ajatusten tulisi olla Herran mielen mukaisia! Joskus saattaisi olla syytä myös tarkistaa motiivejamme. Nimittäin teot voivat olla oikeita, mutta motiivit vääriä. Hyvän tekemisen taustalla ei saa olla esimerkiksi turhan kunnian pyytäminen itselle.

Jeesus opetti vuorisaarnassaan muun muassa seuraavaa: Olkaa armahtavaisia, laupeutta minä tahdon enkä uhria, autuaita ovat hiljaist ja nöyrät, millä te mittaatte, sillä teille mitataan, ota malka omasta silmästäsi, älkää tuomitko…(Matt.luvut 5-7)

MITTAA ARMON MITALLA

Jeesuksen lisäksi myös Paavali muistutti uskovia:”Älkää tuomitko!” (Room.2;1)

Jeesus puhui anteeksiantamisesta ja armahtavaisuudesta vertauksessaan palvelijasta, joka sai kuninkaalta anteeksi valtavan velan, mutta oli armoton omalle velalliselleen. Jeesus sanoi:”Olkaa armahtavaiset niin kuin teidän taivaallinen isänne armahtavainen on.” (Matt.18;23-35, Luuk.6;36)

Mittaa armoa armon päälle. Julista armahdusta. Älä käytä tuomion mittaa, sillä sen käyttö kuuluu vain Herralle. (Joh.1;16, Gal.6;4-5, Room.14;12-13)

Ihmiset mittaavat sinua samalla mitalla, millä sinä mittaat heitä. Jos esimerkiksi tuomitset toisia Jumalan lapsia ”harhaoppisiksi”, he tuomitsevat todennäköisesti sinut samalla mitalla. Ole siis varovainen arvioissasi. Ole armahtavainen ja laupias, niin sinulle ollaan armahtavaisia. (Jaak.2;12-13)

Lähde: Kirkkoraamattu 1933/38