Raamatussa kristityn vaellus yhdistetään toistuvasti siihen voittoon, jonka Jeesus sai kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Ristintyön vaikutus on kokonaisvaltainen. Se kattaa koko elämän. Se tuo arjen kipuun sanoman voimasta ja yltäkylläisyydestä.
Kristitty on ihminen, joka on saanut uuden kansalaisuuden Kristuksen kautta. Hän joutuu kyllä kohtaamaan ahdistusta ja kiusauksia, mutta Vapahtajan työn tähden hänellä on mahdollisuus selvitä niistä voittajana.
Jotenkin tämä alkoi puhutella minua ja olen miettinyt elämääni ja jaksamistani, kun ei vaan oikein taho jaksaa, vaikka varmanakin pitäisi vain kestää ja jaksaa. Kivut vaivaavat ja vievät kyvyn liikkua, sekä yöunetkin. Ja kuinka sielunvihollinenkin osaa silloin olla aktiivisena kun edes ajatteleekin rukoukseen menoa. Niinpä niin?!
Eilen huomasin ajattelevani sitä, että millaistahan on sitten se elämä siellä taivaassa? Se tuntuu niin etäiseltä, kaukaiselta asialta kuitenkin ja toisaalta jo sydän kaipaa päästä kotiin ja lepoonkin, näkemään Jeesus Kristus kasvoista kasvoihin sekä elämään siellä, missä
ei enää ole näitä kamalia kipuja ja masennusta, surua, yksinäisyyttä, pilkkaa, vainoakin uskon tähden ym..
Ylösnousemusvoima! Sitä tulee nykyään aika useinkin ajateltua, ja isoasiskoani varsinkin taas usein ikävöin kerran sielllä kirkkaudessa nähdä..Hän ymmärsi mua outoa. Koetustahan tämä elämä on ja kärsimystäkin, vaikkei sellaista kärsimystä koskaan kuitenkaan minkä itse Herramme Jeesus Kristus suostui vapaaehtoisesti kärsimään puolestamme, että meillä Hänen omillaan on mahdollisuus päästä perillekin asti taivaan kotiin ja saada synnit anteeksi. Kiitos siitä Herrallemme!
Hepr. 12:
1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. 
Mä rakastan tätä Raamatunkohtaa, koka se oli se, josta aikoinaan uskoontultuani tajusin, että se mitä sain nuorena nähdä; Jeesuksen paluusta noutamaan omiaan, ei ollutkaan vain minun untani, vaan se löytyi ja löytyy Raamatustakin ja on siis totisinta totta, Halleluja! Amen!
1. Tess. 4:
14 Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
18 Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.Boanerges - 05 Jeesus saapuu voittamaanBoanerges - 11 Tiimalasi