Myrskyn silmässä olet turvassa

[rita4]

21.5.2026 08:53 (päivitetty: 8:09)

Teuvo V. Riikonen
Kirjoittaja on kirjailija ja pappi, joka toimii Parikanniemisäätiön toiminnanjohtajana.
--------------------------------------------
Myrskyn voima on valtava. Kun se osuu kohdalle, se kaataa, tuhoaa ja pelottaa. Se koettelee perustuksia, repii ja riuhtoo. Sateetkaan eivät tule vain ulkonaisesti, vaan myös sisältäpäin, itkuina. Petymme ihmisiin ja epäilemme Jumalaa, maineemme menee, sairaus iskee puun takaa, ja häpeä täyttää mielen. Myrskyt ravistelevat meitä sydänjuuria myöten.

Myrsky voi tulla kenen tahansa elämään. Ja tuleekin. Ihminen suunnittelee, päättää, ratkaisee ja hallitsee. Tai ainakin luulee tekevänsä niin. Ihminen tekee innovaatioita, tunkeutuu mikro- ja makrokosmokseen ja saavuttaa maailman lakipisteet. Sitten tuuli yltyy, ja hetkessä kaikki on muuttunut.

|Ahdingosta nouseva rukous on merkki, että Jumala tekee työtään.

Kaikki elämän myrskyt ja niihin joutuminen luovat kuitenkin puitteet uusille mahdollisuuksille. Myrskyyn joutunut saa pudota häntä etsivän Jumalan käsiin. Silloin ahdingosta nouseva rukous on merkki, että Jumala tekee työtään. Myrskyn silmässäkin hän on läsnä, vaikka sitä ei sillä hetkellä näe tai koe.

Myrskyn silmällä tarkoitetaan hirmumyrskyn keskelle muodostuvaa tyyntä ja pilvetöntä aluetta, jota kiertävässä reunavallissa tuuli, sade ja ukkonen ovat kovimmillaan. Saman ilmiön voi nähdä, kun hämmentää lusikalla kahvia kupissa. Syntyvien pyörteiden keskellä liike on hyvin vähäistä. Myrskyn keskellä voi siis olla hiljaista.

Evankeliumeissa kerrotaan, kuinka Jeesus ja opetuslapset joutuivat järvellä myrskyyn, mutta Jeesus vain nukkui. Silloin opetuslapset herättivät hänet ja pyysivät: ”Pelasta meidät!” Jeesus nuhteli ensin opetuslapsia heidän vähäuskoisuudestaan, minkä jälkeen hän nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyyntä.

Mitä Jeesus haluaa meille tällä opettaa? Hän haluaa meidän luottavan, että hän on mukana kaikissa elämämme myrskyissä. Myös myrskyn silmässä. Siinä kaikki.

Kristillinen kirkko on ollut myrskyssä 2000 vuotta, ja sille on julistettu kuolinkelloja yhtä kauan. Silti se seisoo tänäänkin kaiken keskellä jykevänä. Risti seisoo yhä ylimpänä, ja siksi Kristuksen kirkko kestää kaikki myrskyt.
Juuri silloin, kun ajattelet omassa myrskyssäsi, ettet enää jaksa, sinua kannetaan. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattelevat iankaikkiset käsivarret. Kun myrsky kohdallasi on kovimmillaan, saat huomata, että rauha annetaan taistelujen keskellä. Myrskyn silmässä olet ihan turvassa.

Parikanniemen Kontti -lehden pääkirjoitus, julkaistu toukokuussa 2026

[rita4]

Myrskyn voima on valtava. Kun se osuu kohdalle, se kaataa, tuhoaa ja pelottaa. Se koettelee perustuksia, repii ja riuhtoo. Sateetkaan eivät tule vain ulkonaisesti, vaan myös sisältäpäin, itkuina. Petymme ihmisiin ja epäilemme Jumalaa, maineemme menee, sairaus iskee puun takaa, ja häpeä täyttää mielen. Myrskyt ravistelevat meitä sydänjuuria myöten.

Myrsky voi tulla kenen tahansa elämään. Ja tuleekin. Ihminen suunnittelee, päättää, ratkaisee ja hallitsee. Tai ainakin luulee tekevänsä niin.

Otampa tuosta jotakin, koska se on niin tutun kuuloista ja todellistakin.. hyvinkin monille, näin uskoisin, vaikka sitä ei kovinkaan helposti edes tunnustaisikaan. Kun myrsky iskee, niin sehän iskee useimmiten tuhotakseen jotakin edes jonkinverran.. Ja se on varmastikin aivan sama, oletko uskossa vaiko et, niin niitä eri asteisia myrskyjä vain tahtoo tulla elämäämme, halusimmepa niitä sitten tai emme. Ja kukapa nyt edes haluaisi olla myrskyn silmässä.? Ei kukaan. Vaan siinä ihanassa tyvenessä, rauhassa ja levosti käsin elää tätä elämänsä matkaa..

Jes. 41:
10 Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.

11 Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan; tyhjiin raukeavat ja hukkuvat, jotka sinun kanssasi riitelevät.
12 Hakemallakaan et löydä niitä, jotka sinua vastaan taistelivat; tyhjiin raukeavat ja lopun saavat, jotka sinun kanssasi sotivat.

13 Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua".
14 Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä.

15 Katso, minä panen sinut raastavaksi puimaäkeeksi, uudeksi, monihampaiseksi. Sinä puit ja rouhennat vuoret, muutat kukkulat akanoiksi;
16 sinä ne viskaat, ja tuuli ne vie ja myrsky ne hajottaa. Mutta sinä iloitset Herrassa, Israelin Pyhä on sinun kerskauksesi.

Se, mikä tästä Raamatun paikasta kuin nousi sydämelleni on se, että: kun se myrsky tulee.. joko varoittamatta, tai jo kuin ennusmerkkejään antaen elämääsi, niin siloin meiltä kysytään luottamustamme Herraamme, ja sitä että; "Luotammeko tai uskommeko, että Hän tietää missä myrskyssä me olemme ja sekin, että: 'tuleeko Hän auttamaan, tyynnyttämään myrskymme?'"

Kun me tahdomme elää lähellä Herraamme, sekä Hänen tahtoaankin noudattaen, elää niin, että; "Tahdomme olla Hänelle kuuliaisia, nöyriä, ja, että: Hänen avullaan voimme olla vastaamatta pahaa pahalla.. nyt noin niinku esimerkkinä, niin se jo voi saada aikaan ihan jopa myrskyn elämäämme, kun uskoamme koetellaan, tai halveksitaan?! " Nyt tuleekin iso kysymysmerkki siihen kohtaan, että; Kestämmekö? Pääsemmekö siitä Herramme avulla vapauteenkin, niin ettemme lähde anteleen takaisin, toisen esim. solvaamista, tai uskomme aliarvioimista, tai jopa kykyämme elää elämäämme niin että välitämme toinen toisestamme rakkauden sitein, tms?

Puhun kokemuksesta, joka ei aina ole ollenkaan niin helppoa toteuttaa, silloin, kun joudumme.. minkälaiseen myrskyn silmään sitten tahansa, Herran omina. "Saatanalla kun on keinonsa käyttää jopa toista uskovaakin sinua vastaan, niin että et selviä siitä ilman; Jeesukseen turvautumista, sekä apua Häneltä pyytäen, sekä rukoillen anteeksi antamisen voimaakin!" Kysymys ehkä sittenkin on se; "Elätkö niin lähellä Ristin Herraa, Jeesusta, että tahdot juosta Hänen turvalliseen syliinsä, lähtemättä toisen kenties jopa ihan provosoivaan käytökseen; alkaa väitellä, riidellä, joka lopulta vain johtaa entistäkin suurempaan suruun ja tuskaan, loukkaantumiseen, ym..":cry:

Kaikki elämän myrskyt ja niihin joutuminen luovat kuitenkin puitteet uusille mahdollisuuksille. Myrskyyn joutunut saa pudota häntä etsivän Jumalan käsiin. Silloin ahdingosta nouseva rukous on merkki, että Jumala tekee työtään. Myrskyn silmässäkin hän on läsnä, vaikka sitä ei sillä hetkellä näe tai koe.

Myrskyn silmällä tarkoitetaan hirmumyrskyn keskelle muodostuvaa tyyntä ja pilvetöntä aluetta, jota kiertävässä reunavallissa tuuli, sade ja ukkonen ovat kovimmillaan. Saman ilmiön voi nähdä, kun hämmentää lusikalla kahvia kupissa. Syntyvien pyörteiden keskellä liike on hyvin vähäistä. Myrskyn keskellä voi siis olla hiljaista.

Evankeliumeissa kerrotaan, kuinka Jeesus ja opetuslapset joutuivat järvellä myrskyyn, mutta Jeesus vain nukkui. Silloin opetuslapset herättivät hänet ja pyysivät: ”Pelasta meidät!” Jeesus nuhteli ensin opetuslapsia heidän vähäuskoisuudestaan, minkä jälkeen hän nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyyntä.

Mitä Jeesus haluaa meille tällä opettaa? Hän haluaa meidän luottavan, että hän on mukana kaikissa elämämme myrskyissä. Myös myrskyn silmässä. Siinä kaikki.

Ps. 46:
2 Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.
3 Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,
4 vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.
5 Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.
6 Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.

Viisikielinen 242 Kautta kärsimysten voittoon