Mihin me pakenisimme tässä rikkinäisessä ajassa?

[rita4]

Ajatuksia ahdistuneiden rinnalla
Ceta Lehtniemi

Ympärillämme tulvivat huonot uutiset. Erilaiset mielipiteet piirittävät meitä ja ristiriidat tukahduttavat oloamme. Mihin pakenisimme?

Moni kristitty sanoo voivansa ohittaa nämä tunteet vahvan uskonsa voimalla. Joku kertoo miten ihmeet tulevat todellisuudeksi uskon sanan kautta heti ja tässä. Selitys on kuulemma siinä, että Kristus on juuri sillä paikalla elävänä ja hänen kerrotaan toimivan ihmisen suustaan lausuman sanan kautta. Näin kävisi näiden vahvojen ajatusten mukaan, jos vain uskomme olisi kyllin väkevää. Mihin pakenisimme?

Olen ymmärtänyt, että sanalla "paeta" on Raamatussa useita merkityksiä. Se on sitä, että paettiin turvakaupunkiin, luolaan tai erämaan keitaille tai rauhaan.

Myös Jumalasta käytetään näitä samoja vertauksia. Hän on turvaluola tai turvakaupunki. Hän on kuin kallio, tai kuin keitaalla oleva lähde. Hän on kuin suojaava lintu poikasille, kuin isä perheelle, tai kuin paimen laumalle. Voimme paeta Jumalan turviin. Hän kutsuu meitä.

Minulla on tämä mielessäni lukiessani Lukkaan evankeliumin 21.lukua. "Niin hän sanoi: 'Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: Minä olen se' ja: 'Aika on lähellä.' Mutta älkää menkö heidän perässään. Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskettä, älkää pelästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti." (Luuk. 21: 8,9.)

Näemme ulkoisia vaaroja sekä seurakuntien sisällä olevia eksytyksiä. Lopun päivä voi yllättää, ja silti ajan voi tulkita ihmismielellä toisella tavoin väärin. Lopun päivää ei kukaan voi paeta; se saavuttaa kaikki, jotka maan päällä asuvat. Tämän jälkeen seuraavat Jeesuksen sanat: " Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."

Lienee selvää, ettei tässä tarkoiteta fyysistä pakenemista, vaan Jumalan turviin hakeutumista ja aidosta evankeliumista elämistä. Tähän liittyy meille annettu kehotus valvoa ja rukoilla.

Pelko tulee olemaan jotain tyypillistä lopun ajassa, jopa näännyttävä pelko, lamauttava tila. Koko tuo vakava Luukkaan evankeliumin luku on täynnä myös rohkaisua ja lupauksia. Jos luemme sitä rukoillen, Jumalan turvista käsin, ja Jeesuksen ristillä täytetty työ mielessämme, avautuu kuin uusi todellisuus tähän rinnalle.

Vapahtajamme, Jeesus Kristus, on kaikessa neuvonantajamme ja turvamme Henkensä kautta. Hän rukoilee puolestamme ja hän rakastaa meitä pyhällä iankaikkisella rakkaudella. Hän huolehtii meistä kuin paimen lampaistaan.

Tuon luvun lupauksia on mm: "Minä annan teille suun ja viisauden", "Mutta ei hiuskarvaakaan teidän päästänne katoa", "Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne aika on lähellä."

On hyvä voittaa elämä. Sen rinnalla ei ole yhtään mitään voittaa omakseen tätä maailmaa ja sen arvoja ja kunniaa. Jeesus on sanonut, että lihamme on heikko. Pyhä Henki, joka on Kristuksen Henki, auttaa meitä heikkoja. Hän myös kirkastaa meille Raamatun sanaa ja Kristuksen sovitustyötä sekä auttaa rukoillessamme. Kyseessä on myös meille luvattu totuuden Henki.

Tähän saamaamme apuun liittyy se, ettei meistä tule väkeviä eikä synnittömiä. Rukouksemme tulee yhä kuulumaan: "Anna meille meidän syntimme anteeksi." Valvomiseen ja rukoukseen liittyy aitous, lapsen ominaisuus. Heikkouden tunne tulee tutuksi meille ja sanat: "Vahvista minua."

Rukous on kuin suuri salaisuus. Siitä ei saisi tulla meille ikään kuin lain pykälää, jotain kovaa tai vaativaa. Juuri ollessaan heikon, avuttoman, hätääntyneen ja aidon sydämessä ja huulilla, rukous luo kestäväisyyttä, iloa ja rauhaa.

Rukous parhaimmillaan saa meidät liikkeelle. Se houkuttelee sydämemme kohti Jumalaa ja lähimmäistämme, lahjoittaen silti ehkä eniten itsellemme. Valvoessamme ja rukoillessamme Kristus ja evankeliumi kasvavat mielessämme ja rauhamme lisääntyy.

Kaikki kyyneleet

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: " Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Lähde; Armo riittää lehti nro 1/2016