SEURAKUNTA VAI BAABEL
Lähetetty: 26.02.2026 16:50Viimeinen luku kirjasta: Vilho Soininen: "Seurakunta vai Baabel", Ristin Voitto ry. Helsinki, 1956.
"Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Messiasta ja seurakuntaa" (Ef 5:32).
"Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: 'Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti'" (Ilm 17:5).
Seurakunta ja Baabel, siinä kaksi suurta salaisuutta ja vastakohtaa: seurakunta, Messiaan morsian, ja Baabel, antikristuksen morsian. Mitkä valtavat vastakohdat astuvatkaan tässä eteemme! Messiaan seurakunta on parhaillaan valmistusvaiheessa, sillä Karitsan häät alkavat pian. Siksi Pyhä Henki huutaa: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia Hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja Hänen vaimonsa on itsensä valmistanut" (Ilm 19:7). Mutta samalla kun Messiaan seurakunta valmistautuu, valmistautuu myös toinenkin "seurakunta", joka kantaa nimeä kreikaksi "Babylon" ja hepreaksi "Baabel". Tarvitsemme Hengen silmää ja erikoista taivaallista silmävoidetta nähdäksemme "Baabelin" salaisuuden. Sillä kaikessa suuri vastustajamme, saatana, matkii Jumalaa. Lue Ilm 19:20; 20:1,2.
"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: 'Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet'" (Ilm 17:1,2).
Uskoton nainen saa nimen "portto". Silloin, kun Messiaan morsian antautuu toiselle, se ei ole enää puhdas morsian, ja luopumuksensa tähden se saa porton nimen. Ja lopunajan kristillisyys on kulkeutumassa aimo askelin tätä kauheaa luopumusta kohden. Meidän tulee siis valvoa ja tarkkailla aikaa ollaksemme selvillä ajasta, jossa elämme.
Pysähdymme nyt hetkeksi tarkastamaan suuren Baabelin salaisuutta.
Nainen istuu paljojen vetten päällä
Samassa yhteydessä Johannekselle selitettiin paljojen vesien merkitys. "Ja hän sanoi minulle: 'Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä...'" (Ilm 17:15).
Siis aivan päinvastoin kuin Messiaan seurakunta, joka lepää Messias-kalliolla, Baabel istuu kansojen päällä. Suuret kansanmassat ovat sitä kannattamassa. Ei ole puhettakaan, että ne olisi ostettu maasta ja kansoista ja kansanheimoista ja että ne olisivat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä, niinkuin Messiaan seurakunta. Ilm 7:9-14. Kansat pesemättöminä ja muuttumattomina ovat kannattamassa tätä suurta Baabelia; eikä peto sallisikaan mitään sellaista "seurakunnaltaan".
Nainen istuu helakanpunaisen pedon selässä
Sen lisäksi, että nainen istui paljojen vetten päällä, hän istui myös punaisen pedon selässä. Peto - valtiollisen mahdin symbooli - kannattamassa naista, suurta Baabelia, siinä ihmeellinen näky! Luopunut ja uskoton "morsian" istumassa pedon selässä, valtiollinen mahti sulkenut Messiaan seurakunnan suojelukseensa! Kuka alkuseurakunnan apostoleista olisi mitään tällaista voinut uskoa. Kun apostolit Paavali ja Pietari saivat virua vankiloissa, ei varmaan heidän mieleensäkään tullut ajatus, että heidän muistopatsaansa kerran komeilisi mahtavien kirkkojen huipulla. Mutta Jumalan tulen sammuttua seurakunnasta ilmestyi sinne vieraan tulen kantajia. Hengen välittömän vaikutuksen tilalle astui yhä enemmän kirkko-oikeus, vakinaiset virat ja ulkonaisten uskonnollisten auktoriteettien ja kaavojen etsiminen. Marttyyrien veri ei ollut vielä ehtinyt kuivua, kun vastustajamme kääntyi suopeaksi kristillisyydelle. Saatana pukeutui valkeuden enkeliksi ja astui kärsivän seurakunnan suojelijaksi. Sattuvasti historioitsija kuvaa tätä vaihetta:
"Mutta niin pian kuin Konstantinuksesta oli tullut koko valtakunnan herra, täytyi hänen määrätä kantansa. Aivan varmaan oli hänen myötätuntonsa alusta alkaen Areioksen, paremmin maallikkotajuisen opin puolella. Hän käytti kuitenkin samaa taktiikkaa kuin donatolaisessa riidassa: hän työnsi piispoja edellänsä saadakseen itselleen selväksi, mikä puolue parhaiten tekisi mahdolliseksi yhtenäisen kirkon; sitten hän tahtoi itse ratkaista asian hänestä riippuvan synodin avulla. Hänen kaikessa uskottu kirkollinen neuvonantajansa Hosius lähetettiin Aleksandriaan v. 324, välittämään rauhaa tai koettelemaan maaperää riita- alueen polttopisteessä.
Hosiuksen rauhanvälitys epäonnistui. Mutta Hosiuksen neuvosta kutsui Konstantinus valtakunnan kaikki katoliset piispat kokoukseen Bithyniassa sijaitsevaan Nikeaan v. 325. Siten syntyi ensimmäinen valtakunnansynodi, ekumeeninen kirkolliskokous. Tämä laitos oli ensimmäinen oikeudellinen elin koko kirkkoa varten, ilmaus sen ulkonaisesta yhteydestä ja viime kädessä ratkaiseva dogmaattinen auktoriteetti. Mutta Nikean kautta nämä synodit muodostuivat viime kädessä myöskin elimeksi, jonka avulla valtio käytti valtaansa kirkossa" (Holmquistin Kirkkohistorian I osa, siv. 210-211).
Mutta varsinaisena Rooman valtiokirkon syntymähetkenä pidettäneen v. 380. Näin parissa, kolmessa vuosisadassa oli ihanasta Messiaan seurakunnasta tullut maallisen mahdin suojelema, mutta myös sen määräysvallan alainen porttokirkko. Kehitys ei tässä kohden ole kulkeutunut parempaan, vaan pahempaan päin. Me voimme todeta, että valtio ja kirkko ovat liittyneet toisiinsa erottamattomin sitein. Nainen istuu sekä kansojen että pedon selässä.
Nainen istuu seitsemän vuoren päällä (9. jae)
Naisella oli myös kaupungin nimi (Ilm.17:18). Lue Ilm.18:10. Kaupunki, jolla on seitsemän vuorta. Ei varmaan Johannes voinut Patmos- luodolla näkyä katsellessaan kuvitellakaan, että jo silloin mahtava Rooman valta tulisi säilymään ja erikoisesti siitä tulisi kehittymään maailman valtava uskonnollinen mahti, joka istuu pedon selässä ja kansojen päällä. Me, lopun ajan seurakunta, voimme hämmästyksemme todeta, että tämä on toteutunut tosiasia. Nainen, luopunut seurakunta, kantaa kaupungin nimeä. Rooma, joka on rakennettu seitsemän kukkulan päälle, on tämän päivän mahti uskonnollisessa maailmassa. Syntymähetkestään (v. 380) alkaen se on hallinnut maailmaa.
Tosin sen keskeltä on noussut yksi ja toinen, sellaiset nimet kuin Luther, Huss ja monet muut, jotka ovat koroittaneet äänensä kirkon petosta ja valheellisuutta vastaan, mutta heidän äänensä on ollut hyttysen ääni, sillä se on hukkunut suureen kansojen mereen.
Elämme kahdennenkymmenennen vuosisadan korkealle kehittynyttä elämää. Maailma kerskaa tieteestä, sivistyksestä ja oppineisuudestaan. Mutta Rooman kirkko hallitsee yhtä valtavalla voimallaan kuin konsanaan ja pitää ihmisiä suuressa hengellisessä pimeydessä. Ei tarvitse kuin kurkistaa sisälle mahtavaan kirkkoon, jossa papit liturgioineen, sielunmessuineen ja uhrisavuineen jatkavat keskiajan hengellisessä pimeydessä jumalanpalveluksiaan.
Ei tule löytymään mahtia, joka uskaltaisi koroittaa ääntänsä tätä pimeyttä ja eksytystä vastaan. Päinvastoin eri kirkkokunnat ovat yhä enemmän kulkeutumassa suuren äitikirkon helmaan. Ja Vatikaanissa soitetaan edelleen säveltä: "Tuhlaajapoika, vieraalta maalta", joka tahtoo sanoa, että kaikki muut kirkot ovat luopuneet emäkirkosta, ja heidän tulee tuhlaajapoikina palata takaisin.
Luulisi Jumalan sanan valon jo niin loistavan, että ihmiset kaikkialla näkisivät Rooman kirkon eksytyksen. Sen kiirastulioppi kerää kuitenkin valtavia rahasummia, kun ihmiset kuolleiden omaistensa puolesta pyytävät sielunmessuja, toivossa, että nämä pääsevät pois tuonelan tulesta, kun papit rukoilevat ja uhraavat suitsutusta heidän edestään. Oi, pimeyttä kahdennenkymmenennen vuosisadan keskellä! Tämä on kuitenkin järkyttävä tosiasia, ja jollei Jumala anna meille silmävoidetta, niin ei siinä edes nähdä mitään pahaa.
Nainen on juottanut maan asukkaat haureutensa viinillä
Syy, että ihmiset eivät huomaa mitään vikaa tämän suuren kirkon valtavassa eksytyksessä, on siinä, että he ovat juopuneet sen haureuden viinistä. Ihminen on valmis vaikka vereen asti taistelemaan uskonnon puolesta, kun hänet vain ensin saadaan juovutettua vihan viinistä. Kansat ovat monesti suuria massoja, joita voidaan viedä mihin tahansa, kun heidät vain määrätyn propagandan ansiosta on saatu määrättyyn mielentilaan. Ja kun he eivät tahdo uskoa totuuteen, Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen. 2Tess 2:10,11.
Messias on vuodattanut maan päälle Pyhän Hengen ihanaa viiniä ja tahtoo täyttää seurakuntansa tällä elämällä. Vastakohtana tälle on peto vuodattanut vihan ja haureutensa viinin, jolla se on juovuttava kaikki kansat. Me voimme todeta, että vaikka ihminen vielä järjellään ymmärtäisi asioita, niin merkillinen side sitoo hänet kuitenkin tähän suureen Baabeliin. Vieläpä Herran nimeä tunnustavienkin keskuudessa saa havaita samaa henkeä. Ei ole helppoa irtaantua ja lähteä ulkopuolelle leirin.
Merkillinen side, joka sitoo, ja käsittämätön voima, joka hallitsee, on isien perinnäissäännöt ja ajan valtava henki. Siinä tekijöitä, joiden keskellä tarvitaan erikoista armoa ja taivaallista silmävoidetta, jotta silmät avautuisivat.
Nainen oli juovuksissa pyhien verestä
Ei riittänyt, että nainen oli juovuttanut kansat ja että maan kuninkaat hänen kanssaan haureutta harjoittivat, vaan hän itse oli juovuksissa - juovuksissa pyhien ja Jeshuan todistajien verestä. Se oli jo apostoli Johanneksellekin enemmän kuin hän jaksoi käsittää, ja siksi hän sanoi: "Nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin" (Ilm 17:6).
Kuinka voi olla mahdollista, että nainen - luopunut seurakunta - oli juopunut pyhien verestä? Historian veriset lehdet voivat kuitenkin meille todistaa tämän olevan järkyttävää todellisuutta.
Messiaalla on kaikkina aikoina ollut maan päällä joukko, joka ei ole henkeänsä rakastanut, vaan on ollut valmis todistamaan uskonsa verellään. Mutta veren vuodattajana ei ole ollut vain joku julma hallitsija, keisari Nero, tai joku muu, vaan useimmissa tapauksissa juuri mahtava Rooman kirkko. Oikeaoppinen kirkko poltti v. 1415 Johannes Hussin vääräoppisena kerettiläisenä. Noin sata vuotta myöhemmin sai Hieronymus Savonarola, eräs keskiajan pyhitetyimpiä ja hurskaimpia miehiä, astua yhdessä kahden toverinsa kanssa hirsipuuhun ja elävältä poltettavaksi. Katolinen kirkko ei hyväksynyt tätä "vääräoppista" kerettiläistä. Hänen kohtikäyvät saarnansa olivat liikaa irstaille papeille ja piispoille. On järkyttävää lukea marttyyrihistorian verisiltä lehdiltä näiden sankarien marttyyrikuolemasta.
Johanneksen näky Patmoksella on toteutunut, ja se tulee toteutumaan vielä niin kauan kuin Messiaan elävä seurakunta maan päällä taistelee. Nainen on ja tulee olemaan juovuksissa pyhien verestä. Meidän ei pidä erehtyä luulemaan, että kahdennenkymmenennen vuosisadan sivistys olisi muuttanut naisen, tuon suuren porton, mieltä. Silloin, kun seurakunta on maallistunut ja menettänyt voimansa, antaa peto sen olla rauhassa, nukkua rauhassa. Mutta jos Messiaan seurakunta herää valvomaan ja alkaa tehdä niitä ensimmäisiä tekoja, niin vainot eivät ole kaukana.
Tarvitsemme todella silmävoidetta nähdäksemme suuren Baabelin salaisuuden, ettemme alkaisi sen kanssa haureutta harjoittaa. Se puhe, että nyt ei Messiaalla olekaan maan päällä seurakuntaa, joka alkuseurakunnan tavalla olisi leirin ulkopuolella, ei ole totta. Voimme olla vakuuttuneita siitä, että niinkuin Eliaan aikana oli miehiä, jotka eivät olleet notkistaneet polviaan Baalille, on lopun aikanakin Messiaalla oleva uskollisia seuraajia, jotka henkeään rakastamatta ovat valmiit seuraamaan Karitsaa, mihin ikinä Hän menee.
Nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan (4. jae).
Tässä astuu eteemme jälleen yksi niistä monista tuntomerkeistä, jotka naisella on. Hänet on puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla, jalokivillä ja helmillä. Kuinka erilailla puettu tämä suuri Baabel onkaan kuin Messiaan morsian! Jälkimmäisestä sanotaan: "Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus" (Ilm 19:8). Mikä valtava ero! Toinen puettu purppuraan ja koristeltu kullalla ja jalokivillä, toinen puettu yksinkertaiseen, mutta puhtaaseen liinavaatteeseen ja koristeltu Messiaan antamilla Hengen lahjoilla.
Kun astumme sisälle mahtaviin kirkkoihin, niin eteemme astuu mykistyttävä näky. Oi, sitä loistoa, kullan ja jalokivien paljoutta! Kattokupolista alkaen toinen toistaan hienompia ja kalliimpia maalauksia! Alttarit verhottu purppuraan ja helakanpunaan! Jalokivikoristeiset kattokruunut ja kultaan hukkuvat saarna-tuolit! Ei ihme, että sielullinen ihminen mykistyy tämän näyn edessä. Kun tunnelmaa vielä lisää hiljainen, mahtavien urkujen hyminä ja himmeästi, eri valoin valaistu kirkko, on vaikutus todellakin täydellinen. Jos mikä, niin tämä miellyttää uudesti-syntymätöntä ihmistä.
Kuinka toisin on Messiaan seurakunnalla. Katakombeissa, pommisuojissa, ladoissa, yksinkertaisissa rukoushuoneissaan se kokoontuu Herraansa ylistämään. Ei ole loistoa ja kauneutta. Ja tämän vuoksi monet eivät uskalla edes sisälle astua, koska heidän mielestään heidän (olematon) kunniansa kärsisi siitä. Emme puhu sairaissa aivoissa kokoonkyhättyjä mielikuvituksia, vaan tämän päivän todellista elämää. Nainen, tuo suuri portto, Messiaan seurakunnan vastakohta, istuu vieläkin mahtavana pedon selässä, puettuna valtavaan loistoon. Se käy kauppaa monenlaisilla tavaroilla, mutta erikoisesti sanotaan sen käyvän kauppaa ihmissieluista. Ilm 18:11-13.
Niinkuin peto on valtiollinen mahti, on "Baabel" suuri hengellinen mahti. Seurakunta on alamainen Messiaalle (Ef, 5:24). Nainen, suuri portto, on alamainen pedolle. Messiaan seurakunnan jäsenet on Jeshuan veren kautta erotettu maailmasta ja uudesti-syntymisen kautta liitetty Messiaaseen. "Baabelin" jäsenet ovat kootut kansoista, suurista massoista. Jäsenensä se on katsonut parhaaksi ottaa jo silloin, kun ihminen ei tiedä hyvää eikä pahaa. Ja kuten Messiaan seurakunnan jäsenet ensin (uskoon tultuaan) ottavat kasteen (Apt 2:41), samoin tämäkin liittää jäsenensä kasteen kautta yhteyteensä. Ihmissieluista käydään suurta kauppaa.
Sen jumalanpalvelukset ovat sielullista ihmistä miellyttäviä. Kaikki ristin pahennus on poistettu. Paavali sanoo, että "heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman" (2Tim 3:5). Suuri maailma ei näe siinä mitään pahaa. Mutta kauheinta asiassa on, kun jumalinenkaan maailma ei näe tässä mitään vaaraa. Monet protestanttiset kirkot ovat aimo askelin kulkeutumassa suuren äitikirkon helmaan. Alttaritauluihin ja kirkkojen loistoon kiinnitetään suurempaa huomiota kuin ihmis-sielun pelastukseen. Katolisen kirkon muodot voittavat yhä enemmän alaa toistenkin kirkkojen jumalanpalveluksissa. Messut, liturgiat ja pappien komeat kaavut ovat tärkeämmät kuin pelastumattomien sielujen hätä.
Tämän päivän maailma tarvitsisi vielä Johannes Hussin ja Hieronymus Savonarolan kaltaisia rohkeita miehiä, miehiä, jotka uskaltaisivat koroittaa äänensä jumalatonta jumalisuutta vastaan ja paljastaa maan porttojen ja kauhistusten äidin iljettävyyden. Jos tällaisia miehiä löytyisi, voisi heidän kohtalonsa olla sama kuin Hussin ja Savonarolan sekä muiden marttyyrien. Näitä miehiä ja naisia tarvitsisi tämä lopun ajan muotojumalinen ja jumalisuuden ulkokuoren omaava kristillinen maailma, sillä tuhat kertaa helpompaa on pelastua synnistä ja maailmasta, kuin petollisesta muotojumalisuudesta. Ja kuitenkin hukkuu muotojumalinen samalla tavalla kuin synneissään rypevä syntinenkin.
Jatkuu..
"Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Messiasta ja seurakuntaa" (Ef 5:32).
"Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: 'Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti'" (Ilm 17:5).
Seurakunta ja Baabel, siinä kaksi suurta salaisuutta ja vastakohtaa: seurakunta, Messiaan morsian, ja Baabel, antikristuksen morsian. Mitkä valtavat vastakohdat astuvatkaan tässä eteemme! Messiaan seurakunta on parhaillaan valmistusvaiheessa, sillä Karitsan häät alkavat pian. Siksi Pyhä Henki huutaa: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia Hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja Hänen vaimonsa on itsensä valmistanut" (Ilm 19:7). Mutta samalla kun Messiaan seurakunta valmistautuu, valmistautuu myös toinenkin "seurakunta", joka kantaa nimeä kreikaksi "Babylon" ja hepreaksi "Baabel". Tarvitsemme Hengen silmää ja erikoista taivaallista silmävoidetta nähdäksemme "Baabelin" salaisuuden. Sillä kaikessa suuri vastustajamme, saatana, matkii Jumalaa. Lue Ilm 19:20; 20:1,2.
"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: 'Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet'" (Ilm 17:1,2).
Uskoton nainen saa nimen "portto". Silloin, kun Messiaan morsian antautuu toiselle, se ei ole enää puhdas morsian, ja luopumuksensa tähden se saa porton nimen. Ja lopunajan kristillisyys on kulkeutumassa aimo askelin tätä kauheaa luopumusta kohden. Meidän tulee siis valvoa ja tarkkailla aikaa ollaksemme selvillä ajasta, jossa elämme.
Pysähdymme nyt hetkeksi tarkastamaan suuren Baabelin salaisuutta.
Nainen istuu paljojen vetten päällä
Samassa yhteydessä Johannekselle selitettiin paljojen vesien merkitys. "Ja hän sanoi minulle: 'Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä...'" (Ilm 17:15).
Siis aivan päinvastoin kuin Messiaan seurakunta, joka lepää Messias-kalliolla, Baabel istuu kansojen päällä. Suuret kansanmassat ovat sitä kannattamassa. Ei ole puhettakaan, että ne olisi ostettu maasta ja kansoista ja kansanheimoista ja että ne olisivat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä, niinkuin Messiaan seurakunta. Ilm 7:9-14. Kansat pesemättöminä ja muuttumattomina ovat kannattamassa tätä suurta Baabelia; eikä peto sallisikaan mitään sellaista "seurakunnaltaan".
Nainen istuu helakanpunaisen pedon selässä
Sen lisäksi, että nainen istui paljojen vetten päällä, hän istui myös punaisen pedon selässä. Peto - valtiollisen mahdin symbooli - kannattamassa naista, suurta Baabelia, siinä ihmeellinen näky! Luopunut ja uskoton "morsian" istumassa pedon selässä, valtiollinen mahti sulkenut Messiaan seurakunnan suojelukseensa! Kuka alkuseurakunnan apostoleista olisi mitään tällaista voinut uskoa. Kun apostolit Paavali ja Pietari saivat virua vankiloissa, ei varmaan heidän mieleensäkään tullut ajatus, että heidän muistopatsaansa kerran komeilisi mahtavien kirkkojen huipulla. Mutta Jumalan tulen sammuttua seurakunnasta ilmestyi sinne vieraan tulen kantajia. Hengen välittömän vaikutuksen tilalle astui yhä enemmän kirkko-oikeus, vakinaiset virat ja ulkonaisten uskonnollisten auktoriteettien ja kaavojen etsiminen. Marttyyrien veri ei ollut vielä ehtinyt kuivua, kun vastustajamme kääntyi suopeaksi kristillisyydelle. Saatana pukeutui valkeuden enkeliksi ja astui kärsivän seurakunnan suojelijaksi. Sattuvasti historioitsija kuvaa tätä vaihetta:
"Mutta niin pian kuin Konstantinuksesta oli tullut koko valtakunnan herra, täytyi hänen määrätä kantansa. Aivan varmaan oli hänen myötätuntonsa alusta alkaen Areioksen, paremmin maallikkotajuisen opin puolella. Hän käytti kuitenkin samaa taktiikkaa kuin donatolaisessa riidassa: hän työnsi piispoja edellänsä saadakseen itselleen selväksi, mikä puolue parhaiten tekisi mahdolliseksi yhtenäisen kirkon; sitten hän tahtoi itse ratkaista asian hänestä riippuvan synodin avulla. Hänen kaikessa uskottu kirkollinen neuvonantajansa Hosius lähetettiin Aleksandriaan v. 324, välittämään rauhaa tai koettelemaan maaperää riita- alueen polttopisteessä.
Hosiuksen rauhanvälitys epäonnistui. Mutta Hosiuksen neuvosta kutsui Konstantinus valtakunnan kaikki katoliset piispat kokoukseen Bithyniassa sijaitsevaan Nikeaan v. 325. Siten syntyi ensimmäinen valtakunnansynodi, ekumeeninen kirkolliskokous. Tämä laitos oli ensimmäinen oikeudellinen elin koko kirkkoa varten, ilmaus sen ulkonaisesta yhteydestä ja viime kädessä ratkaiseva dogmaattinen auktoriteetti. Mutta Nikean kautta nämä synodit muodostuivat viime kädessä myöskin elimeksi, jonka avulla valtio käytti valtaansa kirkossa" (Holmquistin Kirkkohistorian I osa, siv. 210-211).
Mutta varsinaisena Rooman valtiokirkon syntymähetkenä pidettäneen v. 380. Näin parissa, kolmessa vuosisadassa oli ihanasta Messiaan seurakunnasta tullut maallisen mahdin suojelema, mutta myös sen määräysvallan alainen porttokirkko. Kehitys ei tässä kohden ole kulkeutunut parempaan, vaan pahempaan päin. Me voimme todeta, että valtio ja kirkko ovat liittyneet toisiinsa erottamattomin sitein. Nainen istuu sekä kansojen että pedon selässä.
Nainen istuu seitsemän vuoren päällä (9. jae)
Naisella oli myös kaupungin nimi (Ilm.17:18). Lue Ilm.18:10. Kaupunki, jolla on seitsemän vuorta. Ei varmaan Johannes voinut Patmos- luodolla näkyä katsellessaan kuvitellakaan, että jo silloin mahtava Rooman valta tulisi säilymään ja erikoisesti siitä tulisi kehittymään maailman valtava uskonnollinen mahti, joka istuu pedon selässä ja kansojen päällä. Me, lopun ajan seurakunta, voimme hämmästyksemme todeta, että tämä on toteutunut tosiasia. Nainen, luopunut seurakunta, kantaa kaupungin nimeä. Rooma, joka on rakennettu seitsemän kukkulan päälle, on tämän päivän mahti uskonnollisessa maailmassa. Syntymähetkestään (v. 380) alkaen se on hallinnut maailmaa.
Tosin sen keskeltä on noussut yksi ja toinen, sellaiset nimet kuin Luther, Huss ja monet muut, jotka ovat koroittaneet äänensä kirkon petosta ja valheellisuutta vastaan, mutta heidän äänensä on ollut hyttysen ääni, sillä se on hukkunut suureen kansojen mereen.
Elämme kahdennenkymmenennen vuosisadan korkealle kehittynyttä elämää. Maailma kerskaa tieteestä, sivistyksestä ja oppineisuudestaan. Mutta Rooman kirkko hallitsee yhtä valtavalla voimallaan kuin konsanaan ja pitää ihmisiä suuressa hengellisessä pimeydessä. Ei tarvitse kuin kurkistaa sisälle mahtavaan kirkkoon, jossa papit liturgioineen, sielunmessuineen ja uhrisavuineen jatkavat keskiajan hengellisessä pimeydessä jumalanpalveluksiaan.
Ei tule löytymään mahtia, joka uskaltaisi koroittaa ääntänsä tätä pimeyttä ja eksytystä vastaan. Päinvastoin eri kirkkokunnat ovat yhä enemmän kulkeutumassa suuren äitikirkon helmaan. Ja Vatikaanissa soitetaan edelleen säveltä: "Tuhlaajapoika, vieraalta maalta", joka tahtoo sanoa, että kaikki muut kirkot ovat luopuneet emäkirkosta, ja heidän tulee tuhlaajapoikina palata takaisin.
Luulisi Jumalan sanan valon jo niin loistavan, että ihmiset kaikkialla näkisivät Rooman kirkon eksytyksen. Sen kiirastulioppi kerää kuitenkin valtavia rahasummia, kun ihmiset kuolleiden omaistensa puolesta pyytävät sielunmessuja, toivossa, että nämä pääsevät pois tuonelan tulesta, kun papit rukoilevat ja uhraavat suitsutusta heidän edestään. Oi, pimeyttä kahdennenkymmenennen vuosisadan keskellä! Tämä on kuitenkin järkyttävä tosiasia, ja jollei Jumala anna meille silmävoidetta, niin ei siinä edes nähdä mitään pahaa.
Nainen on juottanut maan asukkaat haureutensa viinillä
Syy, että ihmiset eivät huomaa mitään vikaa tämän suuren kirkon valtavassa eksytyksessä, on siinä, että he ovat juopuneet sen haureuden viinistä. Ihminen on valmis vaikka vereen asti taistelemaan uskonnon puolesta, kun hänet vain ensin saadaan juovutettua vihan viinistä. Kansat ovat monesti suuria massoja, joita voidaan viedä mihin tahansa, kun heidät vain määrätyn propagandan ansiosta on saatu määrättyyn mielentilaan. Ja kun he eivät tahdo uskoa totuuteen, Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen. 2Tess 2:10,11.
Messias on vuodattanut maan päälle Pyhän Hengen ihanaa viiniä ja tahtoo täyttää seurakuntansa tällä elämällä. Vastakohtana tälle on peto vuodattanut vihan ja haureutensa viinin, jolla se on juovuttava kaikki kansat. Me voimme todeta, että vaikka ihminen vielä järjellään ymmärtäisi asioita, niin merkillinen side sitoo hänet kuitenkin tähän suureen Baabeliin. Vieläpä Herran nimeä tunnustavienkin keskuudessa saa havaita samaa henkeä. Ei ole helppoa irtaantua ja lähteä ulkopuolelle leirin.
Merkillinen side, joka sitoo, ja käsittämätön voima, joka hallitsee, on isien perinnäissäännöt ja ajan valtava henki. Siinä tekijöitä, joiden keskellä tarvitaan erikoista armoa ja taivaallista silmävoidetta, jotta silmät avautuisivat.
Nainen oli juovuksissa pyhien verestä
Ei riittänyt, että nainen oli juovuttanut kansat ja että maan kuninkaat hänen kanssaan haureutta harjoittivat, vaan hän itse oli juovuksissa - juovuksissa pyhien ja Jeshuan todistajien verestä. Se oli jo apostoli Johanneksellekin enemmän kuin hän jaksoi käsittää, ja siksi hän sanoi: "Nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin" (Ilm 17:6).
Kuinka voi olla mahdollista, että nainen - luopunut seurakunta - oli juopunut pyhien verestä? Historian veriset lehdet voivat kuitenkin meille todistaa tämän olevan järkyttävää todellisuutta.
Messiaalla on kaikkina aikoina ollut maan päällä joukko, joka ei ole henkeänsä rakastanut, vaan on ollut valmis todistamaan uskonsa verellään. Mutta veren vuodattajana ei ole ollut vain joku julma hallitsija, keisari Nero, tai joku muu, vaan useimmissa tapauksissa juuri mahtava Rooman kirkko. Oikeaoppinen kirkko poltti v. 1415 Johannes Hussin vääräoppisena kerettiläisenä. Noin sata vuotta myöhemmin sai Hieronymus Savonarola, eräs keskiajan pyhitetyimpiä ja hurskaimpia miehiä, astua yhdessä kahden toverinsa kanssa hirsipuuhun ja elävältä poltettavaksi. Katolinen kirkko ei hyväksynyt tätä "vääräoppista" kerettiläistä. Hänen kohtikäyvät saarnansa olivat liikaa irstaille papeille ja piispoille. On järkyttävää lukea marttyyrihistorian verisiltä lehdiltä näiden sankarien marttyyrikuolemasta.
Johanneksen näky Patmoksella on toteutunut, ja se tulee toteutumaan vielä niin kauan kuin Messiaan elävä seurakunta maan päällä taistelee. Nainen on ja tulee olemaan juovuksissa pyhien verestä. Meidän ei pidä erehtyä luulemaan, että kahdennenkymmenennen vuosisadan sivistys olisi muuttanut naisen, tuon suuren porton, mieltä. Silloin, kun seurakunta on maallistunut ja menettänyt voimansa, antaa peto sen olla rauhassa, nukkua rauhassa. Mutta jos Messiaan seurakunta herää valvomaan ja alkaa tehdä niitä ensimmäisiä tekoja, niin vainot eivät ole kaukana.
Tarvitsemme todella silmävoidetta nähdäksemme suuren Baabelin salaisuuden, ettemme alkaisi sen kanssa haureutta harjoittaa. Se puhe, että nyt ei Messiaalla olekaan maan päällä seurakuntaa, joka alkuseurakunnan tavalla olisi leirin ulkopuolella, ei ole totta. Voimme olla vakuuttuneita siitä, että niinkuin Eliaan aikana oli miehiä, jotka eivät olleet notkistaneet polviaan Baalille, on lopun aikanakin Messiaalla oleva uskollisia seuraajia, jotka henkeään rakastamatta ovat valmiit seuraamaan Karitsaa, mihin ikinä Hän menee.
Nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan (4. jae).
Tässä astuu eteemme jälleen yksi niistä monista tuntomerkeistä, jotka naisella on. Hänet on puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla, jalokivillä ja helmillä. Kuinka erilailla puettu tämä suuri Baabel onkaan kuin Messiaan morsian! Jälkimmäisestä sanotaan: "Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus" (Ilm 19:8). Mikä valtava ero! Toinen puettu purppuraan ja koristeltu kullalla ja jalokivillä, toinen puettu yksinkertaiseen, mutta puhtaaseen liinavaatteeseen ja koristeltu Messiaan antamilla Hengen lahjoilla.
Kun astumme sisälle mahtaviin kirkkoihin, niin eteemme astuu mykistyttävä näky. Oi, sitä loistoa, kullan ja jalokivien paljoutta! Kattokupolista alkaen toinen toistaan hienompia ja kalliimpia maalauksia! Alttarit verhottu purppuraan ja helakanpunaan! Jalokivikoristeiset kattokruunut ja kultaan hukkuvat saarna-tuolit! Ei ihme, että sielullinen ihminen mykistyy tämän näyn edessä. Kun tunnelmaa vielä lisää hiljainen, mahtavien urkujen hyminä ja himmeästi, eri valoin valaistu kirkko, on vaikutus todellakin täydellinen. Jos mikä, niin tämä miellyttää uudesti-syntymätöntä ihmistä.
Kuinka toisin on Messiaan seurakunnalla. Katakombeissa, pommisuojissa, ladoissa, yksinkertaisissa rukoushuoneissaan se kokoontuu Herraansa ylistämään. Ei ole loistoa ja kauneutta. Ja tämän vuoksi monet eivät uskalla edes sisälle astua, koska heidän mielestään heidän (olematon) kunniansa kärsisi siitä. Emme puhu sairaissa aivoissa kokoonkyhättyjä mielikuvituksia, vaan tämän päivän todellista elämää. Nainen, tuo suuri portto, Messiaan seurakunnan vastakohta, istuu vieläkin mahtavana pedon selässä, puettuna valtavaan loistoon. Se käy kauppaa monenlaisilla tavaroilla, mutta erikoisesti sanotaan sen käyvän kauppaa ihmissieluista. Ilm 18:11-13.
Niinkuin peto on valtiollinen mahti, on "Baabel" suuri hengellinen mahti. Seurakunta on alamainen Messiaalle (Ef, 5:24). Nainen, suuri portto, on alamainen pedolle. Messiaan seurakunnan jäsenet on Jeshuan veren kautta erotettu maailmasta ja uudesti-syntymisen kautta liitetty Messiaaseen. "Baabelin" jäsenet ovat kootut kansoista, suurista massoista. Jäsenensä se on katsonut parhaaksi ottaa jo silloin, kun ihminen ei tiedä hyvää eikä pahaa. Ja kuten Messiaan seurakunnan jäsenet ensin (uskoon tultuaan) ottavat kasteen (Apt 2:41), samoin tämäkin liittää jäsenensä kasteen kautta yhteyteensä. Ihmissieluista käydään suurta kauppaa.
Sen jumalanpalvelukset ovat sielullista ihmistä miellyttäviä. Kaikki ristin pahennus on poistettu. Paavali sanoo, että "heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman" (2Tim 3:5). Suuri maailma ei näe siinä mitään pahaa. Mutta kauheinta asiassa on, kun jumalinenkaan maailma ei näe tässä mitään vaaraa. Monet protestanttiset kirkot ovat aimo askelin kulkeutumassa suuren äitikirkon helmaan. Alttaritauluihin ja kirkkojen loistoon kiinnitetään suurempaa huomiota kuin ihmis-sielun pelastukseen. Katolisen kirkon muodot voittavat yhä enemmän alaa toistenkin kirkkojen jumalanpalveluksissa. Messut, liturgiat ja pappien komeat kaavut ovat tärkeämmät kuin pelastumattomien sielujen hätä.
Tämän päivän maailma tarvitsisi vielä Johannes Hussin ja Hieronymus Savonarolan kaltaisia rohkeita miehiä, miehiä, jotka uskaltaisivat koroittaa äänensä jumalatonta jumalisuutta vastaan ja paljastaa maan porttojen ja kauhistusten äidin iljettävyyden. Jos tällaisia miehiä löytyisi, voisi heidän kohtalonsa olla sama kuin Hussin ja Savonarolan sekä muiden marttyyrien. Näitä miehiä ja naisia tarvitsisi tämä lopun ajan muotojumalinen ja jumalisuuden ulkokuoren omaava kristillinen maailma, sillä tuhat kertaa helpompaa on pelastua synnistä ja maailmasta, kuin petollisesta muotojumalisuudesta. Ja kuitenkin hukkuu muotojumalinen samalla tavalla kuin synneissään rypevä syntinenkin.
Jatkuu..