Radio Dein Viikon debatti: Ovatko tatuoinnit mukautumista ma
Radio Dein Viikon debatti: Ovatko tatuoinnit mukautumista maailmaan vai kaunis taiteenlaji?
viikon debatti 09.10.2024 12:00 (päivitetty 9:20)
Heikki Paatelma


Viikon debatissa selät vastakkain pastori ja poliitikko Mika Ebeling sekä seurakunnan tiedottaja ja tatuointitaiteilija Maija Hagberg. Kuva: Mikko Huhdanmäki
Pastori ja poliitikko Mika Ebeling on huomannut, että tatuoinneissa on paljon epäkristillisiä merkityksiä. Hän ei pidä niitä kristityille suotavana. Tatuointitaiteilija Maija Hagbergille tatuoinnit taas ovat itseilmaisun muoto ja käsityötä.
Tervetuloa tatuointineulan silmään, toivotti ohjelmajohtaja Kai Kortelainen Radio Dein Viikon debatin aluksi keskiviikkoaamuna 9.10.2024. Tatuoinnista hän oli kutsunut väittelemään Rovaniemen seurakunnan tiedottajan ja tatuointitaiteilijan Maija Hagbergin sekä kansanlähetyksen pastorin, raamattuopettajan ja kristillisdemokraattien helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Mika Ebelingin.
Suoraan aiheeseen: voiko kristitty ottaa tatuoinnin?
Mika Ebeling aloittaa toteamalla, että voi. Mutta hän ei pidä sitä kauhean hyvänä ajatuksena.
– Siis totta kai voi ottaa – siis ihan niin kuin kuka tahansa voi ottaa, mutta onko se hyvä juttu? Onko se synti? Onko se suotavakin juttu? Minulla on aika kriittinen näkökulma siihen. Kun sanon, että voi, niin olen vähän epävarma siitä, kuinka ei-suotava se on. Mutta lähtökohtaisesti en pidä sitä kauhean suotavana, Ebeling sanoo ja vakuuttaa, ettei hän itse ottaisi tatuointia.
Maija Hagberg on ottanut tatuointeja, oikeastaan monia.
– Otin ensimmäisen tatuoinnin 18-vuotiaana. Se oli varmaan vain tämmöinen, että kun tatuointeja on joka paikassa, ja katsoin, että se on kulttuurisesti semmoinen, mikä minulle sopii. Se on, voisiko sanoa, semmoinen itseilmaisun muoto, joka sitten tietysti sai ihan uusia merkityksiä, kun minä aloin itse tekemään tatuointeja, Hagberg kertoo.
Hän sanoo, että tatuointien tekeminen on hänelle eniten sitä, että hän nauttii niiden tekemisen tekniikasta ja sitä on kiva harrastaa.
”Se on minulle itseilmaisun muoto, joka sitten tietysti sai ihan uusia merkityksiä, kun aloin itse tekemään tatuointeja.”
Ebeling ymmärtää tatuoinnin itseilmaisun muotona, mutta kysymys onkin siitä, mitä ilmaisee. Tatuointeja kun on monenlaisia. Hän on tutkinut asiaa Raamatusta, ja Vanhasta testamentista asiasta tuntuu hänen mukaansa ohjeita löytyvän. Hän pohtii, ovatko ne ohjeellisia tai velvoittavia, vai pitäisikö pohtia enemmän moraaliperiaatteita. Uuden testamentin perusteella hän käsittelisi asiaa enemmän siitä näkökulmasta, mikä on Jumalan tahto ihmisen elämässä, kuin että saako vai eikö saa ottaa.
Maija Hagberg sanoo, että tatuoinnit ovat hänelle keino tukea taideharrastusta.
– Se on minulle aina ollut hyvin tärkeä asia, niin en näe, että mitä väärää siinä voisi olla, koska se tekee tavallaan minulle hyvää, Hagberg perustelee.
Raamattu kieltää parran ajamisen ja tatuoinnit
Raamattu puhuu Kai Kortelaisen mukaan varsin vähän tatuoinneista. Kolmannessa Mooseksen kirjassa (19:28) kuitenkin sanotaan, että ”älkää vainajaa surressanne viillelkö itseänne älkääkä tatuoiko mitään merkkejä ihoonne. Minä olen Herra.” Miten Maija Hagberg suhtautuu sananpaikkaan?
– No se kuulostaa siltä, että se on kirjoitettu sinä aikana, milloin sillä on ollut joku ihan täysin erilainen merkitys. Jos katsoo vaikka niitä edellisiä jakeita, missä kielletään ajamasta partaa ja syömästä mitään, missä on verta, niin tuntuu että monellakaan ihmisellä ei ole hirveästi tarvetta niitä ruveta perustelemaan, että nämä eivät ole hyvä asia, koska täällä kirjassa lukee näin, Hagberg vertaa.
Ebeling pohtii Mooseksen kirjan kohtaa ja kertoo noudattavansa ohjetta, jossa kielletään veren syöminen. Siitä mainitaan myös Uuden testamentin puolella.
– Mutta siinä kun Jumala sanoo, että älkää tehkö näin, minä olen Herra, niin kyllä se minut laittaa ihan vakavalle paikalle. Koen, että en ole se henkilö, joka lähtee kertomaan ja vähän kuin ottaa Jumalan suojelukseensa, että ei nyt Jumala ihan tosissaan sitä noin tarkoittanut. Tai että olisin kauhean nopeasti sanomassa ja laittamassa syrjään sen näkökulman.
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan”
Koko juttu Täältä
viikon debatti 09.10.2024 12:00 (päivitetty 9:20)
Heikki Paatelma


Viikon debatissa selät vastakkain pastori ja poliitikko Mika Ebeling sekä seurakunnan tiedottaja ja tatuointitaiteilija Maija Hagberg. Kuva: Mikko Huhdanmäki
Pastori ja poliitikko Mika Ebeling on huomannut, että tatuoinneissa on paljon epäkristillisiä merkityksiä. Hän ei pidä niitä kristityille suotavana. Tatuointitaiteilija Maija Hagbergille tatuoinnit taas ovat itseilmaisun muoto ja käsityötä.
Tervetuloa tatuointineulan silmään, toivotti ohjelmajohtaja Kai Kortelainen Radio Dein Viikon debatin aluksi keskiviikkoaamuna 9.10.2024. Tatuoinnista hän oli kutsunut väittelemään Rovaniemen seurakunnan tiedottajan ja tatuointitaiteilijan Maija Hagbergin sekä kansanlähetyksen pastorin, raamattuopettajan ja kristillisdemokraattien helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Mika Ebelingin.
Suoraan aiheeseen: voiko kristitty ottaa tatuoinnin?
Mika Ebeling aloittaa toteamalla, että voi. Mutta hän ei pidä sitä kauhean hyvänä ajatuksena.
– Siis totta kai voi ottaa – siis ihan niin kuin kuka tahansa voi ottaa, mutta onko se hyvä juttu? Onko se synti? Onko se suotavakin juttu? Minulla on aika kriittinen näkökulma siihen. Kun sanon, että voi, niin olen vähän epävarma siitä, kuinka ei-suotava se on. Mutta lähtökohtaisesti en pidä sitä kauhean suotavana, Ebeling sanoo ja vakuuttaa, ettei hän itse ottaisi tatuointia.
Maija Hagberg on ottanut tatuointeja, oikeastaan monia.
– Otin ensimmäisen tatuoinnin 18-vuotiaana. Se oli varmaan vain tämmöinen, että kun tatuointeja on joka paikassa, ja katsoin, että se on kulttuurisesti semmoinen, mikä minulle sopii. Se on, voisiko sanoa, semmoinen itseilmaisun muoto, joka sitten tietysti sai ihan uusia merkityksiä, kun minä aloin itse tekemään tatuointeja, Hagberg kertoo.
Hän sanoo, että tatuointien tekeminen on hänelle eniten sitä, että hän nauttii niiden tekemisen tekniikasta ja sitä on kiva harrastaa.
”Se on minulle itseilmaisun muoto, joka sitten tietysti sai ihan uusia merkityksiä, kun aloin itse tekemään tatuointeja.”
Ebeling ymmärtää tatuoinnin itseilmaisun muotona, mutta kysymys onkin siitä, mitä ilmaisee. Tatuointeja kun on monenlaisia. Hän on tutkinut asiaa Raamatusta, ja Vanhasta testamentista asiasta tuntuu hänen mukaansa ohjeita löytyvän. Hän pohtii, ovatko ne ohjeellisia tai velvoittavia, vai pitäisikö pohtia enemmän moraaliperiaatteita. Uuden testamentin perusteella hän käsittelisi asiaa enemmän siitä näkökulmasta, mikä on Jumalan tahto ihmisen elämässä, kuin että saako vai eikö saa ottaa.
Maija Hagberg sanoo, että tatuoinnit ovat hänelle keino tukea taideharrastusta.
– Se on minulle aina ollut hyvin tärkeä asia, niin en näe, että mitä väärää siinä voisi olla, koska se tekee tavallaan minulle hyvää, Hagberg perustelee.
Raamattu kieltää parran ajamisen ja tatuoinnit
Raamattu puhuu Kai Kortelaisen mukaan varsin vähän tatuoinneista. Kolmannessa Mooseksen kirjassa (19:28) kuitenkin sanotaan, että ”älkää vainajaa surressanne viillelkö itseänne älkääkä tatuoiko mitään merkkejä ihoonne. Minä olen Herra.” Miten Maija Hagberg suhtautuu sananpaikkaan?
– No se kuulostaa siltä, että se on kirjoitettu sinä aikana, milloin sillä on ollut joku ihan täysin erilainen merkitys. Jos katsoo vaikka niitä edellisiä jakeita, missä kielletään ajamasta partaa ja syömästä mitään, missä on verta, niin tuntuu että monellakaan ihmisellä ei ole hirveästi tarvetta niitä ruveta perustelemaan, että nämä eivät ole hyvä asia, koska täällä kirjassa lukee näin, Hagberg vertaa.
Ebeling pohtii Mooseksen kirjan kohtaa ja kertoo noudattavansa ohjetta, jossa kielletään veren syöminen. Siitä mainitaan myös Uuden testamentin puolella.
– Mutta siinä kun Jumala sanoo, että älkää tehkö näin, minä olen Herra, niin kyllä se minut laittaa ihan vakavalle paikalle. Koen, että en ole se henkilö, joka lähtee kertomaan ja vähän kuin ottaa Jumalan suojelukseensa, että ei nyt Jumala ihan tosissaan sitä noin tarkoittanut. Tai että olisin kauhean nopeasti sanomassa ja laittamassa syrjään sen näkökulman.
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan”
Koko juttu Täältä