KRISTUKSEN KUTSU LAODIKEAN SEURAKUNNALLE

[rita4]

by David Wilkerson | August 21, 2013

Laodikean seurakunnalle Herra huutaa: “Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20).

Tämä on Kristuksen viimeinen kutsu seurakunnalleen. Penseyden henki tulee ja uskovien joukot kylmentyvät. Hän sanoo omilleen: ”Haluan, että kuulet minua. Avaa ovi. Anna minun tulla salaiseen kammioosi. Anna minun puhua kanssasi ja sinun minun kanssani. Olkaamme yhteydessä toisiimme. Minä suojaan sinua koetuksen hetkellä, joka on tuleva kaikkeen maailmaan.”

Johannes puhuu ilmestyksessään päivästä, jolloin Herramme sydän ei enää ole yksinäinen. ”Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu … Jumala itse on oleva heidän kanssaan… Ja hän sanoi: ’Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi’ ”(Ilm.21:2-6).

Tämä merkitsee vapaata ja täydellistä yhteyttä ilman minkäänlaista väliseinää. Ei tummia laseja, ei osittaista tuntemista, vaan kasvoista kasvoihin puhumista! Me ajattelemme, kuinka loistavaa on viettää kokonainen iäisyys ylistäen Herraa, kumartuen hänen eteensä. Oletko koskaan yrittänyt tajuta, mitä tämä suuri kotiinpaluu merkitsee Vapahtajalle? Kaikki hänen lapsensa ovat kotona, vapaina jakamaan hänen läsnäolonsa. Hän asettaa meidät kaikki istumaan ja hänen sisimmästään juoksevat ihanat totuuden virrat. Vapahtajamme alkaa Mooseksesta ja vie meidät läpi profeettojen, niin kuin hän teki Emmauksen tiellä. Hän jakaa meille maailmankaikkeuden salaisuudet. Hän paljastaa kaikki suunnitelmansa. Kaikki pimeät pilvet hälvenevät. Kristus jakaa koko ikuisuuden.

Taivaan todellinen ilo ei ole ainoastaan meidän, vaan hänen. Suurin ilomme taivaassa on oleva siinä, kun näemme hänen ilonsa, kun hän puhuu meidän kanssamme vapaasti, kasvoista kasvoihin. Me näemme Kristuksen tyydytyksen, kaikki hänen toiveensa toteutuneena.

Kursivointi kopioijan

[rita4]

Laodikean seurakunnalle Herra huutaa: “Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20).

Tämä on Kristuksen viimeinen kutsu seurakunnalleen. Penseyden henki tulee ja uskovien joukot kylmentyvät. Hän sanoo omilleen: ”Haluan, että kuulet minua. Avaa ovi. Anna minun tulla salaiseen kammioosi. Anna minun puhua kanssasi ja sinun minun kanssani. Olkaamme yhteydessä toisiimme. Minä suojaan sinua koetuksen hetkellä, joka on tuleva kaikkeen maailmaan.”

Lueskelin tätä jälleen, se kuin koukuttaa lukemaan, sekä miettimään tätä uudelleenkin. Mieleeni nousi eräs näky, jonka näin eräässä seurakunnasta vielä ollessani siellä työntekijänä. Olin kotonani rukouksessa sen srk hengellisen tilan takia, josta olin alkanut olla yhä vain enemmän ja enemmän huolestunut. Ja silloin Herra näytti minulle sen srk ulko-oven, jonka päällä oli paksut putket, niin ettei sitä enää voinut avata. Sanoinkin siitä silloin yhdelle veljelle, mutta hän lähes tulkoon suuttui minulle ja niin se jäi siihen..

Siitä hiukka aikasemmin olin ollut kokouksessa ja siellä kun olin rukouksessa, niin näin hengessäni, miten Jeesus seisoo seurakunnan ulko-oven ulkopuolella, koputtaa ja pyytää päästä sisälle, mutta kukaan ei välittänyt, eikä kukaan, mennyt avaamaan ovea Herralle..vaan jatkoivat sitä tavanomaista kokoustaan.. Koska he eivät selvästikään välittäneet, missä tilassa sen srk tila oli hengellisesti ja siksi ei heistä kukaan kuullut, kun Jeesus kolkutti ulko-ovea haluten vielä päästä sisällle, mutta ei..

Kunnes Herra alkoi puhua minulle, kun kotonani olin aika usein, öisin rukouksessa, toki olin usein päivisinkin Herrani edessä, vain hiljaa odottaen, että; "Herra puhuisi minulle!" Ei se, että rukoilin ja pyrin usein olemaan rukouksessa, niin siinä minulla itselläni ei ole mitään varaa, aihetta kehuskella, ehei, päinvastoin, koska aivan liian usein Herra joutui kehottamaan minua tulemaan kanssaan keskustelemaan.. Oisimpa ollut palavampi silloin, kuin myöskin nyt..

Noh, joka tapauksessa, Herra näytti minulle paljon asioita siitä seurakunnasta ja sen uneliaan tilan koko seurakuntalaisilla, pastoria myöten. Ei haluttu tehdä parannusta, palata ensirakkauteen, muuttua, vaan tyydyttiin ja tykättiin lepsusta uskonelämästä/opetuksesta. Se oli niin raskasta, sekä surullista nähdä se välinpitämättömyys..Eikä kukaan näyttänyt, eikä näytä tänäkään päivänä olevan monissa muissakaan seurakunnissa huolissaan seurakuntansa tilasta, opetuksesta, Raamatullisuudesta, tai että olisi oikeanlainen Jumalan pelko/kunnioitus vanhimpien varsinkin sydämissä, ja huoli laumastaan, mutta ei!?

On vain minä, minä ja minulle, ja kunhan velvollisuudesta käydään kokouksissa, niin ettei kukaan voi tulla sanomaan, "Ettei sinuakaan ole näkynyt pitkään aikaan, tms" Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä. Room.3:18 Tuo vain kuin nousi mieleeni..

Matt. 6:6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Matt. 25:
1 "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
2 Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
3 Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
4 Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.

5 Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
6 Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'
7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.

8 Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.
9 Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'
10 Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.

11 Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'
12 Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.
13 Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

Halusin laittaa tämän meille jo tutun Raamatunpaikan, kuin herättelemään, niin minua, kuin sinuakin rakas uskon ystäväni, niin, että: olisimme aina valmiina, eikä uni, väsymys, välinpitämättömyys, eli: laiskuus, sekä mukavuuden halu (kaikki on hyvin ei mitään hätää) ajatuksin eteenpäin mennen.. Se on petollista itsensä pettämistä sellainen ajattelu..

Ja sitten yht'äkkiä heräten, kun pasuunan ääni kuuluu ja Jeesus saapuikin yllättäen noutamaan omiaan kotiin, taivaaseen, hääaterialleen, niin siinäpä ei kuule silloin enää ole aikaa, etkä kerkiä valmistautua lähtemään, koska öljy, Pyhän Hengen voitelu puuttuu, ja niin se, jolta öljy puuttuu, jää tänne näkemään sekä kokemaan sen kaiken hirveän mitä alkaa tapahtua kun Pyhä Henki poistuu ja jää Israelin uskovien ylle. Tämä ei ole pelottelua, vaan Totuus! Siksi; Älä nuku, vaan pysy valveilla, Herää jo sekä pyri yhä vain lähemmäksi Jeesusta ja elä tämä lyhyt aika, mitä enää jäljellä on, niin pyri elämään se vain yksin Herralle, eikä enää itsellesi,(lihasi tahdolle, maailman tarjonnalle, tms) eikä tälle maailmallekaan. Jos haluat päästä ylösottoon, niin; valvo sydämesi, uskosi tilaa joka hetki, älä väsy, äläkä loukkaannu keneenkään, saati sitten Jumalan Sanaan.

Ilm. 3
14 Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.

17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.
22 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'"

Silmänräpäys

Soittaa pasuunat

Valvotaan, jotta olisimme kerran perillä. Sinua siunaten!