Radio Dein Viikon debatti: Ovatko tatuoinnit mukautumista ma

[rita4]

Radio Dein Viikon debatti: Ovatko tatuoinnit mukautumista maailmaan vai kaunis taiteenlaji?

viikon debatti 09.10.2024 12:00 (päivitetty 9:20)
Heikki Paatelma


Viikon debatissa selät vastakkain pastori ja poliitikko Mika Ebeling sekä seurakunnan tiedottaja ja tatuointitaiteilija Maija Hagberg. Kuva: Mikko Huhdanmäki

Pastori ja poliitikko Mika Ebeling on huomannut, että tatuoinneissa on paljon epäkristillisiä merkityksiä. Hän ei pidä niitä kristityille suotavana. Tatuointitaiteilija Maija Hagbergille tatuoinnit taas ovat itseilmaisun muoto ja käsityötä.

Tervetuloa tatuointineulan silmään, toivotti ohjelmajohtaja Kai Kortelainen Radio Dein Viikon debatin aluksi keskiviikkoaamuna 9.10.2024. Tatuoinnista hän oli kutsunut väittelemään Rovaniemen seurakunnan tiedottajan ja tatuointitaiteilijan Maija Hagbergin sekä kansanlähetyksen pastorin, raamattuopettajan ja kristillisdemokraattien helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Mika Ebelingin.

Suoraan aiheeseen: voiko kristitty ottaa tatuoinnin?

Mika Ebeling aloittaa toteamalla, että voi. Mutta hän ei pidä sitä kauhean hyvänä ajatuksena.

– Siis totta kai voi ottaa – siis ihan niin kuin kuka tahansa voi ottaa, mutta onko se hyvä juttu? Onko se synti? Onko se suotavakin juttu? Minulla on aika kriittinen näkökulma siihen. Kun sanon, että voi, niin olen vähän epävarma siitä, kuinka ei-suotava se on. Mutta lähtökohtaisesti en pidä sitä kauhean suotavana, Ebeling sanoo ja vakuuttaa, ettei hän itse ottaisi tatuointia.

Maija Hagberg on ottanut tatuointeja, oikeastaan monia.

– Otin ensimmäisen tatuoinnin 18-vuotiaana. Se oli varmaan vain tämmöinen, että kun tatuointeja on joka paikassa, ja katsoin, että se on kulttuurisesti semmoinen, mikä minulle sopii. Se on, voisiko sanoa, semmoinen itseilmaisun muoto, joka sitten tietysti sai ihan uusia merkityksiä, kun minä aloin itse tekemään tatuointeja, Hagberg kertoo.

Hän sanoo, että tatuointien tekeminen on hänelle eniten sitä, että hän nauttii niiden tekemisen tekniikasta ja sitä on kiva harrastaa.

”Se on minulle itseilmaisun muoto, joka sitten tietysti sai ihan uusia merkityksiä, kun aloin itse tekemään tatuointeja.”

Ebeling ymmärtää tatuoinnin itseilmaisun muotona, mutta kysymys onkin siitä, mitä ilmaisee. Tatuointeja kun on monenlaisia. Hän on tutkinut asiaa Raamatusta, ja Vanhasta testamentista asiasta tuntuu hänen mukaansa ohjeita löytyvän. Hän pohtii, ovatko ne ohjeellisia tai velvoittavia, vai pitäisikö pohtia enemmän moraaliperiaatteita. Uuden testamentin perusteella hän käsittelisi asiaa enemmän siitä näkökulmasta, mikä on Jumalan tahto ihmisen elämässä, kuin että saako vai eikö saa ottaa.

Maija Hagberg sanoo, että tatuoinnit ovat hänelle keino tukea taideharrastusta.

– Se on minulle aina ollut hyvin tärkeä asia, niin en näe, että mitä väärää siinä voisi olla, koska se tekee tavallaan minulle hyvää, Hagberg perustelee.

Raamattu kieltää parran ajamisen ja tatuoinnit

Raamattu puhuu Kai Kortelaisen mukaan varsin vähän tatuoinneista. Kolmannessa Mooseksen kirjassa (19:28) kuitenkin sanotaan, että ”älkää vainajaa surressanne viillelkö itseänne älkääkä tatuoiko mitään merkkejä ihoonne. Minä olen Herra.” Miten Maija Hagberg suhtautuu sananpaikkaan?

– No se kuulostaa siltä, että se on kirjoitettu sinä aikana, milloin sillä on ollut joku ihan täysin erilainen merkitys. Jos katsoo vaikka niitä edellisiä jakeita, missä kielletään ajamasta partaa ja syömästä mitään, missä on verta, niin tuntuu että monellakaan ihmisellä ei ole hirveästi tarvetta niitä ruveta perustelemaan, että nämä eivät ole hyvä asia, koska täällä kirjassa lukee näin, Hagberg vertaa.

Ebeling pohtii Mooseksen kirjan kohtaa ja kertoo noudattavansa ohjetta, jossa kielletään veren syöminen. Siitä mainitaan myös Uuden testamentin puolella.

– Mutta siinä kun Jumala sanoo, että älkää tehkö näin, minä olen Herra, niin kyllä se minut laittaa ihan vakavalle paikalle. Koen, että en ole se henkilö, joka lähtee kertomaan ja vähän kuin ottaa Jumalan suojelukseensa, että ei nyt Jumala ihan tosissaan sitä noin tarkoittanut. Tai että olisin kauhean nopeasti sanomassa ja laittamassa syrjään sen näkökulman.

”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan”

Koko juttu Täältä

[rita4]

Ebeling ymmärtää tatuoinnin itseilmaisun muotona, mutta kysymys onkin siitä, mitä ilmaisee. Tatuointeja kun on monenlaisia. Hän on tutkinut asiaa Raamatusta, ja Vanhasta testamentista asiasta tuntuu hänen mukaansa ohjeita löytyvän. Hän pohtii, ovatko ne ohjeellisia tai velvoittavia, vai pitäisikö pohtia enemmän moraaliperiaatteita. Uuden testamentin perusteella hän käsittelisi asiaa enemmän siitä näkökulmasta, mikä on Jumalan tahto ihmisen elämässä, kuin että saako vai eikö saa ottaa.

Totta, tatuointi on usein itseilamaisun lähteenä, jolla halutaan kuin sanoa jotain ulkopuolisille, mikä on heille tärkeää. Tiedän sen molemmista pojistani, joilla on käsivarressa pieni tatuointi. Minä en henk koht hyväksy uskovana tatuointeja, en ollakseni tiukkapipoinen, ei, vaan koska haluan pysyä Raamatun ilmoitetussa Sanassa ja alistua Jumalan antaman Sanan alle tottelemaan. Vaikka en ois kyllä itse koskaan edes halunnut pilata ihoani, jonka Jumala on minulle antanut syntymässäni jollain maalauksilla, en pienillä, enkä isoillakaan...

Se on oikeastaan aika jännä, kun ihminen puhuu Raamatusta, niin hän/he erottaa asiayhteydessä Vanhan testamentin uudesta testamentista, kuin ne olisivat eri maata ja vanha ois jo kuin vanhentunutta Sanaa, ..Ja kuitenkin ei ole Uutta ilman vanhaa, eikä Vanhaa ilman uutta, ne ovat toisiaan tukevia. Ja siksi haluankin jälleen alkaa lukea Vanhaa testamenttia uudestaan, jotta ymmärtäiisn paremmin uuttakin, Jeesuksen sanoja, opetuksia. Minusta Vanhan testamentin opetukset/kirjoitukset ovat aina ohjaavia, opettavia, sekä velvoittavia. Ei niitä sinne ole kirjoitettu kuin vain huvin vuoksi, ehei. Vaan että niistä pidetään kiinni omassa elämässä, sekä ymmärretään, että: ne on kirjoitettu meidän kaikkien parhaaksi, jotka ovat Jumalan sanoja ihmiskunnalle vielä tänäkin päivänä.

Maija Hagberg sanoo, että tatuoinnit ovat hänelle keino tukea taideharrastusta.

– Se on minulle aina ollut hyvin tärkeä asia, niin en näe, että mitä väärää siinä voisi olla, koska se tekee tavallaan minulle hyvää, Hagberg perustelee.

Ok, siis taidetta, mutta miksi ihmisen iholle? Ja jos hän on niin kuin kertoo tutkineeensa Raamattua, niin miksi Hän ei kysy asiaa Herralta, tai pelkää Jumalaa, kun tekee sitä, mikä on aivan selvästi Raamatussa kielletty? Voiko ainoa perustelu olla, että; kun se tekee hänelle hyvää? Hyvää miten? Ja rahaa tulee tekemällä vastoin Raamatun ilmoitettua Sanaa.. Voiih!

Otan tuon tuolla jo merkityn Raamatun jakeen STLK,n mukaan:
3. Mooseksen kirja 19:
26 Älkää syökö mitään verineen. Älkää ennustelko merkeistä älkääkä harjoittako noituutta.
27 Älkää ajako tukkaanne päälaen ympäriltä, äläkä leikkaamalla turmele partasi reunaa.
28 Älkää viileskelkö ihoanne vainajan tähden älkääkä piirrelkö siihen tatuointeja. Minä olen Herra.

Kolmannessa Mooseksen kirjassa (19:28) kuitenkin sanotaan, että ”älkää vainajaa surressanne viillelkö itseänne älkääkä tatuoiko mitään merkkejä ihoonne. Minä olen Herra.” Miten Maija Hagberg suhtautuu sananpaikkaan?

– No se kuulostaa siltä, että se on kirjoitettu sinä aikana, milloin sillä on ollut joku ihan täysin erilainen merkitys. Jos katsoo vaikka niitä edellisiä jakeita, missä kielletään ajamasta partaa ja syömästä mitään, missä on verta, niin tuntuu että monellakaan ihmisellä ei ole hirveästi tarvetta niitä ruveta perustelemaan, että nämä eivät ole hyvä asia, koska täällä kirjassa lukee näin, Hagberg vertaa.

Ebeling pohtii Mooseksen kirjan kohtaa ja kertoo noudattavansa ohjetta, jossa kielletään veren syöminen. Siitä mainitaan myös Uuden testamentin puolella.

– Mutta siinä kun Jumala sanoo, että älkää tehkö näin, minä olen Herra, niin kyllä se minut laittaa ihan vakavalle paikalle. Koen, että en ole se henkilö, joka lähtee kertomaan ja vähän kuin ottaa Jumalan suojelukseensa, että ei nyt Jumala ihan tosissaan sitä noin tarkoittanut. Tai että olisin kauhean nopeasti sanomassa ja laittamassa syrjään sen näkökulman.

Ebeling on oikealla ajatuksella siinä, koska hän ymmärtää, ettei mitään saa syödä, mistä verta ei ole laskettu pois, saati verta. Ja se löytyy niin Vanhasta testamentista kuin myöskin Uudestakin, se kielto ei ole muuttunut, eikä muuten muutukkaan koskaan.

Minäpä kerron sinulle esimerkin verestä ja kuinka se on meille uskoville ja aivan kaikille ihmisille kielletty ruoka/juoma. Uskoville, koska he tutkivat Raamattua ja sen takia se on heille selvempää, kuin vielä uskosta osattomille. Kun olin vielä pieni tyttönen ja käytiin mummulassa tampereella ja siellähän aina piti ostaa mustaa makkaraaa, niin ja kotonakin oli joskus mustaa makkaraa, eli verimakkaraa. Enhän minä sitä ymmärtänyt, ettei sellaista saa syödä, kun se kielletään Raamatussa.

Mutta kun tulin uskoon ja luin Raamattua niin minullehan alkoi selvitä, että se ei ole vain suositus, vaan jyrkkä kielto syödä, juoda verta, tai mitään mikä on tehty verestä. Ja erään vanhemmistoveljen puheita sit myöhemmin ihan kauhistelin, kun hän kehui miten haluaisi juoda vasta kaadetun hirven veren, niin kuin on kuulemma metsästysporukoissa tapana tehdä. Sanoin hänelle; Ettei sellaista saa tehdä, koska se on Raamatussakin kielletty, mutta hän vastusti minua, ja sydämeeni tuli suru hänen Jumalan Sanan sekä Isän tahdon vastustamisestaan.

Noh olin työharjoittelussa päiväkodissa ja kun mentiin sit eräänä päivänä lasten ja ohjaajien kanssa syömään, niin siellä oli verilättyjä. Silloin mulle tuli sisäinen kamppailu; Otanko, vaiko en? Ja kun olin aina tykännyt verilätyistä nuorempana niin minähän pöhlö menin ja otin niitä lautaselleni. Ja kun olin ekaa lättyä syömässä, niin minulle iski aivan kamala katumus;"Mitä meninkin niitä ottaan ja nyt en kehtaa niitä jättää lasten edessä olla syömättäkään, mitä teen?!" Niin silloin alkoi Herra puhua minulle, siitä, miten olen Raamatustani lukenut ettei verta saa syödä, ja nyt mossutan siinä verta sisimpääni. Kyllä piti hiljaa pyytää sitä anteeksi Jumalalta. Se oli niin Kamala ja kova opetus minulle, etten ole sen jälkeen syönyt mitään, missä on verta ruuassa. Älä sinäkään syö verta ja ole tottelematon Jumalan Sanan Totuudelle. Pysy puhtaana.