Pysykäämme Sanassa ja Totuudessa!

[rita4]

Niin, aattelin heittää tällaisen ajatuksen, kun näyttää valitettavasti siltä, että; monet Suomenkin seurakunnat ovat mieltyneet korvasyyhy saarnoihin, joissa vaaditaan puhujia: ettei he saa puhua synnistä, tai parannuksenteon tärkeydestä, koska se tuntuu ikävältä/loukkaa sisintä, ja vie mielen maahan. Siispä; haetaan enemmänkin lihalle nautintoja, kivaa yhdessä oloa, ihmeiden näkemistä, sekä lepposia puheita, ettei tartte tehdä parannusta, kokea syntisyyttään, ei syyllisyyttä väärään menostaan tms.. Niin vaikka tämä onkin vain keskustelufoorumi kymmenien muiden keskustelufoorumeiden joukossa, niin tahdomme täällä pitäytyä; oman ymmärryksemme ja uskon kasvumme rajoissa Raamatun Sanan totuteen ja siitä kirjoittaa/todistaa mitä itse koemme ja ymmärrämme ja miten tahdomme elää uskovina, Herramme omina tässä maailmanajassa, missä nyt olemme ja näemme miten maailma, sekä seurakunnat: hylkäävät; totuuden ja Jumalan Sanan todistuksenkin!

Tahdomme nostaa päämme ja katsoa vain yksin Jeesukseen Kristukseen; ristiinnaulittuna, sekä suostuen kuolemaan syntiemme tähden, siis: ylösnousseena Vapahtajanamme, jonka nimessä meilläkin on kerran pääsy taivaan ihanuuteen ja kirkkauteen, Karitsan hääjuhlaan mukaan! Kun nimemme on kirjoitettuna taivaassa; Elämän kirjaan. Se on tärkeintä ja kallisarvoisinta elämässämme! Hänen; Jeesuksen ristiltä vuotaneessa sovinto veressään, meillä on vapautus ja ilo, voima ja autuus, sekä pääsy kaikkein pyhimpään kerran.

Jumala suokoon Kaikkivaltiudessaan, että: Meidän puheemme olisi: rakentavaa, rakkaudellista, anteeksi antavalla mielellä tuotua, sekä totuudessa ja puhtaudessa, nöyryydessä olevaa ilosanomaa!

1. Joh. 2:
1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

3 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.

4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.

5 Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.

6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.

7 Rakkaani, en minä kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut; tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet.

8 Ja kuitenkin minä kirjoitan teille uuden käskyn, sen, mikä on totta hänessä ja teissä; sillä pimeys katoaa, ja totinen valkeus jo loistaa.

9 Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä.

10 Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta.

11 Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.

12 Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden.