Kouluopetus ja vapaa-ajattelijoiden usko
Lähetetty: 02.09.2020 11:18Jari iivanainen
Vapaa-ajattelijat ja miten heillä on naturalistinen usko, jolla he haluavat korvata kristillisen uskon ja uskon Jumalaan kouluissa sekä yhteiskunnassa
Jos mennään vuosikymmeniä taaksepäin, niin oli kristillisellä uskolla tärkeä asema Suomessa ja pohjoismaissa. Menneinä vuosikymmeninä oli aivan luonnollista, että kouluissa pidettiin aamuhartaus, luettiin Raamattua ja rukoiltiin. Uskonnon, varsinkin kristillisen uskon opetusta, oli useita tunteja viikossa, joten lapset saivat perustiedot evankeliumista ja mitä usko Jumalaan pitää sisällään.
Myönteinen asenne kristillistä uskoa kohtaan tulee hyvin esille suomalaisen Kokoomuspuolueen vaaliohjelmasta vuodelta 1922. Kristillisiä arvoja ja opetusta pidettiin tärkeänä koululaitoksessa.
Kallis on se perintö, minkä kansamme nykyinen sukupolvi on edeltäjiltänsä saanut. Sukupolveen toisensa jälkeen on istutettu kristillinen usko ja siveellinen elämänkäsitys. Menneet sukupolvet ovat siitä etsineet sydäntensä syvimmälle kaipuulle tyydytystä, ohjausta elämän tärkeimmissä kysymyksissä, johtoa ja voimaa siveelliseen vaellukseen.
Nykypolven tärkeä tehtävä on sisällisesti omistaa ja tulevien polvien hyväksi kartuttaa sitä hyvää, mikä täten oli sen osalle tullut. Kristillisen uskon ja siveellisen maailmankatsomuksen turvissa on kansamme perhe-elämä kehittynyt yhteiskuntarakennuksen lujaksi perustaksi.
Kysymyksessä koulujen uskonnonopetuksessa Kansallinen Kokoomuspuolue pitää oikeana, että niin kansa- kuin oppikoulujen oppilaille on annettava oppilaiden enemmistön tunnustuksen mukaista kristinuskon opetusta. Suuremmille oppilasryhmille on valtion toimesta hankittava heidän uskontunnustuksensa mukaista kristinuskonopetusta. Pienten oppilasryhmäin kristinuskonopetuksesta pitävät huolta asianomaiset uskontokunnat, jotka tarpeen vaatiessa voivat sitä varten saada valtion avustusta. Mihinkään uskontokuntaan kuulumattomien lasten siveysopetuksesta on huolehdittava. Uskonnonopetusta on yleisissä oppilaitoksissa annettava. (1)
Entä nykyaika? Nyt on tullut muutos suhteessa kristilliseen uskoon ja kouluopetukseen. Nyky-yhteiskunnassa vaaditaan neutraaliutta. Sillä tarkoitetaan, että valtion tulisi pysyä neutraalina uskonnonopetuksen suhteen. Tätä uudistusta ovat vaatineet erityisesti vapaa-ajattelijat ja uskonnottomien edustajat. He pitävät uskonnonvapautena ja oikeutena sitä, ettei kristinuskoa saisi enää tunnustaa, opettaa ja mainita lasten parissa tai muissa yhteyksissä. Muihin asioihin pitäisi suhtautua hyväksyvästi ja myöntyvästi, mutta ei Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Pieni lehtiartikkeli valaisee asiaa:
Koulujen virsivisa suututti Vapaa-ajattelijat
Koko juttu täältä
Vapaa-ajattelijat ja miten heillä on naturalistinen usko, jolla he haluavat korvata kristillisen uskon ja uskon Jumalaan kouluissa sekä yhteiskunnassa
Jos mennään vuosikymmeniä taaksepäin, niin oli kristillisellä uskolla tärkeä asema Suomessa ja pohjoismaissa. Menneinä vuosikymmeninä oli aivan luonnollista, että kouluissa pidettiin aamuhartaus, luettiin Raamattua ja rukoiltiin. Uskonnon, varsinkin kristillisen uskon opetusta, oli useita tunteja viikossa, joten lapset saivat perustiedot evankeliumista ja mitä usko Jumalaan pitää sisällään.
Myönteinen asenne kristillistä uskoa kohtaan tulee hyvin esille suomalaisen Kokoomuspuolueen vaaliohjelmasta vuodelta 1922. Kristillisiä arvoja ja opetusta pidettiin tärkeänä koululaitoksessa.
Kallis on se perintö, minkä kansamme nykyinen sukupolvi on edeltäjiltänsä saanut. Sukupolveen toisensa jälkeen on istutettu kristillinen usko ja siveellinen elämänkäsitys. Menneet sukupolvet ovat siitä etsineet sydäntensä syvimmälle kaipuulle tyydytystä, ohjausta elämän tärkeimmissä kysymyksissä, johtoa ja voimaa siveelliseen vaellukseen.
Nykypolven tärkeä tehtävä on sisällisesti omistaa ja tulevien polvien hyväksi kartuttaa sitä hyvää, mikä täten oli sen osalle tullut. Kristillisen uskon ja siveellisen maailmankatsomuksen turvissa on kansamme perhe-elämä kehittynyt yhteiskuntarakennuksen lujaksi perustaksi.
Kysymyksessä koulujen uskonnonopetuksessa Kansallinen Kokoomuspuolue pitää oikeana, että niin kansa- kuin oppikoulujen oppilaille on annettava oppilaiden enemmistön tunnustuksen mukaista kristinuskon opetusta. Suuremmille oppilasryhmille on valtion toimesta hankittava heidän uskontunnustuksensa mukaista kristinuskonopetusta. Pienten oppilasryhmäin kristinuskonopetuksesta pitävät huolta asianomaiset uskontokunnat, jotka tarpeen vaatiessa voivat sitä varten saada valtion avustusta. Mihinkään uskontokuntaan kuulumattomien lasten siveysopetuksesta on huolehdittava. Uskonnonopetusta on yleisissä oppilaitoksissa annettava. (1)
Entä nykyaika? Nyt on tullut muutos suhteessa kristilliseen uskoon ja kouluopetukseen. Nyky-yhteiskunnassa vaaditaan neutraaliutta. Sillä tarkoitetaan, että valtion tulisi pysyä neutraalina uskonnonopetuksen suhteen. Tätä uudistusta ovat vaatineet erityisesti vapaa-ajattelijat ja uskonnottomien edustajat. He pitävät uskonnonvapautena ja oikeutena sitä, ettei kristinuskoa saisi enää tunnustaa, opettaa ja mainita lasten parissa tai muissa yhteyksissä. Muihin asioihin pitäisi suhtautua hyväksyvästi ja myöntyvästi, mutta ei Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Pieni lehtiartikkeli valaisee asiaa:
Koulujen virsivisa suututti Vapaa-ajattelijat
Koko juttu täältä