Evankeliontia vai opetusta?
Lähetetty: 25.06.2017 16:32Pentti Erkkilä
Seurakunnissa tarvitaan sekä evankeliointia että opetusta. Niiden järkjestys on: ensin evankeliumi ja sitten opetus.
Opetus voi olla kuulemista tai lukemista. Kun Jeesus taivaaseen astumisensa yhteydessä jätti meille - uskovilleen, opetuslapsilleen - tehtäviä, ensimmäisenä oli evankeliumi.
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamala heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. " (Matt. 28:19-20)
" Ja hän sanoi heille: 'Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.'" (Mark. 16:15-16) Tässä tulee ilmi evankelioinnin tarkoitus. Sitä ei voi korvata opetuksella.
"..ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."(Luuk. 24:47) Sekä Markus että Luukas jättävät opetuksen mainitsematta. Siitä kertoi Johannes: "Ruoki minun karitsoitani, kaitse minun lampaitani, ruoki minun lampaitani."(Joh. 21: 15-17)
Noiden kolmen evankeliumin mukaan pitää tehdä kansaa opetuslapsiksi kertomalla tavalla tai toisella evankeliumia eli kertomalla pelastuksen tarpeesta ja mahdollisuudesta. Pelastus tuskin kiinnostaa ihmistä, joka ei tiedä tai usko, mikä häntä uhkaa ja mistä hänen pitäisi pelastua.
Evankeliumin vastaanottaneita tulee opettaa elämään Jeesuksen opetuksen mukaan. Opetuksella on merkitys uskovan ajallisessa elämässä, kilvoittelussa ja taivaaseen perille pääsemisessä, mutta uudestisyntymiseen se ei ole välttämätöntä. Apt. 16:31:n mukaan usko Herraan Jeesukseen riitti vanginvartijalle pelastumiseen ja riittää meillekin tämän päivän ihmiselle.
Uudessa testamentissa tulee korostetusti esille uskovan elämässä näkyvä Jeesuksen herruus. Heidän elämänsä on sanatonta saarnaa, elämäntapaevankeliointia. " Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa."(Matt. 5:16) Tämä velvoittaa meitä elämään niin, että ulkopuoliset näkevät hyvät tekomme.
Eristäytyminen rukoushuoneisiin omiemme keskuuteen vie meidät pois heidän näkyvistään. Tämä vihollisen juoni on toteutunut erikoisen hyvin. Se lienee pääsyy herätyksen lähes täydelliseen pysähtymiseen.
"Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." (Apt.1:8) Voima luvattiin ja annettiin todistamiseen eli uskomme mukaan elämiseen.
"... vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa." (1 Piet. 3:1-2) Elämämme kertoo sivulliselle enemmän kuin sanamme. Maailma on täynnä katteetonta puhetta. Siksi se, mitä näemme, on uskottavampaa kuin se, mitä kuulemme.
Meidät nähdään, ja ensivaikutelma syntyy jo ennen kuin olemme sanoneet sanaakaan. Se joko vahvistaa tai mitätöi sen, mitä puhumme.
Lähde: Ristin Kansa lehti nro 6/2017
Seurakunnissa tarvitaan sekä evankeliointia että opetusta. Niiden järkjestys on: ensin evankeliumi ja sitten opetus.
Opetus voi olla kuulemista tai lukemista. Kun Jeesus taivaaseen astumisensa yhteydessä jätti meille - uskovilleen, opetuslapsilleen - tehtäviä, ensimmäisenä oli evankeliumi.
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamala heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. " (Matt. 28:19-20)
" Ja hän sanoi heille: 'Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.'" (Mark. 16:15-16) Tässä tulee ilmi evankelioinnin tarkoitus. Sitä ei voi korvata opetuksella.
"..ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."(Luuk. 24:47) Sekä Markus että Luukas jättävät opetuksen mainitsematta. Siitä kertoi Johannes: "Ruoki minun karitsoitani, kaitse minun lampaitani, ruoki minun lampaitani."(Joh. 21: 15-17)
Noiden kolmen evankeliumin mukaan pitää tehdä kansaa opetuslapsiksi kertomalla tavalla tai toisella evankeliumia eli kertomalla pelastuksen tarpeesta ja mahdollisuudesta. Pelastus tuskin kiinnostaa ihmistä, joka ei tiedä tai usko, mikä häntä uhkaa ja mistä hänen pitäisi pelastua.
Evankeliumin vastaanottaneita tulee opettaa elämään Jeesuksen opetuksen mukaan. Opetuksella on merkitys uskovan ajallisessa elämässä, kilvoittelussa ja taivaaseen perille pääsemisessä, mutta uudestisyntymiseen se ei ole välttämätöntä. Apt. 16:31:n mukaan usko Herraan Jeesukseen riitti vanginvartijalle pelastumiseen ja riittää meillekin tämän päivän ihmiselle.
Uudessa testamentissa tulee korostetusti esille uskovan elämässä näkyvä Jeesuksen herruus. Heidän elämänsä on sanatonta saarnaa, elämäntapaevankeliointia. " Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa."(Matt. 5:16) Tämä velvoittaa meitä elämään niin, että ulkopuoliset näkevät hyvät tekomme.
Eristäytyminen rukoushuoneisiin omiemme keskuuteen vie meidät pois heidän näkyvistään. Tämä vihollisen juoni on toteutunut erikoisen hyvin. Se lienee pääsyy herätyksen lähes täydelliseen pysähtymiseen.
"Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." (Apt.1:8) Voima luvattiin ja annettiin todistamiseen eli uskomme mukaan elämiseen.
"... vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa." (1 Piet. 3:1-2) Elämämme kertoo sivulliselle enemmän kuin sanamme. Maailma on täynnä katteetonta puhetta. Siksi se, mitä näemme, on uskottavampaa kuin se, mitä kuulemme.
Meidät nähdään, ja ensivaikutelma syntyy jo ennen kuin olemme sanoneet sanaakaan. Se joko vahvistaa tai mitätöi sen, mitä puhumme.
Lähde: Ristin Kansa lehti nro 6/2017