Sateisen päivän mietteitä
Lähetetty: 02.12.2016 18:54Taisto Salo
Kalle soitti pappilan ovikelloa ja odotti oven avautumista. Vettä valui hatusta hartioille, hihoista housunlahkeisiin ja takinliepeestä kengille, jotka olivat kunnolla kastuneet polkupyörällä ajaessa. Lopulta pastori Kalevi Kulojärven pää pilkisti avautuvan oven takaa, ja hän pyysi Kallea pujahtamaan kiireesti sisään.
Aulaan päästyään Kalle oli hetken hämillään, koska hänen märistä vaatteistaan valui vettä vaalealle matolle. Riisuttuaan takkinsa hän pyyteli anteeksi aiheuttamaansa sotkua:
– Olipa tullessa aika myräkkä. Kun mie lähdin kotimökiltä, aurinko pilkisti pilvien lomitse, mutta sitten tuuli kääntyi ja nostatti synkät sadepilvet taivaalle. En ole aikoihin pyöräillyt moisessa saderyöpyssä.
– Älä matosta välitä, kyllä se kuivuu. Tule olohuoneen puolelle tapaamaan pastoriystävääni Unto Untamalaa, pappilan isäntä Kalevi haasteli Kallelle ja johdatti hänet kyynärpäästä kiinni pitäen olohuoneeseen.
Kalle tervehti seisomaan noussutta vierasta ja esitteli itsensä Korpi-Kalleksi selittämättä sen enempää tekemisiään.
Kalevi taputteli Kallea olkapäälle ja esitteli hänet vieraalleen:
– Kalle on meidän kylän korvenasukki, joka tunnetaan pitäjällä korpiteologina. Hän on vuosien aikana tullut läheiseksi ystäväksi, josta olen hyvin kiitollinen.
Olohuoneessa oli hetken syvä hiljaisuus, jonka aikana miehet vain kyselevästi hymyilivät toisilleen. Vaiteliaisuuden rikkoi isännän oikeudella Kalevi, joka kääntyi Kallen puoleen ja kertoi hänelle aamupäivän juttutuokiosta Unton kanssa:
– Aamukahvin virkistäminä olemme Unton kanssa innostuneet pohtimaan Uuden testamentin aikakäsitteitä. Luulen, että se saattaisi kiinnostaa myös sinua. Unto, ole hyvä ja johdattele meidät uudelleen aamuiseen aiheeseen.
Unto otti käteensä pöydällä olevan mustakantisen ja sanoi lukevansa pari jaetta Apostolien teoista, sen ensimmäisestä luvusta jakeet kuusi ja seitsemän. Matalalla äänellä hän luki valitsemansa tekstin ja sen jälkeen jatkoi jakeiden selittämisellä:
– ”Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät Jeesukselta: ’Herra, tänä aikanako, sinä palautat ennalleen Israelin valtakunnan?’ Hän sanoi heille: ’Ei teidän asianne ole tietää aikoja, eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.’” Näissä kahdessa jakeessa on kolme aikaa merkitsevää sanaa: kahdesti aika ja kerran hetki. Kreikan kielessä ensimmäinen on khronos ja jälkimmäinen kairos. Kahdesti esiintyvä khronos ilmaisee yksittäistä ajanjaksoa ja sen kestoa tai eripituista aikakautta. Kairos sitä vastoin määrittelee sen, mikä ajanjaksolle on ominaista, minkä laatuisesta ajasta on kyse. Jeesus täsmentää vastauksessaan ”hetken” Jumalan säätämäksi aikakaudeksi, jonka aikana hän toteuttaa oman pelastus- ja maailmansuunnitelmansa. Siten kairos-sanan merkitys on sopusoinnussa Jeesuksen antaman vastauksen kanssa. Hän korosti, ettei Jumala ole vain khronos-ajan Jumala, vaan kairoksenkin, jossa hän ilmaisee oman valtasuuruutensa, rakkautensa, sanansa, voimansa ja pelastavan tahtonsa ihmisille. Ihmisen näkökulmasta kairos-aika on juuri se Jumalan antama oikea, sopiva ja otollinen aika kokea hengellinen herääminen ja päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Kalle kakisteli hetken, haroi samalla partaansa ja nosti ylös alasvalahtaneita lasejaan voidakseen paremmin nähdä sohvalla istuvat pappismiehet. Hän hymähti muutamaan otteeseen tyytyväisenä ja kohdisti jutustelunsa heille:
– Olen tässä yrittänyt palauttaa mieleeni kaupungin nimeä, missä mie oon nähnyt Kronos-nimisen kello-ja kultasepänliikkeen. Ei se nyt muistu mieleeni, mutta on se joka tapauksessa sopiva nimi liikkeelle, joka kaupittelee ajanmittauslaitteita.
Kalle piti hetken tauon ja jatkoi:
– Jostakin kaukaa miehuuteni päiviltä ponnahti mieleeni Paavalin sana, jossa hän käyttää muistaakseni kairos-sanaa juuri siten, kuin sie, Unto, juuri kuvailit. Odottakaahan veliseni, niin luen sen teille: ”’Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.’ Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:2.) Paavali käytti nyt-sanaa, mikä korostaa, että jokainen uusi päivä on Jumalan mahdollisuuksien päivä ihmisen elämässä.
Kallen puhe keskeytyi, kun keittiön puolelta kuului ruustinnan määrätietoinen ja komentava ääni:
– Kalevi ja Unto, älkää unohtako, että meidän täytyy olla viidentoista minuutin kuluttua syntymäpäivillä. Pitäkäähän kiirettä, jotta joudamme sinne ajoissa!
Olohuoneessa syntyi ihmeen nopeasti vilskettä ja liikettä. Tervehtimiset jäivät moi sitten -muminaksi, kun pappismiehet riensivät pukeutumaan ja Kalle painoi kostean hatun päähänsä lähteäkseen pyöräilemään kotikonnulleen.
Kalle soitti pappilan ovikelloa ja odotti oven avautumista. Vettä valui hatusta hartioille, hihoista housunlahkeisiin ja takinliepeestä kengille, jotka olivat kunnolla kastuneet polkupyörällä ajaessa. Lopulta pastori Kalevi Kulojärven pää pilkisti avautuvan oven takaa, ja hän pyysi Kallea pujahtamaan kiireesti sisään.
Aulaan päästyään Kalle oli hetken hämillään, koska hänen märistä vaatteistaan valui vettä vaalealle matolle. Riisuttuaan takkinsa hän pyyteli anteeksi aiheuttamaansa sotkua:
– Olipa tullessa aika myräkkä. Kun mie lähdin kotimökiltä, aurinko pilkisti pilvien lomitse, mutta sitten tuuli kääntyi ja nostatti synkät sadepilvet taivaalle. En ole aikoihin pyöräillyt moisessa saderyöpyssä.
– Älä matosta välitä, kyllä se kuivuu. Tule olohuoneen puolelle tapaamaan pastoriystävääni Unto Untamalaa, pappilan isäntä Kalevi haasteli Kallelle ja johdatti hänet kyynärpäästä kiinni pitäen olohuoneeseen.
Kalle tervehti seisomaan noussutta vierasta ja esitteli itsensä Korpi-Kalleksi selittämättä sen enempää tekemisiään.
Kalevi taputteli Kallea olkapäälle ja esitteli hänet vieraalleen:
– Kalle on meidän kylän korvenasukki, joka tunnetaan pitäjällä korpiteologina. Hän on vuosien aikana tullut läheiseksi ystäväksi, josta olen hyvin kiitollinen.
Olohuoneessa oli hetken syvä hiljaisuus, jonka aikana miehet vain kyselevästi hymyilivät toisilleen. Vaiteliaisuuden rikkoi isännän oikeudella Kalevi, joka kääntyi Kallen puoleen ja kertoi hänelle aamupäivän juttutuokiosta Unton kanssa:
– Aamukahvin virkistäminä olemme Unton kanssa innostuneet pohtimaan Uuden testamentin aikakäsitteitä. Luulen, että se saattaisi kiinnostaa myös sinua. Unto, ole hyvä ja johdattele meidät uudelleen aamuiseen aiheeseen.
Unto otti käteensä pöydällä olevan mustakantisen ja sanoi lukevansa pari jaetta Apostolien teoista, sen ensimmäisestä luvusta jakeet kuusi ja seitsemän. Matalalla äänellä hän luki valitsemansa tekstin ja sen jälkeen jatkoi jakeiden selittämisellä:
– ”Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät Jeesukselta: ’Herra, tänä aikanako, sinä palautat ennalleen Israelin valtakunnan?’ Hän sanoi heille: ’Ei teidän asianne ole tietää aikoja, eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.’” Näissä kahdessa jakeessa on kolme aikaa merkitsevää sanaa: kahdesti aika ja kerran hetki. Kreikan kielessä ensimmäinen on khronos ja jälkimmäinen kairos. Kahdesti esiintyvä khronos ilmaisee yksittäistä ajanjaksoa ja sen kestoa tai eripituista aikakautta. Kairos sitä vastoin määrittelee sen, mikä ajanjaksolle on ominaista, minkä laatuisesta ajasta on kyse. Jeesus täsmentää vastauksessaan ”hetken” Jumalan säätämäksi aikakaudeksi, jonka aikana hän toteuttaa oman pelastus- ja maailmansuunnitelmansa. Siten kairos-sanan merkitys on sopusoinnussa Jeesuksen antaman vastauksen kanssa. Hän korosti, ettei Jumala ole vain khronos-ajan Jumala, vaan kairoksenkin, jossa hän ilmaisee oman valtasuuruutensa, rakkautensa, sanansa, voimansa ja pelastavan tahtonsa ihmisille. Ihmisen näkökulmasta kairos-aika on juuri se Jumalan antama oikea, sopiva ja otollinen aika kokea hengellinen herääminen ja päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Kalle kakisteli hetken, haroi samalla partaansa ja nosti ylös alasvalahtaneita lasejaan voidakseen paremmin nähdä sohvalla istuvat pappismiehet. Hän hymähti muutamaan otteeseen tyytyväisenä ja kohdisti jutustelunsa heille:
– Olen tässä yrittänyt palauttaa mieleeni kaupungin nimeä, missä mie oon nähnyt Kronos-nimisen kello-ja kultasepänliikkeen. Ei se nyt muistu mieleeni, mutta on se joka tapauksessa sopiva nimi liikkeelle, joka kaupittelee ajanmittauslaitteita.
Kalle piti hetken tauon ja jatkoi:
– Jostakin kaukaa miehuuteni päiviltä ponnahti mieleeni Paavalin sana, jossa hän käyttää muistaakseni kairos-sanaa juuri siten, kuin sie, Unto, juuri kuvailit. Odottakaahan veliseni, niin luen sen teille: ”’Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.’ Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:2.) Paavali käytti nyt-sanaa, mikä korostaa, että jokainen uusi päivä on Jumalan mahdollisuuksien päivä ihmisen elämässä.
Kallen puhe keskeytyi, kun keittiön puolelta kuului ruustinnan määrätietoinen ja komentava ääni:
– Kalevi ja Unto, älkää unohtako, että meidän täytyy olla viidentoista minuutin kuluttua syntymäpäivillä. Pitäkäähän kiirettä, jotta joudamme sinne ajoissa!
Olohuoneessa syntyi ihmeen nopeasti vilskettä ja liikettä. Tervehtimiset jäivät moi sitten -muminaksi, kun pappismiehet riensivät pukeutumaan ja Kalle painoi kostean hatun päähänsä lähteäkseen pyöräilemään kotikonnulleen.