Suuria kysymyksiä bussimatkalla

[rita4]

Taisto Salo

Kalle istui linja-autossa ja katseli ulos ikkunasta ohi vilahtavia ihmisiä ja kylänraitin tuttuja rakennuksia. Kuljettaja ilmoitti saapumisesta yhteiskoulun pysäkille. Joitakin matkustajia kiirehti ulos, ja sisään tuli uusia kyytiläisiä. Kalle katseli syrjäsilmällä tulijoita ja huomasi, että viimeisenä bussiin nousijana oli tuttu mies, biologian opettaja, jonka hän oli tavannut Peter Backmanin 60-vuotisjuhlilla. Opettaja käveli käytävää pitkin peremmälle ja huomasi Kallen.

– Terve, Kalle, mukava nähdä sinua. Voinko istua viereesi rupattelemaan?

Kalle pyyhkäisi kädellään tyhjää istuinta ja totesi hymyillen:

– Ihan tyhjä on, ei oo ketään, joten ole hyvä ja istu alas jutustelemaan matkan ratoksi. Minne sitä ollaan menossa näin arkipäivänä?

Opettaja istuutui Kallen viereen ja kätteli häntä. Hän unohti Kallen utelun ja kiiruhti esittelemään itsensä:

– Viime tapaamisessamme taisin jäädä sinulle nimettömäksi miesparaksi. Minä olen Kari Nevanperä. Heitetään muodollisuudet pois, minä olen Kari ja sinua kuulemma kutsutaan Korpi-Kalleksi korpimökkisi mukaan.

Kalle naurahti makeasti ja kääntyi hymyillen Kariin päin ja virkahti:

– Kuulehan Kari, mie oon ollut Korpi-Kalle syntymästäni asti, niin ainakin on papinkirjoihin präntätty. En ole tahtonut moista oletusta korjata, koska olen mie Korpi-Kalle mökin tai syntymän perusteella, niin se ei muuta yhtään mitään.

– Sinähän olet sitten tupla Korpi- Kalle, jota pastori kutsuu myös Korpi-teologiksi, huudahti Kari tuttavallisesti ja jatkoi:

– Syntymäpäivillä sinä vastasit minun kömpelöön haasteeseeni osuvan viisaasti, ja ajatuksiasi olen mietiskellyt siitä lähtien. Yksi ratkaisematon pulmakysymys on vaivannut mieltäni, ja kysynkin siihen sinun mielipidettäsi. Miten ihmeessä on mahdollista soveltaa yhteen tieteellinen ja raamatullinen maailmankaikkeuden synty? Nehän eroavat toisistaan niin ajallisesti kuin selitystavoiltaan. Minusta ne ovat yhteensovittamattomia.

Kalle tarkasteli Karia tovin hymyillen. Hän rykäisi muutaman kerran selvittääkseen kurkkuaan ja kääntyi vierustoveriinsa päin ja sanoi:

– Sittenhän meillä on sama ihmettelyn aihe. Minäkin hämmästelen alkuräjähdystä ja siihen liittyviä miljoonia vuosia. Toisaalta ristiriita on todellinen, mikä johtuu myös väärästä lähestymistavasta Raamatun luomistapahtumaan. Mustan kirjan alkulehdellä sanotaan yksinkertaisesti:

”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” (1. Moos. 1:1). Siinä ei mainita mitään ajoituksesta vaan kaiken alkuhetkestä. Alku on itse asiassa jumalallinen salaisuus, jota on mahdotonta sen tarkemmin määritellä. Se on kaiken ymmärtämisen ulkopuolella, johtuen siitä että alulla ei ole muuta todistajaa kuin Jumala itse.

Kalle piti pienen tauon, mutta pian hän innostuneena asiastaan jatkoi:

– Raamatun sana vie meidät kuitenkin näkemään alun esiripun taakse, aikaan, jolloin ei vielä ollut mitään. Ennen alkuhetkeä Jumalalla oli jo olemassa valmis suunnitelma maailmankaikkeudesta ja elämän luomisesta. Minä siteeraan yhtä raamatunjaetta, joka tekee todelliseksi näkymättömän maailman todellisuuden:

”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä” (Hepr. 11:3). Joten ensiksi ei ollut materiaali vaan Jumalan suunnitelma, johon oli jo kätketty tarvittava materiaaliluettelo maailmankaikkeuden ja elämän luomiseen. Mikään Jumalan luomistyössä ei ole ollut sattumanvaraista vaan hyvin ennalta suunniteltua.

Yhtäkkiä Kalle pomppasi istuimeltaan ylös ja huusi kuskille:

– Miun piti jäädä pois äskeisellä pysäkillä! Pysäytä, hyvä mies, ja päästä minut ulos. Miun on päästävä, sillä minua odotetaan tuolla harmaassa mökissä. Tule, Kari, käymään, niin jatketaan rupattelutuokioitamme!