Nina Niemi ja Petri Huttunen: Yksi puhelu muutti kaiken
Lähetetty: 28.04.2026 17:25avioliitto 28.4.2026 09:00 (päivitetty: 13:18)
Heini Röyskö
Henkisiä kolhuja ja tragedioita ei ole puuttunut Nina Niemen ja Petri Huttusen parisuhteen matkalta. Katkeruuden sijaan pariskunnan yhteiseksi elämäntehtäväksi on muodostunut toisten parien rinnalla kulkeminen ja tukeminen.
Ensimmäiset viestit vaihdettiin Messengerissä vuoden 2014 lopulla. Sekä Nina että Petri olivat siihen aikaan varsinaisia yökyöpeleitä, ja Petri huomasi Ninan olevan linjoilla. Molempien nuoruuden parisuhteet ja uudet yritykset niiden perään olivat särkyneet. Nyt mukava viestittely johti pian kahvitteluun Ninan kotona nimipäivärääppiäisillä. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut etsimässä uutta parisuhdetta.
Nina jännitti kovasti ensimmäistä kohtaamista näkövammaisen kanssa ja otti tapaamiseen mukaan toisen tyttäristään esiliinaksi. Petrillä on perinnöllinen silmäsairaus, joka todettiin 15-vuotiaana. Näkö heikkenee sairaudessa sykleissä:
– En ole koskaan nähnyt normaalisti, mutta 40-vuotiaana pelasin vielä salibandya ja nautin pelaamisesta. Reilut kolme vuotta sitten opaskoira tuli pysyvästi taloon. Tänä päivänä olen vaikeasti heikkonäköinen, Petri sanoo.
Ninan jännitys näkövammaa kohtaan hälveni nopeasti:
– Petri kertoi, että hän on hieroja, ja minä sanoin heti, että menen naimisiin kanssasi, Nina naurahtaa.
– Nina oli avoin, ei tarvinnut yhtään jännittää, oli heti sellaista sielujen sympatiaa, Petri kuvaa ensimmäistä vierailua.
– Puhuu ja pussaa. Petri vaikutti heti epäsuomalaiselta mieheltä positiivisessa mielessä. Näkövamman suhteen tämä on ollut mielenkiintoinen matka, kun ei pääse toisen pään sisään eikä silmien taakse. Petri on halunnut aina olla hyvin omatoiminen. Hän ei esimerkiksi tahdo, että kuvailutulkkaan hänelle tv-ohjelmia. Näkövammaisen omaisille tarkoitetusta kuntoutuksesta olen saanut tukea ja hyviä neuvoja arjen tilanteisiin, Nina kertoo.
Petri tykkää käydä konserteissa, teatterissa ja elokuvissa – tosin vain kotimaisia katsotaan, sillä niissä näkövammainen pysyy paremmin juonessa mukana.
Erokortti kovassa käytössä
Jo toisella tapaamisella ilmassa oli ihastuksen tunteita. Kaikkiaan pari seurusteli vuoden ja kahdeksan kuukauden ajan:
– Olin hengellisessä kriisissä samaan aikaan. Yhdessäolo oli hyvin on/off -tyylistä. Kihloihinkin mentiin kahteen kertaan, Nina kertoo.
– Ja erokorttia käytettiin tuohon aikaan helposti. Minä otin erolla uhkailut aina tosissani, Petri toteaa.
– Sitten sovittiin, että minä en enää käytä erokorttia, eikä Petri lähde koskaan kotoa niin, etten tiedä, missä hän on ja milloin palaa, Nina summaa.
Vuonna 2017 Nina ja Petri osallistuivat ensimmäistä kertaa parisuhdekurssille oltuaan vuoden naimisissa. Ajatuksena oli alkaa huoltaa parisuhdetta heti suhteen alussa.
Uusperheisyys oli tuonut suhteeseen omat mausteensa. Edellisistä liitoista Petrillä on kuusi lasta ja Ninalla kaksi. Vaikka vain Petrin tytär on asunut vakituisesti pariskunnan luona, kasvatusmetodit ovat ottaneet välillä yhteen. Parisuhdetta ovat taakoittaneet lasten vaikeat elämänvaiheet. Myös erilaisuus alkoi kaihertaa nopeasti parisuhdearjessa:
– Emme olleet, emmekä ole missään samanlaisia, Nina nauraa.
– Arvot kohtaavat, mutta muista asioista ollaan usein eri mieltä, Petri tarkentaa.
– Petri on urheilullinen, minä en. Minä tykkään kirjoitella, ja nykyään Petri jo jaksaa vähän kirjoituksiani kuunnella. Kun Petri haluaa kuunnella yhdessä äänikirjoja, minä nukahdan, Nina kertoo.
Kriisi iskee kuin salama
Kesä 2018 toi suru-uutisen. Petrin 18-vuotias lapsi teki itsemurhan, ja Petrin elämä joutui syvään kriisiin. Petri sotkeutui avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin, koki äkkirakastumisen ja muutti pois pariskunnan yhteisestä kodista. Hän jätti kertaalleen avioerohakemuksenkin. Kaikki rymisi uuteen asentoon parisuhteessa kuukauden sisällä.
Ninalla kesä meni itkiessä, rukoillen ja ystävien kannattelemana.
– Petri tunnusti suhteet, mutta oli minua kohtaan hyvin kylmä. Jätin lopulta Petrin rauhaan.
Sitten tapahtui jotain selittämätöntä. Kun pariskunta puhui vielä kerran puhelimessa, keskustelusta muodostui käänteentekevä hetki Petrille. Hän kuvaa kokemusta Jumalan kosketukseksi. Hän palasi seuraavana päivänä takaisin Ninan luokse ja yhteiseen kotiin.
– Kyllä se oli Jumalan ihme. Eihän tuolla tavalla voi toimia toista kohtaan, jos ei koveta itseään. Kun sitten kaiken jälkeen kysyin Ninalta, haluaako hän minut vielä oikeasti takaisin, vastaus oli kyllä.
Pariskunta halusi ottaa sitoutumisen suhteeseen tosissaan, ja vastaanottaa kaiken mahdollisen tuen suhteen hoitamiseen. Tutuksi tulivat Parempi avioliitto ry:n parisuhdekurssit (nyk. Diakonin Parisuhde- ja perhetyö) ja tukiparitoiminta. Myös Perheasiainkeskuksen terapiapalvelut olivat kovassa käytössä, vaikka ensin näytti siltä, että jonot pariterapiaan olivat pitkät. Terapeutiksi järjestyi mieluinen asiantuntija, Jari Kekäle.
Parisuhdetyön vapaaehtoisiksi
Petri sai vertaistukea sururyhmistä, ja tärkeäksi kokemukseksi muodostui myös ratkaisukeskeisen terapian opinnot vuonna 2019.
– Aivan kuin olisin saanut uuden miehen opintojen jälkeen. Katselin häntä monttu auki – sain osakseni niin paljon parempaa kohtelua sen jälkeen.
Parisuhdetyö soveltuu Ninalle ja Petrille, joille muut yhteiset tekemiset luonnistuvat huonosti.
– Tämä sopii meille kuin nenä päähän, Nina toteaa.
– Kävimme ensin ryhmänohjaajakoulutuksen, sitten tuli korona. Sitten oli vuorossa tukiparikoulutus, ja sekin on tuntunut omalta, Petri kertoo.
Vuoden 2025 Pieksämäen parisuhde- ja perheviikko oli ensimmäinen pitkä leiri, jolla Nina ja Petri toimivat pariskuntavertaisryhmän ryhmänohjaajina.
– Kokemus oli ikimuistoinen – yksi pariskunta ryhmästämme meni leirin aikana kihloihin. Kosinta tapahtui Tahdon-kirkossa, Nina iloitsee.
– Tukiparina olemisesta ja ryhmänohjaamisesta on paljon hyötyä myös omaan suhteeseen – saa samalla opettaa myös itseään, Petri summaa.
– Emme tosiaankaan puhu korkealta, emmekä ole yhtään toisia pareja parempia, Nina tähdentää.
Tarvitsetteko nopeasti apua parisuhdekriisiin? Hakekaa tukiparia, palvelu on maksuton: tukiparit@diakon.fi
Heini Röyskö
Henkisiä kolhuja ja tragedioita ei ole puuttunut Nina Niemen ja Petri Huttusen parisuhteen matkalta. Katkeruuden sijaan pariskunnan yhteiseksi elämäntehtäväksi on muodostunut toisten parien rinnalla kulkeminen ja tukeminen.
Ensimmäiset viestit vaihdettiin Messengerissä vuoden 2014 lopulla. Sekä Nina että Petri olivat siihen aikaan varsinaisia yökyöpeleitä, ja Petri huomasi Ninan olevan linjoilla. Molempien nuoruuden parisuhteet ja uudet yritykset niiden perään olivat särkyneet. Nyt mukava viestittely johti pian kahvitteluun Ninan kotona nimipäivärääppiäisillä. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut etsimässä uutta parisuhdetta.
Nina jännitti kovasti ensimmäistä kohtaamista näkövammaisen kanssa ja otti tapaamiseen mukaan toisen tyttäristään esiliinaksi. Petrillä on perinnöllinen silmäsairaus, joka todettiin 15-vuotiaana. Näkö heikkenee sairaudessa sykleissä:
– En ole koskaan nähnyt normaalisti, mutta 40-vuotiaana pelasin vielä salibandya ja nautin pelaamisesta. Reilut kolme vuotta sitten opaskoira tuli pysyvästi taloon. Tänä päivänä olen vaikeasti heikkonäköinen, Petri sanoo.
Ninan jännitys näkövammaa kohtaan hälveni nopeasti:
– Petri kertoi, että hän on hieroja, ja minä sanoin heti, että menen naimisiin kanssasi, Nina naurahtaa.
– Nina oli avoin, ei tarvinnut yhtään jännittää, oli heti sellaista sielujen sympatiaa, Petri kuvaa ensimmäistä vierailua.
– Puhuu ja pussaa. Petri vaikutti heti epäsuomalaiselta mieheltä positiivisessa mielessä. Näkövamman suhteen tämä on ollut mielenkiintoinen matka, kun ei pääse toisen pään sisään eikä silmien taakse. Petri on halunnut aina olla hyvin omatoiminen. Hän ei esimerkiksi tahdo, että kuvailutulkkaan hänelle tv-ohjelmia. Näkövammaisen omaisille tarkoitetusta kuntoutuksesta olen saanut tukea ja hyviä neuvoja arjen tilanteisiin, Nina kertoo.
Petri tykkää käydä konserteissa, teatterissa ja elokuvissa – tosin vain kotimaisia katsotaan, sillä niissä näkövammainen pysyy paremmin juonessa mukana.
Erokortti kovassa käytössä
Jo toisella tapaamisella ilmassa oli ihastuksen tunteita. Kaikkiaan pari seurusteli vuoden ja kahdeksan kuukauden ajan:
– Olin hengellisessä kriisissä samaan aikaan. Yhdessäolo oli hyvin on/off -tyylistä. Kihloihinkin mentiin kahteen kertaan, Nina kertoo.
– Ja erokorttia käytettiin tuohon aikaan helposti. Minä otin erolla uhkailut aina tosissani, Petri toteaa.
– Sitten sovittiin, että minä en enää käytä erokorttia, eikä Petri lähde koskaan kotoa niin, etten tiedä, missä hän on ja milloin palaa, Nina summaa.
Vuonna 2017 Nina ja Petri osallistuivat ensimmäistä kertaa parisuhdekurssille oltuaan vuoden naimisissa. Ajatuksena oli alkaa huoltaa parisuhdetta heti suhteen alussa.
Uusperheisyys oli tuonut suhteeseen omat mausteensa. Edellisistä liitoista Petrillä on kuusi lasta ja Ninalla kaksi. Vaikka vain Petrin tytär on asunut vakituisesti pariskunnan luona, kasvatusmetodit ovat ottaneet välillä yhteen. Parisuhdetta ovat taakoittaneet lasten vaikeat elämänvaiheet. Myös erilaisuus alkoi kaihertaa nopeasti parisuhdearjessa:
– Emme olleet, emmekä ole missään samanlaisia, Nina nauraa.
– Arvot kohtaavat, mutta muista asioista ollaan usein eri mieltä, Petri tarkentaa.
– Petri on urheilullinen, minä en. Minä tykkään kirjoitella, ja nykyään Petri jo jaksaa vähän kirjoituksiani kuunnella. Kun Petri haluaa kuunnella yhdessä äänikirjoja, minä nukahdan, Nina kertoo.
Kriisi iskee kuin salama
Kesä 2018 toi suru-uutisen. Petrin 18-vuotias lapsi teki itsemurhan, ja Petrin elämä joutui syvään kriisiin. Petri sotkeutui avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin, koki äkkirakastumisen ja muutti pois pariskunnan yhteisestä kodista. Hän jätti kertaalleen avioerohakemuksenkin. Kaikki rymisi uuteen asentoon parisuhteessa kuukauden sisällä.
Ninalla kesä meni itkiessä, rukoillen ja ystävien kannattelemana.
– Petri tunnusti suhteet, mutta oli minua kohtaan hyvin kylmä. Jätin lopulta Petrin rauhaan.
Sitten tapahtui jotain selittämätöntä. Kun pariskunta puhui vielä kerran puhelimessa, keskustelusta muodostui käänteentekevä hetki Petrille. Hän kuvaa kokemusta Jumalan kosketukseksi. Hän palasi seuraavana päivänä takaisin Ninan luokse ja yhteiseen kotiin.
– Kyllä se oli Jumalan ihme. Eihän tuolla tavalla voi toimia toista kohtaan, jos ei koveta itseään. Kun sitten kaiken jälkeen kysyin Ninalta, haluaako hän minut vielä oikeasti takaisin, vastaus oli kyllä.
Pariskunta halusi ottaa sitoutumisen suhteeseen tosissaan, ja vastaanottaa kaiken mahdollisen tuen suhteen hoitamiseen. Tutuksi tulivat Parempi avioliitto ry:n parisuhdekurssit (nyk. Diakonin Parisuhde- ja perhetyö) ja tukiparitoiminta. Myös Perheasiainkeskuksen terapiapalvelut olivat kovassa käytössä, vaikka ensin näytti siltä, että jonot pariterapiaan olivat pitkät. Terapeutiksi järjestyi mieluinen asiantuntija, Jari Kekäle.
Parisuhdetyön vapaaehtoisiksi
Petri sai vertaistukea sururyhmistä, ja tärkeäksi kokemukseksi muodostui myös ratkaisukeskeisen terapian opinnot vuonna 2019.
– Aivan kuin olisin saanut uuden miehen opintojen jälkeen. Katselin häntä monttu auki – sain osakseni niin paljon parempaa kohtelua sen jälkeen.
Parisuhdetyö soveltuu Ninalle ja Petrille, joille muut yhteiset tekemiset luonnistuvat huonosti.
– Tämä sopii meille kuin nenä päähän, Nina toteaa.
– Kävimme ensin ryhmänohjaajakoulutuksen, sitten tuli korona. Sitten oli vuorossa tukiparikoulutus, ja sekin on tuntunut omalta, Petri kertoo.
Vuoden 2025 Pieksämäen parisuhde- ja perheviikko oli ensimmäinen pitkä leiri, jolla Nina ja Petri toimivat pariskuntavertaisryhmän ryhmänohjaajina.
– Kokemus oli ikimuistoinen – yksi pariskunta ryhmästämme meni leirin aikana kihloihin. Kosinta tapahtui Tahdon-kirkossa, Nina iloitsee.
– Tukiparina olemisesta ja ryhmänohjaamisesta on paljon hyötyä myös omaan suhteeseen – saa samalla opettaa myös itseään, Petri summaa.
– Emme tosiaankaan puhu korkealta, emmekä ole yhtään toisia pareja parempia, Nina tähdentää.
Tarvitsetteko nopeasti apua parisuhdekriisiin? Hakekaa tukiparia, palvelu on maksuton: tukiparit@diakon.fi