Hän oli täynnä armoa ja totuutta
Lähetetty: 07.10.2022 23:29Petri Malk
Johannes kirjoittaa evankeliuminsa alussa, että Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta. Kun jokin on täynnä, se tarkoittaa, että siihen ei voi lisätä yhtään enempää, koska lisää ei mahdu.
Ajatellaanpa juomalasia, joka on täytetty ääriään myöten niin, että siihen ei mahdu enää pisaraakaan lisää. Tällaiseen lasiin ei voi tarttua ilman, että sieltä valuu vettä yli – se on mahdotonta. Heti kun lasiin tarttuu, se läikkyy ja vettä valuu siihen tarttuneen käden päälle
Onpa vielä niinkin, että mitä heikompi tuo lasiin tarttuva käsi on, sitä enemmän vettä valuu yli. Heikko ja epävarma käsi tärisee ja tutisee kovin – ja vettä valuu vielä enemmän yli. Raamattu sanookin, että siellä, missä synti on suureksi tullut, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi.
Armo on siis meidän mittapuumme mukaan jotain kohtuutonta, jotain, joka ei ole oikeudenmukaista. Se on jopa täysin vastakkaista meidän käsityksellemme oikeudenmukaisuudesta.
Tällainen on Jeesus Kristus. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Totuus on se, että me olemme heikkoja, pahoja ja syntisiä. Totuus on myös se, että Jeesus rakastaa syntisiä ja heikkoja ihmisiä, joilla ei ole annettavanaan Jeesukselle mitään muuta kuin oma kelvottomuutensa. ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”
Johannes jatkaakin: ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.” Tämä armo riittää ja se ei ehdy. Se ei vähene siitä, että sitä valuu astiasta yli. Sakarja kirjoittaa avoimesta lähteestä syntiä ja saastaisuutta vastaan (13:1). Tämä avoin ja ehtymätön lähde on Jeesus itse.
Mitä heikompi olet, mitä huonommaksi ja epävarmemmaksi tunnet itsesi, sitä enemmän Jeesus haluaa kätkeä sinut armoonsa. Hän on täynnä armoa ja totuutta.
Johannes kirjoittaa evankeliuminsa alussa, että Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta. Kun jokin on täynnä, se tarkoittaa, että siihen ei voi lisätä yhtään enempää, koska lisää ei mahdu.
Ajatellaanpa juomalasia, joka on täytetty ääriään myöten niin, että siihen ei mahdu enää pisaraakaan lisää. Tällaiseen lasiin ei voi tarttua ilman, että sieltä valuu vettä yli – se on mahdotonta. Heti kun lasiin tarttuu, se läikkyy ja vettä valuu siihen tarttuneen käden päälle
Onpa vielä niinkin, että mitä heikompi tuo lasiin tarttuva käsi on, sitä enemmän vettä valuu yli. Heikko ja epävarma käsi tärisee ja tutisee kovin – ja vettä valuu vielä enemmän yli. Raamattu sanookin, että siellä, missä synti on suureksi tullut, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi.
Armo on siis meidän mittapuumme mukaan jotain kohtuutonta, jotain, joka ei ole oikeudenmukaista. Se on jopa täysin vastakkaista meidän käsityksellemme oikeudenmukaisuudesta.
Tällainen on Jeesus Kristus. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Totuus on se, että me olemme heikkoja, pahoja ja syntisiä. Totuus on myös se, että Jeesus rakastaa syntisiä ja heikkoja ihmisiä, joilla ei ole annettavanaan Jeesukselle mitään muuta kuin oma kelvottomuutensa. ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”
Johannes jatkaakin: ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.” Tämä armo riittää ja se ei ehdy. Se ei vähene siitä, että sitä valuu astiasta yli. Sakarja kirjoittaa avoimesta lähteestä syntiä ja saastaisuutta vastaan (13:1). Tämä avoin ja ehtymätön lähde on Jeesus itse.
Mitä heikompi olet, mitä huonommaksi ja epävarmemmaksi tunnet itsesi, sitä enemmän Jeesus haluaa kätkeä sinut armoonsa. Hän on täynnä armoa ja totuutta.