Ristini, väärentämätön vai teeskennelty?
Lähetetty: 21.02.2021 12:44Kun tutkimme ristin totuutta kristillisesä elämässä, siihen on hyvä keino ajatella Kristuksen käskyä ottaa joka päivä risti kannettavaksemme. Tähän velvollisuuteen liittyy useita tärkeitä asioita, jotka kannattaa huomioida.
Ensinnäkin ristin ottaminen kannettavaksemme edellyttää tietoista elämämme luovuttamista Herralle Jeesukselle Kristukselle. Pyhitystä on vaikeaa todistaa todeksi, jos tunnustan vain suullisesti, että olen luovuttanut elämäni Kristukselle (se kuitenkin voi osittain pitää paikkansa).
Nimenomaan kuuliaisuus niille periaatteille ja kristillisen elämän lainalaisuuksille, jotka Jumala on tahdossaan ilmoittanut, osoittavat, että kyse on oikeasta pyhästä elämästä. Myös Jumalan päivittäisten johdatusten seuraaminen ja Hänen totuuksistaan vaarin ottaminen, kun niitä nostetaan mieleemme, siis sydämessämme kuuliaisena oleminen on sekin aitoa pyhitystä.
Jokainen Jumalan tahdon lähettämä risti testaa sitä, miten väärentämätön pyhityksemme on. Elämämme luovuttaminen Kristukselle tulee olla yhtä todellinen ja ehdoton kuin edessämme oleva risti[-n haaste].
Siinä että elämme alamaisina Kristuksen ristille, on saman aikaisesti kyse sekä vakavasta haasteesta että päivittäisestä joka hetkisestä elämän kokemuksesta. Ennen kuin voimme alkaa elää sen periaatteen mukaan, että otamme päivittäin ristin ja siten seuraamme Kristusta, on tapahduttava jotain. Meidän on sille tielle lähtiessä aluksi tultava siihen lopputulokseen, että kiellämme itsemme ja luovutamme itsemme Hänelle.
Mutta Jeesuksen opetuslapsena oleminen vaatii kristityltä päivittäistä antautumista Herralle myös asioissa, jotka ovat vaikeita. Se vaatii sellaista toimintaa [tai siitä pidättymistä], mikä merkitsee kuoleman julistusta luonnolliselle minälle ja maailmalle.
Joka kerta, kun otamme ristin, alistamalla elämämme Jumalan tahtoon, se merkitsee, että uudistamme liittosuhteemme Kristukseen ja todistamme uudestaan päätöksestämme tehdä Hänen tahtonsa mukaisesti ja miellyttää Häntä kaikessa, maksoi mitä maksoi. Tosiasiassa se on elämämme luovuttamista Hänelle aina, jälleen ja uudestaan, jolloin siitä tulee syvempi ja täydellisempi.
Kristityn elämän Jumalalle alamaisena tulee olla hyvin käytännöllistä. Sen yhteydessä voi esiintyä suuriakin tunnekokemuksia, mutta tosiasiassa se paljastuu vasta arkielämässä, kun todellisuus vaatii ristin ottamista.
Oikea antautuminen kestää jokapäiväisen elämän koettelemuksissa ja velvollisuuksien täyttämisessä. Jos se lujuus ei pidä, on se ollut teennäistä tai vähintäänkin puutteellista.
Kristukselle antautuminen tarkoittaa sitä, että teen ja kestän minulle tapahtuvia vaikeita asioita Kristuksen tähden. Elämme Kristukselle kaikissa tilanteissa: kodin velvollisuuksien hoidossa, yhteiskunnassa, seurakunnassa, työpaikalla, etenkin jos pyrimme pyhitykseen.
Kristukselle antautuminen pitää olla vapaaehtoinen. Uskovan tulee itse ottaa päivittäinen ristinsä. Jumala ei laita sitä päällemme tai sido sitä selkäämme.
Meidänkin on annettava ruumiimme: "eläväksi uhriksi" Kuten Kristuskin, joka meni vapaaehtoisesti Golgatalle, meidänkin pyhittymisemme tulee olla vapaaehtoinen.
Ristin tarkoittaman antautumisen tulee olla täydellinen. Risti tarkoittaa kuolemaa ja se on antautumisen merkki, joka kestää aina kuolemaan saakka. Alkuseurakunta todisti antautumisen kokonaisvaltaisesti seuraamalla Kristusta aina kidutukseen ja kuolemaan saakka.
Meidätkin on kutsuttu kärsimään Kristuksen tähden ennen Hänen toista tulemustansa.
Vapahtaja antoi kaikkensa puolestamme ja Hän ei pyydä meiltä yhtään vähempää. Pyhitys on elävä uhri. Se tarkoittaa kaiken laittamista alttarille. Se on Kristuksen laittamista kaikessa ensimmäiselle sijalle.
Life Indeed (First)
Ensinnäkin ristin ottaminen kannettavaksemme edellyttää tietoista elämämme luovuttamista Herralle Jeesukselle Kristukselle. Pyhitystä on vaikeaa todistaa todeksi, jos tunnustan vain suullisesti, että olen luovuttanut elämäni Kristukselle (se kuitenkin voi osittain pitää paikkansa).
Nimenomaan kuuliaisuus niille periaatteille ja kristillisen elämän lainalaisuuksille, jotka Jumala on tahdossaan ilmoittanut, osoittavat, että kyse on oikeasta pyhästä elämästä. Myös Jumalan päivittäisten johdatusten seuraaminen ja Hänen totuuksistaan vaarin ottaminen, kun niitä nostetaan mieleemme, siis sydämessämme kuuliaisena oleminen on sekin aitoa pyhitystä.
Jokainen Jumalan tahdon lähettämä risti testaa sitä, miten väärentämätön pyhityksemme on. Elämämme luovuttaminen Kristukselle tulee olla yhtä todellinen ja ehdoton kuin edessämme oleva risti[-n haaste].
Siinä että elämme alamaisina Kristuksen ristille, on saman aikaisesti kyse sekä vakavasta haasteesta että päivittäisestä joka hetkisestä elämän kokemuksesta. Ennen kuin voimme alkaa elää sen periaatteen mukaan, että otamme päivittäin ristin ja siten seuraamme Kristusta, on tapahduttava jotain. Meidän on sille tielle lähtiessä aluksi tultava siihen lopputulokseen, että kiellämme itsemme ja luovutamme itsemme Hänelle.
Mutta Jeesuksen opetuslapsena oleminen vaatii kristityltä päivittäistä antautumista Herralle myös asioissa, jotka ovat vaikeita. Se vaatii sellaista toimintaa [tai siitä pidättymistä], mikä merkitsee kuoleman julistusta luonnolliselle minälle ja maailmalle.
Joka kerta, kun otamme ristin, alistamalla elämämme Jumalan tahtoon, se merkitsee, että uudistamme liittosuhteemme Kristukseen ja todistamme uudestaan päätöksestämme tehdä Hänen tahtonsa mukaisesti ja miellyttää Häntä kaikessa, maksoi mitä maksoi. Tosiasiassa se on elämämme luovuttamista Hänelle aina, jälleen ja uudestaan, jolloin siitä tulee syvempi ja täydellisempi.
Kristityn elämän Jumalalle alamaisena tulee olla hyvin käytännöllistä. Sen yhteydessä voi esiintyä suuriakin tunnekokemuksia, mutta tosiasiassa se paljastuu vasta arkielämässä, kun todellisuus vaatii ristin ottamista.
Oikea antautuminen kestää jokapäiväisen elämän koettelemuksissa ja velvollisuuksien täyttämisessä. Jos se lujuus ei pidä, on se ollut teennäistä tai vähintäänkin puutteellista.
Kristukselle antautuminen tarkoittaa sitä, että teen ja kestän minulle tapahtuvia vaikeita asioita Kristuksen tähden. Elämme Kristukselle kaikissa tilanteissa: kodin velvollisuuksien hoidossa, yhteiskunnassa, seurakunnassa, työpaikalla, etenkin jos pyrimme pyhitykseen.
Kristukselle antautuminen pitää olla vapaaehtoinen. Uskovan tulee itse ottaa päivittäinen ristinsä. Jumala ei laita sitä päällemme tai sido sitä selkäämme.
Meidänkin on annettava ruumiimme: "eläväksi uhriksi" Kuten Kristuskin, joka meni vapaaehtoisesti Golgatalle, meidänkin pyhittymisemme tulee olla vapaaehtoinen.
Ristin tarkoittaman antautumisen tulee olla täydellinen. Risti tarkoittaa kuolemaa ja se on antautumisen merkki, joka kestää aina kuolemaan saakka. Alkuseurakunta todisti antautumisen kokonaisvaltaisesti seuraamalla Kristusta aina kidutukseen ja kuolemaan saakka.
Meidätkin on kutsuttu kärsimään Kristuksen tähden ennen Hänen toista tulemustansa.
Vapahtaja antoi kaikkensa puolestamme ja Hän ei pyydä meiltä yhtään vähempää. Pyhitys on elävä uhri. Se tarkoittaa kaiken laittamista alttarille. Se on Kristuksen laittamista kaikessa ensimmäiselle sijalle.
Life Indeed (First)